"Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu" (Jes. 53:4,5).
Jeesuksen sieluntuska alkoi Getsemanessa ja päättyi vasta ristillä, kun hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. Rakastavan Isän rooli muuttui oikeudenmukaisen tuomarin rooliin. Jeesuksen päälle laskettiin koko maailman synnit. Synnit, joita Jeesus itse, ja Isä vihasivat. Jeesus on sijaisemme. Hän on sijaiskärsijämme. Hänet tehtiin synniksi, jota meidän on vaikea käsittää. Jumala siirsi syntimme Jeesuksen päälle. Synti on lain rikkomista. Synnitön Jeesus kärsi syntisen lain rikkojan tuomion, kuoleman, toisen kuoleman kauhut. Iankaikkisen eron Jumalasta. Tämä taakka oli niin suuri, että Jeesuksen sydän murtui tuskasta. Tämän kaiken hän teki rakkaudesta meitä langenneita ihmisiä kohtaan, ettei kukaan meistä hukkuisi synteineen ja joutuisi iankaikkiseen kadotukseen. Maan päällä ei ole ketään niin suurta syntistä, ettei hänen puolestaan annettu uhri riittäisi häntä sovittamaan Jumalan kanssa.
Synnin sairaus on kaikkein pahin tauti. Tähän tautiin ei ollut muuta parannuskeinoa kuin Jeesuksen veri.
Jeesuksen saamat haavat ovat parantaneet meidän haavamme ja sydämeemme virtaa jatkuvasti hänen haavojensa kautta sovituksen tuoma rauha! Uskotko tämän?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti