keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Tuntemisen kautta pelastavaan uskoon ja iankaikkiseen elämään!

"Iankaikkinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan tosi Jumalan, ja Jeesuksen Kristuksen, jonka sinä olet lähettänyt" (Joh. 17:3).

Nämä sanat löytyvät Jeesuksen viimeisestä rukouksesta, jonka hän piti yläsalissa viimeisen ehtoollisen jälkeen. Ne kuuluvat Jeesuksen jäähyväissanoihin, joista saamme voimaa ja lohdutusta elämää varten.

Onnellisen avioliiton edellytyksenä on mm. se, että avioliittoon aikovat tuntevat toisensa hyvin ennen vihille menoa. Tunteminen ei ole mahdollista ilman seurustelua. Kestävän suhteen perustana ovat tuntemisen kautta syntynyt luottamus ja sitoutuminen elämään yhdessä, myös vaikeina hetkinä.

Totuus siitä, että Isän Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen tunteminen on iankaikkinen elämä, on elämän tärkein asia.
Tämän totuuden lihaksi tuleminen meissä on Jumalan lahja, jonka löydämme Kristuksessa Pyhän Hengen kirkataman sanan kautta. Ilman sanaa ja Pyhää Henkeä Jumalan tunteminen ei ole mahdollista. Jeesus tuli kertomaan meille, millainen Isä meillä on. Pyhä Henki kertoo meille, millainen Jeesus on. Nämä pitävät täydellisesti yhtä. Pelastavat kertomukset Isästä ja Jeesuksesta löydämme Jumalan sanasta. Rukoilevan ja sanaa tutkivan kristityn, joka syrjäyttää oman minän ja antaa tilaa Pyhälle Hengelle, on mahdollista päästä lähelle Jumalaa ja oppia tuntemaan hänet pintaa syvemmältä.

Herran tunteminen poistaa pelon ja avaa sydämen oven rakkaudelle, joka tuo mukanaan elämäämme Hengen ihanan hedelmän. Tämä hedelmä on kuvattu Gal. 5:22,23. Tätä lajia emme löydä tämän maailman puista, vaan ainoastaan elämän puusta, Jeesuksesta.

Jumalan teoreettisella ja kokemusperäisellä tuntemisella on suuri ero. Tietäminen ja tunteminen ovat kaukana toisistaan. Tieto on päässä, mutta tunteminen on sydämessä. "Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan" (Room. 10:10.)

Ei kommentteja: