"Katsokaa, millaista rakkautta Isä on meille osoittanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Siksi maailma ei tunne meitä, eihän se tunne häntäkään. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on" (1. Joh. 3:1,2.)
Lapset syntyvät maailmaan kivun kautta. Jumala on tuntenut suurta kipua, kun hän on synnyttänyt meidät Jumalan lapsiksi. Jumalan kipu oli suurimmillaan, kun Jeesus kuoli ristillä. Tämän suurempaa kipua ei ole ollut kenelläkään toisella eikä tule olemaankaan.
Tänä aamuna ajattelin Jumalan lapseutta. Enkeleistä sanotaan, että he ovat "palvelevia henkiä". Palvelijan ja lapsen välillä on kuitenkin ero, kuten on myös palvelijan ja ystävän välillä. Ystävä saa tietää enemmän salaisuuksia kuin palvelija. Jeesus kutsuu seuraajiaan ystävikseen.
Kun Adam sai Aabelin sijaan pojan, Seetin, niin hänestä sanottiin, että hän oli Adamin näköinen ja kaltainen. Poika oli isänsä kaltainen. Jeesus, Jumalan Poika, on isänsä kaltainen täydellisesti. Jumalan lapset tulevat olemaan Jeesuksen kaltaisia täydellisesti, luonteeltaan, mutta ei luomisvoimaltaan. Ihmisestä ei tule koskaan Jumalaa. Ihminen on luotu olento aina. Palvonta kuuluu aina vain Jumalalle, ei koskaan ihmiselle!
Lusifer ei voinut olla ihmisen luomisessa mukana, koska hän ei voinut synnyttää Jumalan lasta. Vain Jumala voi synnyttää Jumalan lapsen.
Paholainen kidnappasi ihmisen Jumalalta itselleen ja teki hänestä oman kasvattilapsensa, mutta Jeesus adoptoi ihmisen uudelleen omaksi lapsekseen silloin, kun uudestisynnymme vedestä ja Hengestä ja Jumalan sanasta. Lapset syntyvät Jumalan valtakuntaan myös kivun kautta!
On suuri siunaus olla toivottu ja rakastettu lapsi. Tällaisia olemme silloin, kun olemme Herran omia! Lapset kasvavat ja tulevat olemaan hänen kaltaisiaan, kun hän ilmestyy!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti