Kuusamo-Kajaani-Oulu-Tampere-Oulu-Kuusamo

Lähdimme Annen kanssa perjantaina 31.10.2014 klo 17.00 Kajaaniin. Vietimme sapatin 1.11. Kajaanissa. Pidin ehtoollisjumalanpalveluksen Kajaanin Adventtikirkossa. Kävimme iltapäivällä Kaukametsän Kamarikuoron pyhäinpäivän konsertissa ja Arvon haudalla sytyttämässä kynttilöitä.
Illalla klo 21.37 lähdin cityjunalla tai oliko se pendolino?, Ouluun. Matkustin ensimmäisen kerran tällaisella nopealla junalla. Se oli miellyttävä kokemus. Istumapaikkoja oli kahdessa kerroksessa. Minun paikkani oli alakerrassa, vaunussa 2, paikka 47. Se oli ikkunapaikka. Ulkona oli kuitenkin säkkipimeää, joten ikkunapaikasta ei ollut mitään etua. Matka kesti 2:02.

Oulusta lähti yöjuna klo 23:47. Minulla oli makuupaikka, vaunussa 24, kahden hengen hytissä nro 113, alapetillä. Hytti oli lukossa, kun tulin ovelle. Kolkutukseeni vastattiin. Yläpetillä nukkuva Petri avasi oven ja antoi minulle luvan sytyttää valon, jotta näkisin valmistella nukkumaan menon. Toivottelimme toisillemme hyvää yötä ja yritimme saada unenpäästä kiinni. Junan oli määrä saapua Tampereelle klo 5:46. Olin sopinut Jorman kanssa, että hän tulee hakemaan minut asemalta ja vie minut kotiinsa odottamaan kokouksen alkua. Olin matkalla Suomen Adventtikirkon yleiskokoukseen, Aitolahteen.

Kysyin konduktööriltä, että voisinko saada aamulla herätyksen? Hän kysyi, että olenko huonokuuloinen ja onko minulla vaikeuksia heräämisen kanssa? Sain tietää, että tässä junassa ei ole tapana herätellä matkustajia. Ajattelin, että selviän aamulla ylös oikeaan aikaan, etten herää Helsingissä. Uni oli sellaista koiran unta. Kuulin koko ajan kolkutusta ja tunsin olevani liikkeellä. Puoli kuudelta puhelimeni soi. Heräsin tähän! Jorma kyseli, että missä olen tulossa? Vastasin, etten tiedä, koska ulkona on sysimustaa ja juna on liikkeessä. Mitään kuulutuksia ei ole kuulunut koko yönä. Kun kello oli 5:46, seisoimme huonetoverin kanssa ovella, valmiina astumaan junasta ulos.

Puhelin soi toistamiseen. Jorma oli saapunut asemalle ja kertoo meille, että junamme on melkein tunnin myöhässä. "Menkää vain takaisin hyttiinne", hän jatkoi. Sain kuulla konduktööriltä, että myöhästymisemme syynä oli tavarajunan vastaan tuleminen. Kysyin häneltä, että oliko siinä vaaratilanne? Ei ollut, mutta aikaa meni, koska junan piti palata takaisin ja siirtyä toisille raiteille, jotta ohittaminen onnistui.

Nyt meillä oli mahdollisuus jutella huonetoverin kanssa ja tutustua toisiimme. Kolmikymppinen Petri oli ollut Kemijärvellä työkeikalla, sähkötöissä. Kerroin hänelle, että minäkin olen ollut nuorena sähköalalla, mutta nykyisin olen pastori. Kerroimme kumpikin työstämme ja perheistämme. Petrillä on vaimo ja kaksi lasta, tyttö ja poika.
Kerroin hänelle Jeremyn kokemuksen. Kertomuksen, jonka kirjoitin tälle blogilleni äskettäin. Hän ihmetteli sitä kovasti. Meillä oli oikein virkistävä ja mielenkiintoinen keskusteluhetki. Olin ottanut mukaani pienen paketin, jossa luki: "Lahja sinulle". Tämä on mielenkiintoinen ja puhutteleva traktaattipaketti, jossa on hengellistä sanomaa. Petri kiitti siitä ja lupasi lukea traktaatit. Pyysin häntä käymään perheensä kanssa Kuusamossa. Kerroin hänelle tietysti Karpalosta, jossa hän saisi syödä perheensä kanssa hyvää kasvisruokaa. Voi olla, että nähdään uudelleen! Toivottavasti näin käy!
Kiitos, Petri, hyvästä, matkaseurasta! Terveisiä sinulle ja, perheellesi. Jos satut lukemaan tämän kirjoituksen, niin kertoisitko siitä kommentissa?

Tampereella astuin ulos junasta sateiseen pimeään kaupunkiin. Jorma vei minut kotiinsa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tulin Jorman ja Ullan kotiin. Opiskeluaikana, kun asuimme Toivonlinnassa, vierailimme toistemme opiskeluasuinnoissa. Siitä on kulunut aikaa jo melkein kolmekymmentä vuotta. Jorman ja Ullan koti on siistissä kerrostalossa. Anne oli kutonut Jormalle ja hänen vaimolleen, Ullalle, lämpimät villasukat. Nämä oli mukava antaa tuliaisiksi. Sanoin heille, että kun laitatte nämä jalkaanne, niin muistakaa meitä lämmöllä! Sukat olivat selvästikin mieluisat tuliaiset näin talven "kynnyksellä". Aamu meni mukavasti kuulumisten vaihtamiseen, suihkussa käyntiin ja aamupalan nauttimiseen. Tapasin myös heidän poikansa, Juhanan, ja hänen vaimonsa, Pauliinan, jotka olivat menneet viime kesänä naimisiin. Toivotin heille onnea ja siunausta. Sitten olikin aika lähteä Jorman kanssa kokouspaikalle.

Aitolahteen ei ollut pitkä matka. Saavuimme hyvissä ajoin perille. Uusi liikuntahalli / kokoussali teki vaikutuksen. Täällä on tapahtunut paljon, sitten viime näkemältä. Ilmoittautumisen yhteydessä oli mukava nähdä tuttuja pitkästä aikaa. Viralliset kokoukset kestivät ilta seitsemään. Kokouksesta lähetettiin sähke Presidentti Sauli Niinistölle ja rouva Jenni Haukiolle, jossa toivotettiin heille Jumalan siunausta ja luvattiin muistaa heitä ja maatamme rukouksin.

Olin ostanut Tampereelle vain menolipun, koska pääsin takaisin pohjoiseen Jaakon autossa Ouluun. Matkalla poikkesimme hakemaan peräkärryn Äänekoskelta. Kalevi oli tehnyt paljon pajutöitä, jotka hän halusi antaa Karpalo-Kirppikselle myytäväksi Karpalon, hyväksi. Kiitos, Kalevi, suurenmoisesta lahjastasi pohjoisen työmme hyväksi. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun näin teit. Jumala siunatkoon sinua ja palkitkoon kaiken runsailla siunauksilla!

Jaakon auto oli täynnä väkeä. Meitä oli yhteensä viisi henkilöä, paljon tavaraa, ja peräkärry täynnä pajutöitä, Seat Cordoban vetäessä kallista lastia sumuisia ja pimeitä teitä, kohti Oulua. Porukka oli melko väsynyt kokousten ja valvottujen öiden tähden, mutta Jaakolla ja minulla riitti paljon kerrottavaa toisillemme. Jaoimme hengellisiä kokemuksia ja keskustelimme Raamatun ihmeellisistä opetuksista. Pitkä matka taittui syksyisessä yössä, jota valaisi Jumalan valo ja hänen läsnäolonsa kirkkaus. Kello oli lähempänä kahta yöllä, kun saavuimme Suvin ja Tonin asunnolle, Metsokankaalle. Irrotimme peräkärryn ja kannoimme tavarat asunnon rappusille. Hoipertelimme kuin "hurmoksissa" kaikesta kokemastamme siunauksesta. Ystävät jatkoivat matkaa ja minä hiippailin kiitollisena Suvin laittamalle vuoteelle, joka oli Kevinin huoneen lattialla. Nukahdin ja heräsin aamuyöllä Kevinin itkuun. Nostin Kevinin viereeni, joka rauhoittui välittömästi. Jatkoin unia. Heräsin seuraavan kerran vasta vähän yli 12 päivällä. Suvi oli lähtenyt kouluun ja lapset päivähoitoon. Vain Toni oli kotona. Hän laittoi aamupalan ja pian Anne soittikin, että hän on tulossa autollani Ouluun. Lähdimme Kuusamoon ETRAn ruokalan kautta. Kylläpä ETRAssa oli maukasta ruokaa. Kelpasi syödä mahansa täyteen ja lähteä sitten ravittuna kohti Kuusamoa. Nyt peräkärry oli minun autoni perässä. Poikkesimme Kiimingin Halpa-Halliin tekemään pieniä ostoksia. Seuraavan kerran pysähdyimme Taivalkosken ABC:llä ja saavuimme Kuusamoon klo 20:30. Kiitos, kun olit matkalla mukana tämän kertomuksen myötä! Kiitos Herralle matkan varjeluksesta ja, onnistumisesta!