Eila Kaarina Lehtosalon muistolle

      
Eila Kaarina Lehtosalo os. Lähteenkorva syntyi perjantaina 11.2.1927 Porissa, rautatieläisen perheen ainoana lapsena. Eilan 87 vuotta kestänyt elämä päättyi 1.10.2014 rauhallisesti uneen vaipuen tiistain ja keskiviikon välisenä yönä klo 1.35 raamatullisen iän ylittäneenä.

Nuorena neitosena Eila vieraili usein sukulaistensa luona Turussa. Tällaisella reissulla vuonna 1945, talvella, hän tapasi Turussa, sodasta haavoittuneena selvinneen alikersantti Mikko Lehtosalon. Eila Lähteenkorva ja Mikko Lehtosalo kihlautuivat talvella 1945 ja sitten keväällä samana vuonna Eila ja Mikko vihittiin avioliittoon sulhasen kotona Sysmässä. Yhteinen taival kesti 70 vuotta.

Ensimmäinen koti perustettiin Mikon lapsuudenkotiin Sysmään. Lehtosalon perheeseen syntyi kolme lasta: kaksi tytärtä ja yksi poika. Raija syntyi esikoisena vuonna 1946, Raimo 1947 ja Maarit kuopuksena 1950. Sysmästä Lehtosalot muuttivat perheen lisääntyessä eri paikkakunnille. Eilalle löytyi toimeliaana ja ammattikoulun käyneenä töitä, milloin toimistotöitä, koulun keittäjän ja kauppa-apulaisen töitä. Kesäisin Eila oli matkailuyrittäjänä leirintäalueella. Mikko toteaa, että kaikista elämänsä aikana tehdyistä ratkaisuista parhain oli se, kun Eila antoi elämänsä Jeesukselle.

Eilan ja Mikon uskoon tuleminen oli pitkä prosessi. Yhdessä he etsivät vastauksia elämän perimmäisiin kysymyksiin. Sitten tapahtui erikoinen kokemus, joka oli vastaus Mikon hartaaseen rukoukseen. Sodankyläläinen opettaja K.N. sai yöllä unessa kehotuksen ottaa yhteyttä Lehtosaloon ja sanomaan hänelle, että tämän tulee erota Babylonin sekoituksesta. K.N. ei tuntenut ketään Lehtosaloa, mutta kyselemällä hän oli löytänyt Lehtosalon osoitteen. Yhteydenoton jälkeen Mikko matkusti Sodankylään tapaamaan K.N:sta ja tämä käynti hänen luonaan oli voimakas sysäys adventtiseurakuntaan ja sen opetuksiin tutustumiseen.

Rovaniemellä Eila ja Mikko saivat puoli vuotta intensiivistä raamatunopetusta pastori Olavi Peltoselta, joka sitten kastoi Eilan ja Mikon yhtä aikaa 11.6.1983 ja heidät liitettiin Rovaniemen adventtiseurakuntaan.

Eila oli uskollinen ja periaatteellinen seurakunnan jäsen. Hän oli positiivinen ja iloinen, vieraanvarainen, ystävällinen ja lämminhenkinen ihminen. Hän osasi kuunnella ja sanoa rohkaisevia sanoja niitä tarvitseville. Eila oli ahkera esirukoilija. Seurakunnan juhlien aikana Eila-sisar palveli mielellään keittiössä.

Kotiehtoollisen yhteydessä 4.12.2010 Eila kertoi näkemästään unesta, jolla oli hyvin rohkaiseva vaikutus ja joka valmisti häntä poislähtöön. Unessa Jeesus oli tullut hänen luokseen ja taputtanut häntä molemmille olkapäille ja sitten Jeesus oli silittänyt hänen päätään ja sanonut, että me tapaamme pian! Jeesuksella oli ollut yllään kaunis pitkä valkoinen puku. Hän hymyili Eila-sisarelle iloisesti, vielä pois lähtiessäänkin, ovella. Iloitsimme tästä rohkaisevasta kokemuksesta. Saamme iloita siitä yhdessä, koska Jeesus tulee pian takaisin ja meillä kaikilla on mahdollisuus tavata Jeesus rakkaana ystävänä Eila-sisaren kanssa.

Eilalla oli viimeiseen saakka hyvä ja lämmin suhde Taivaan Isän kanssa. Sairasvuoteella Eilan vahva usko Jeesukseen jätti jälkeenjääville omaisille rohkaisun ja hyvän esimerkin. Mikon sydämeen jäi kaunis muisto rakkaasta vaimostaan, kun hän näki viimeisinä hetkinä Eilan kasvoilla kauniin hymyn ja kuuli sanat: Minä rakastan sinua!

Eila-sisar sai iäisyyskutsun syksyisen yön hiljaisuudessa. Syksyllä luonnossa tapahtuu suuria muutoksia. Maan sato korjataan ja luonnon äänet vähitellen hiljenevät, kun muuttolinnut palaavat lämpimiin maihin. Luonto riisutaan ja kasvien elämännesteet varastoitutuvat Luojan järjestämiin varastoihin odottamaan uuden kevään saapumista, jolloin ne sieltä jälleen kutsutaan esiin.

Syksy on vuodenajoista se aika, jolloin ylösnousemuksen toivoa jäädään eniten kaipaamaan ja odottamaan. Kevään ihme on aina suuri, kun routamaan alta Jumala saa käskyllään elämän esiin, kun aika on täyttynyt.

Eila-sisar uskoi Jeesukseen ja hänen takaisintuloonsa. Ylösnousemustoivo ei ollut hänelle vieras ajatus. Hän ymmärsi, että Jeesuksen takaisintuloon liittyy vanhurskasten ylösnousemus. Tässä toivossa hänet laskettiin viimeiselle lepovuoteelleen odottamaan Jeesuksen lupauksen täyttymystä. Tämän autuaallisen toivon täyttyessä tapahtuu I ylösnousemus Herran omille.

Tuona päivänä Eila-sisarella on Jumalan armosta toivo uudesta elämästä, iankaikkisen kevään ja kesän lämmöstä ja kirkkaudesta. Silloin hänellä on toivo saada kuulla Vapahtajan huulilta sanat:

”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule Herrasi ilojuhlaan!” (Matt. 25:21.)

Nyt Eila-sisar saa levätä vaivoistaan ja me saamme jättää hänelle jäähyväiset jälleennäkemisen toivossa.

Paavo Hautala