Kullero, Lapin lehtojen kukista kaunein, ruusun muodon sai.
Juhannuspumpulaksi sitä toiset kutsuvat kai. Valon maahan juurruit hyvin, karua luontoa kaunistamaan. Sinut maakuntakukaksi valittiin, Lapin kansan lumousta vahvistamaan. Olet kukkaan saattanut, nuo keltapallot somat, kuin aavistaen matkailijoiden lomat, että hekin kauneuttasi saisivat ihailla juuri nyt, et ajasta oikeasta, tänäkään suvena erehtynyt!
Kuva netistä.
Nämä kullerot ovat meidän kukkapenkissämme ja Kullero-runo syntyi näistä kukista.
lauantai 23. kesäkuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Viehkeä kukka ja viehkeä runo.
Jostain oli meidän äitikin saanut/hakenut kulleroa puutarhaamme kasvamaan. Se ja kiinan pioni kukkivat kotipihassa alkukesästä, heti helmihyasintin jälkeen.
Eräänä juhannuksena Tervolassa Heikki otti kuvan äidistään, joka Perä-Pohjolan kansallispuku yllään kahlasi kulleropellossa kädessään iso kimppu kulleroita.
Ja eikös minunkin pitänyt kähveltää Tervolasta mätäs pihaamme. Täällä niiden kukinta alkaa olla lopuillaan.
Eilen tuli sellainen olo, että pitää kirjoittaa runo. Aihetta miettiessäni katsoin ulos ikkunasta. Ilta-auringossa kylpevät perennan Kullerot antoivat aiheen ja iskivät runosuoneen. Eräs seurakuntamme sisar oli kaunistanut kirkkomme kulleroilla, joten kullerot olivat päällimmäisenä ajatuksena tämänkin tähden. Runon ajoitus osui nappiin, koska kullero on Lapin juhannuskukka. Näin kerran kukkia esittelevässä mainoslehtisessä erikoisen värisen kauniin kuvan kiinan pionista. Tilasin sellaisen, mutta tavara oli loppunut, joten jäin ilman sitä. Lapin pionit ovat aloittaneet kukinnan. Kuva, runon yhteydessä, ei ole puutarhastamme, vaan poimin sen netistä. Kävin siis "kasvivarkaissa".
Keltainen väri tuo vihreälle niitylle paljon valoisuutta ja iloisuutta. Toivottavasti Kulleroruno saa aikaan samanlaisen vaikutuksen mielen puutarhassa.
Lähetä kommentti