Häämarssit soivat Kuopion tuomiokirkossa 16.6.2012

Lähdimme Annen kanssa matkalle torstaina 14.6. klo 18.00 ja palasimme Kuusamoon tänään sunnuntaina 17.6. klo 19.00. Ensimmäinen etappi oli Kajaani. Perjantai meni ulkohommissa, nurmikon leikkaamisessa ja perunamaan laitossa. Lauantaina matkustimme Savon pääkaupunkiin, Kuopioon. Kuopio on Anne-vaimoni syntymäkaupunki. Irma ja Katri olivat kyydissämme. Matkalla pysähdyimme Lapinlahden kuuluisassa turistikohteessa, Juhani Ahon "Rautatie" -kirjasta tutun, Matin ja Liisan asemalla. Matkan aikana Matti ja Liisa tulivat meitä vastaan toisellakin tavalla. Kerron siitä myöhemmin. Matka Kuopioon meni hyvin. Olimme hyvissä ajoin, perillä. Loppumetreillä navigaattori sekoili ja jouduimme tekemään pienen korttelikierroksen parkkipaikkaa etsien. Tässä tilanteessa Irman neuvot olisivat olleet luotettavammat kuin navigaattorin. Parkkiautomaatti oli ahneella tuulella. Se nieli rahaa, mutta ei antanut parkkiaikaa sitä vastaavaa määrää. Aurinko paistoi lämpimästi. Istuimme juhlatamineissa kirkkopuiston penkillä, odottamassa Ainon ja Mikon häiden alkua. Kaikilla rouvilla oli sopimuksen mukaan hienot hatut päässään. En ole aikaisemmin käynyt Kuopion tuomiokirkossa. Pääsisäänkäynnin portailta avautui upea näkymä. Katse seurasi kukin koristeltua puistokatua kauaksi järvelle saakka. Kallavesi siellä kimalteli kesäauringon säihkeessä. Säihkettä oli myös kirkon alttarilla. Saimme seurata erään nuorenparin onnen huumaa vähän ennen Ainon ja Mikon saapumista samalle paikalle. Riisinheitto ei ole enää sallittua puuhaa kirkon rappusilla. Tämän tilalle on otettu uusia tapoja toivottaa onnea juuri vihityille hääpareille. Eräs sellainen on saippuakuplien puhaltaminen. Katselin kiinnostuneena kuinka hento tuulenvire lennätti suuren määrän saippuakuplia kauaksi yläilmoihin. Hämmästyttävän kauan ne kestivätkin ehjinä ja säteilevinä palloina ennen hajoamista taivaan tuuliin. Häävieraat ja tietenkin hääpari näyttivät nauttivan hetkestä kuin lapset leikkiessään ensi kertaa saippuakuplia puhaltaessaan. Pian näimmekin Ainon ja hänen kaasonsa, Hannan, rientävän kirkkoon. Kaunis valkoinen Aino-prinsessa unelmiensa puvussa kiirehti huntu maata viistäen omalle paikalleen odottamaan häämarssin ensisävelien soimista, merkkinä häämarssin alkamiselle. Pääsimme näkemään sellaista, mitä emme oikeastaan olisi saaneet vielä tässä vaiheessa nähdä. Hetkeä myöhemmin kaikki oli valmiina juhlallisen toimituksen alkamiselle. Toivo Kuulan häämarssin sävelet täyttivät kirkon holviston klo 14.30. Ainon ystävät Anna, Eija ja Anna-Mari soittivat sen kahdella viululla ja sellolla. Tällä tavoin Ainon soitin, sello, oli juhlassa mukana. Morsiamen isä saatteli ensimmäisen tyttärensä hartain askelin kirkon alttarilla odottavan sulhasen luo. Luovutus tapahtui arvokkaasti ja tyylikkäästi. Pastori Satu Karjalainen suoritti vihkimisen. Hän piti kauniin ja koskettavan puheen. Seurasin toimitusta tarkkaavaisena ja ajattelin niitä pareja, joita olen saanut itse olla vihkimässä vuosien varrella. Ainosta nuorempi, Leila-sisko lauloi Juuso Happosen "Hyvää matkaa" -laulun. Päätösmarssina soi Marko Hakanpään Trumpettisävelmä, jonka soitti uruilla kanttori Anna-Mari Linna. Päätösmarssin sävelet vauhdittivat nuorenparin niin ripeään "ulosmarssiin", etteivät häävieraat ehtineet nähdä heistä kuin vilauksen ennen heidän poistumistaan omaan piilopaikkaansa odottamaan esilletuloa kirkon pääsisäänkäynnin rappusilla.