Ainon ja Mikon häissä tuoksui rakkaus!

Hääjuhla pidettiin Fagernäsin kartanon juhlatilassa. Hääväki oli saapunut kartanon terassille odottamaan hääparin saapumista. Pian musta hääautoksi koristeltu vanha mersu ajoi vihreää nurmikenttää pitkin terassin sisäänkäynnin tuntumaan. Hääväki oli avannut oman pienen kauniin riisipussinsa valmiiksi ja kaatanut siitä kouraansa valkoista riisiä hääparin päälle heitettäväksi. Kunniakujan muodostelmaa ei voinut ohittaa ilman riisisadetta. Hääpöydässä huomasin, että omaan riisipussiini oli jäänyt neljä pientä riisinjyvää. Tuumailin pöytäkumppaneitteni kanssa, että enteilisikö tämä luku perheen tulevaa kokoa? Kartanon suuresta navetasta oli saatu viihtyisä, ilmava ja avara juhlapaikka. Kallaveden laineet löivät melko kaukana kartanon rakennuksista. Niitä sai ihailla kaukaa laajan hyvin hoidetun nurmikentän takaa. Rannalla komeili iso tuulimylly, jonka juurella hääparia kuvattiin monessa eri asennossa. Vihreä kenttä, sininen taivas ja sininen heijaste Kallaveden kalvossa antoivat kuville ihanteellisen taustan. Aurinko paistoi lämpimästi lähes koko pitkän päivän. Illansuussa tipahteli jokunen tippa vettäkin. Olivatko ne onnen kyyneliä vai siunauksen pisaroita? Ehkä ne olivat molempia yhtä aikaa! Salin isot pyöreät pöydät oli somistettu kauniisti valkoisilla ruusuilla ja vaalean vihreillä servieteillä ja - ohjelmilla. Hääparin väriksi oli valittu vaalean vihreä. Kauniin hempeä alkukesän vihreä väri sopi nuorille rakastavaisille oikein hyvin. Lahjapöytänä olivat hienot hevoskärryt. Salin kattokruunut olivat ketjuilla kattoon kiinnitetyt kärrynpyörät. Niissä oli useita valkoisia pöytäkynttilöitä, joissa ei kuitenkaan alkuillasta ollut tulta. Suuressa takassa sitä vastoin oli paljon palavia kynttilöitä, palavan rakkauden merkkeinä. Runsaan ja maittavan aterian jälkeen alkoi hyvin suunniteltu ja toteutettu juhlan ohjelmallinen osuus. Morsiamen isän puhe oli huolella valmistettu. Siinä oli asiaa hääparille ja koko hääväelle. Historia, nykypäivä ja tulevaisuus nivoutuivat hyvin yhteen, valaisten rakkauden olemusta ja sen monimuotoista ilmenemistä ja vaikutusta elämässä. Jokainen löysi sopivan opetuksen omaan tilanteeseensa. Puhe herätti voimakkaita tunteita ja sai yleisön taputtamaan useamman kerran sanoman perillemenon merkiksi ja puhujalle sekä hääparille kannustukseksi. Kaaso ja Bestman: Hanna ja Miika loivat hääjuhlaan mukavan ja vapautuneen tunnelman. Ohjelmassa noudatettiin hääjuhlan perinteitä, mutta mukana oli myös Ainon ja Mikon "näköisiä" erityisosioita kuten; Mikon rakkauslaulu Ainolle, nuorenparin äitien valkokankaalle heijastama kuvakokoelma Ainon ja Mikon elämästä. Häiden alla Ainon nuorempi sisko, Leila Raakel oli palannut Etelä-Afrikasta. Hän oli ollut siellä puoli vuotta vaihto-oppilaana. Leila Raakel lauloi sekä kirkossa että hääjuhlassa kauniita lauluja. Hän opetti myös häävieraille hääparille sopivan hauskan afrikkalaisen onnittelulaulun. Tätä laulua ei voitu laulaa jäykkänä eikä ilmeettömänä. Laulun ajaksi nousimme seisomaan. Harjoittelimme ensin musiikin tahdissa otettavien rytmikkäiden askelten ottamista. Näin pääsimme mukaan afrikkalaiseen tunnelmaan. Kerrassaan upeaa!!! Ainon äiti, Armi ja tädit Anne ja Päivi lauloivat: "Rakkaus on lahja Jumalan". Rakkaus on todella suurin ja kaunein lahja, minkä Jumala on meille omalta sydämeltään antanut. Vaalikaamme sitä huolella, ei itsekkäästi omistaen, vaan jakaen sitä erityisesti niille, joilta sitä tuntuu puuttuvan. En tuntenut kaikkia puheenvuoron käyttäneitä juhlavieraita, vaikka heidät tilaisuuden alussa kyllä esiteltiinkin oikein hyvin. Muistini on kyllä hyvä, mutta se on valitettavasti lyhyt. Oman puheeni sentään muistan. Se taisi mennä myös hyvin, koska kukaan ei tullut jälkeenpäin moittimaan. Ainon ja Mikon, ennen häitä ottama, tanssikurssi oli tehnyt tehtävänsä. Häävalssin koreografia oli mielenkiintoinen ja sen toteutus sujui molemmilta kuin tanssien. Häävalssin jälkeen porukkamme otti tanssiaskeleet kohti Seat Cordobaa ja kotimatkamme ensin Kajaaniin ja seuraavana päivänä Kuusamoon sujui myös kuin tanssien! Kiitos nuorelle parille, Ainolle ja Mikolle, heidän läheisilleen ja kaikille vanhoille sekä uusille ystäville, ikimuistoisesta tämän kesän, kohokohdasta. Kaikesta näki, että juhlaan oli paneuduttu huolella, aikaa ja vaivaa säästelemättä. Siunausta ja varjelusta Ainolle ja Mikolle, elämänpituiselle yhteiselle, taipaleellenne! "Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako"! Lähettänyt Paavo Kalevi Hautala klo 19.46 0 kommenttia