Antaminen tekee elämästä rikkaan!

"Heidän saavuttuaan Kapernaumiin temppeliveron kantajat tulivat Pietarin luo ja sanoivat: "Eikö teidän opettajanne maksa temppeliveroa?" "Maksaa", hän vastasi. Kun hän meni sisälle taloon, Jeesus ehätti kysymään häneltä: "Mitä mieltä olet, Simon? Keiltä maan kuninkaat perivät tullia tai veroa, lapsiltaanko vai vierailta?" Kun hän vastasi: "Vierailta", Jeesus sanoi hänelle: "Lapset ovat siis vapaat. Mutta ettemme loukkaisi heitä, mene ja heitä onki järveen. Ota sitten kala, jonka ensiksi saat. Kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi." (Matt. 17:24-27.)

Temppeliveron kantajat tekivät kotikäynnin Pietarin kotiin ja kysyivät: "Eikö opettajanne maksa temppeliveroa?" Pietari sanoi, että maksaa. 

Kaikki juutalaiset olivat velvollisia maksamaan temppeliveroa. Veron suuruus oli Jeesuksen aikana puoli sekeliä hengeltä. Hopearahan arvo, jonka Pietari antoi temppeliveron kantajille, vastasi kolmen tai neljän hengen temppeliveroa. Verorahat käytettiin temppelin kuluihin.

Pietari haki Jeesuksen käskystä verorahan kalan suusta ja maksoi temppeliveron Jeesuksen - ja omasta puolesta.

Juutalaiset joutuivat maksamaan verot ja tullit Rooman valtiolle, koska he olivat Rooman vallan alla. Pakollisia maksuja siis riitti. Miten on meidän aikanamme? Riittävätkö tulomme menojemme peittämiseen? Millä tavalla meidän pitäisi hoitaa raha-asiamme, niin, että Jumala, "keisari" ja me itsekin olisimme tyytyväisiä ja iloisia, emmekä huolien ja murheiden uuvuttamia?

"Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja paras osa kaikesta sadostasi, niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella ja viini pursuaa kuurnistasi." (San. 3:9,10.)

"Herran siunaus rikkaaksi tekee, oma vaiva ei siihen mitään lisää." (San. 10:22.)

Taloudenhoidossamme meidän tulisi kunnioittaa Herraa ja antaa hänelle iloisella mielellä hänelle kuuluvan osan ja myös "keisarille" kuuluvan osan "keisarille". Jumalan valtakunnassa ei ole pakkoa. Kaikki perustuu rakkaudelle. "Joku voi antaa rakastamatta, mutta kukaan ei voi rakastaa antamatta."

Herra on säätänyt kaikille seuraajilleen, jotka kuuluvat Jumalan valtakuntaan tasapuolisen ja oikeudenmukaisen talousjärjestelmän, kymmenykset ja uhrilahjat. Hän ei ota näitä varoja meiltä pakolla, vaan jättää vastuun meille. Olemme kaikki taloudenhoitajia. Vastuut, velvollisuudet ja etuoikeudet kasvattavat meitä uskollisuuteen. Rakkauteen kuuluu valinnanvapaus. Kirkkojen ja seurakuntien ei pitäisi ottaa jäseniltään varoja pakosta, veroina. Jokaisen pitäisi saada itse hoitaa kymmenykset ja uhrilahjat Jumalan varastohuoneeseen.   

Paavali antaa hyviä neuvoja ja ohjeita korinttilaisille, jotka liittyvät antamiseen:

"Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. Kukin antakoon niin kuin on sydämessään päättänyt, ei surkeillen eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Jumala on voimallinen antamaan teille runsain määrin kaikkea armoa, niin että teillä on aina riittävästi kaikkea voidaksenne tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitettu: "Hän jakelee, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti." Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ruuaksi leivän, on antava teillekin siemenen ja lisäävä kylvönne ja kasvattava vanhurskautenne hedelmät. Näin te kaikessa rikastutte ja voitte harjoittaa kaikenlaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle." (2. Kor. 9:6-11.)

Antaminen tekee elämästä rikkaan!