"Viekää kurjat kulkijat huoneeseenne"!

Matkani alkoi 16.2.2013 klo 7.30 Kemijärvelle ja sieltä se jatkui Rovaniemelle klo 13.30, Rovaniemeltä lähdin Posion kautta Kuusamoon klo 19.00 ja Kuusamossa olin klo 22.00.
Matkani oli seurakuntavierailut Kemijärvelle ja Rovaniemelle. Molemmissa seurakunnissa pidettiin jumalanpalvelus ja srk:n vuosikokous, Rovaniemellä pidettiin Herran pyhä ehtoollinen.

Pimeällä lähdin matkaan ja pimeällä palasin kotiin. Mittariin tuli 418,4 km. Tein matkani Annen autolla.

Pimeän luonnon saadessa enemmän valoa, maisema näytti todella kauniilta. Matkalla ajattelin, että pohjoinen luonto lepää nyt valkoisen untuvatäkin alla. Kaikkialla oli hiljaista, vain muutamia autoja tuli vastaan. Paluumatkalla oli enemmän liikennettä ja monet autot menivät minusta ohitse, koska ajelin rauhallista vauhtia. Vain yksi eläin meni nopeasti yli tien. Se oli ketteräjalkainen orava. Onneksi se ei jäänyt autoni alle.

Paluumatkalla ajattelin päivän tapahtumia. Mieltäni vaivasi eräs Kari, joka oli tullut kirkkoon apua etsimään. Hän kertoi minulle olevansa asunnoton eikä hän ollut syönyt mitään kahteen päivään. Kysyin häneltä, että missä hän on ollut yötä? - Roskalaatikoissa ja rappukäytävissä, hän vastasi. Avioero oli vienyt hänet alamäkeen. Ennen Herran pyhää ehtoollista sain tilaisuuden rukoilla tämän onnettoman ystävän puolesta. Minun tuli häntä sääli ja mietin kokouksen aikana, että miten voisin häntä auttaa? Hän olisi tarvinnut aivan konkreettista apua, muutakin kuin vain rukouksen. Ennen vuosikokousta Kari lähti pimeään kylmään yöhön. Minulle tuli syyllinen olo, koska en osannut auttaa häntä paremmin. Erään Mikon oli lähdettävä sairaan vaimonsa luo, ennen vuosikokouksen alkamista. Kysyin häneltä, että voisiko hän jotenkin auttaa tätä onnetonta miestä? Kokous jatkui, ja sen päätyttyä ajattelin, että tuleekohan mies takaisin kirkolle. Kaikki oli hiljaista. Olin toisaalta huojentunut, mutta toisaalta vaivautunut. Jumalan sana: "Viekää kurjat kulkijat huoneeseenne", puhutteli minua. Mietin, että olisiko minun pitänyt järjestää hänet Kuusamoon, hoitoa saamaan? Kysymykset jäivät vastausta vaille. Tätä kirjoittaessani puhelin soi ja Mikko kertoi mitä Rovaniemellä tapahtui, kokouksen jälkeen. Hän juoksi miehen perään ja vei hänet syömään. Kari oli siitä hyvin iloinen ja kiitollinen. Hän huiskutti Mikolle kättä pitkän aikaa, ennen Mikon poislähtöä. Mikko kertoi minulle puhelimessa, että hänelle tuli mieleen sana: "Viekää kurjat kulkijat huoneeseenne". Hän olisi halunnut tuoda miehen kotinsa sohvalle yöksi, mutta siihen ei olisi ollut mahdollisuutta talon sääntöjen tähden ja vaimonsa sairauden tähden. Ehkä tämä pieni apumme, rukous ja ateria, oli kuitenkin yksi valon säde, joka valaisi Karin päivää ja antoi hänelle toivon kipinän Jumalan avusta. Muistetaan yhdessä Karia rukouksin, että hänen elämänsä asiat selviäisivät parhain päin.