"Kiitän Jumalaani aina muistaessani sinua rukouksissani. Olen näet kuullut uskostasi Herraan Jeesukseen ja rakkaudestasi häntä kohtaan ja kaikkia pyhiä kohtaan. Rukoilen, että sinun uskosi, meidän yhteinen uskomme, tulisi voimalliseksi kaiken sen hyvän tuntemisessa, mikä meillä on Kristuksessa. Olen saanut paljon iloa ja lohdutusta sinun rakkaudestasi, veljeni, sillä pyhien sydämet ovat saaneet virvoitusta sinun kauttasi." (Fil. 4-7.)
Näin kauniita ja rohkaisevia sanoja Filemon sai lukea Paavalin kirjeestä. Jospa mekin oppisimme sanomaan ja lähettämään toinen toisillemme näin innoittavia ja kannustavia sanomia. Rohkaisulla on suuri merkitys. Joku ihminen saattaa vaikeroida yksinäisyyden tuskissa tälläkin hetkellä, koska kukaan ei tunnu välittävän hänestä lainkaan. Tieto siitä, että joku rukoilee ja ajattelee meistä hyvää, antaa lodutusta ja kannustaa elämään.
Näillä Filemonille lähettämillä rohkaisevilla sanoilla oli tärkeä merkitys. Paavali halusi tällä tavoin valmistaa Filemonin sydämen ottamaan vastaan uutisen, joka koski hänen luotaan karanneen orjan kotiinpaluuta. Paavali toimii Onesimoksen puolesta isällisen huolehtivasti. Filemon ei varmasti tämän kirjeen luettuaan voi muuta kuin sydän täynnä rakkautta ottaa vastaan orjansa takaisin anteeksiantavalla mielellä.
Oletko sinä saanut kokea jotakin vastaavaa? Onko joku puolustanut sinua ja toiminut hyväksesi niin, että elämä on sen jälkeen sujunut paljon paremmin kuin ennen saamaasi rohkaisua? Ellet ole saanut kokea tällaista ihmisten taholta, niin sinun ei tarvitse surra sitä, koska Jeesus puolustaa sinua koko ajan taivaan pyhäkössä Isän luona. Jeesus tietää omasta kokemuksestaan yksinäisyyden tuskan tunteen. Mikään sinun kokemuksissasi ei ole hänelle vierasta, koskipa se sitten mitä elämän aluetta hyvänsä. Älä siis vaivu epätoivoon, synkkyyteen ja masennukseen! Nosta katseesi ylös ja katso häneen, sillä hän rakastaa sinua!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti