Raamattu alkaa sanoilla: "Alussa Jumala ...". Tässä on kaksi tärkeää sanaa: alku ja Jumala. Jumalaa tarkoittava heprealainen sana Elohim on monikkomuotoinen. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat tasavertaisia ja heidän välillään on läheinen yhteys. Jumala on suhteiden Jumala. Jumaluuden persoonat eivät kilpaile keskenään. Heidän välillään ei ole valtataistelua. Antiikin mytologiset kreikkalaiset jumalat olivat kovia tappelemaan keskenään. Jumala ei ole sodan vaan rauhan Jumala. Jumala ei ole itsekäs, ahne eikä omahyväinen. Hänen sydämensä on täynnä rakkautta, uhrautuvaa rakkautta. Hän antaa meille jatkuvasti kaikkea hyvää. Antaminen ei ole Jumalalle vastenmielistä eikä vaikeaa, se on Hänelle suuri ilo. Jumala ei katsele luomaansa elämää välinpitämättömänä sivusta vaan osallistuu koko ajan elämästä huolehtimiseen. Meillä on huolehtiva Jumala, joka välittää meistä todella paljon. Kaikki, mitä me olemme ja mitä meillä on, on Jumalan antamaa. Kun ymmärrämme ja tunnustamme Jumalan olevan elämämme alku ja loppu, niin rakennamme elämämme Hänen varaansa. Ajattelemme elämää taloudenhoitajan näkökulmasta emmekä omistajan näkökulmasta, palvelijan emmekä isännän näkökulmasta. Ajan, voimien, talenttien, varojen ja itsemme antaminen Jumalalle on suuri etuoikeus ja sydämen ilo. Jumalan armon vaikuttaessa elämässämme saamme Kristuksen mielen ja itsekkyys pakenee pois. Meille on annettu tästä hyvä esimerkki 2. Kor. 8-luvussa.
"Veljet, teemme teille tiettäväksi, millainen Jumalan armo on suotu Makedonian seurakunnille. Huolimatta raskaista, ahdistavista koetuksista uskovien ilo oli niin ylenpalttinen, että he suuressa köyhyydessäänkin olivat hyvin anteliaita. Voin todistaa, että he antoivat voimiensa mukaan, jopa yli voimiensa. Omasta aloitteestaan he pyytämällä pyysivät meidän suostumustamme, että saisivat osallistua pyhien avustamiseen. Eivätkä he vain tehneet niin kuin olimme toivoneet, vaan antoivat itsensäkin, ennen kaikkea Herralle ja sitten myös meille, Jumalan tahdon mukaisesti." (2. Kor. 8:1-5.)
Olosuhteet eivät estä Jumalan armon vaikutusta. Köyhyys ei ole este anteliaisuudelle ja ylenpalttiselle antamiselle. Antamiseen yli voimien sisältyy uhraus ja omasta luopuminen toisten hyväksi. Makedonian seurakunnat tekivät näin omasta aloitteestaan. Heidän lahjaansa oli vaikea ottaa vastaan, koska lahjan antajat olivat köyhiä ja olisivat itsekin tarvinneet avustusta. "He pyytämällä pyysivät meidän suostumustamme, että saisivat osallistua pyhien avustamiseen." Tämä on Jumalan armon vaikutusta. Tällainen antaminen saa siunauksen Jumalalta.
Antamisen lähtökohta on siinä, että annamme ensin itsemme kokonaan ja ehdoitta Jumalalle!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti