"Elonmerkkejä oli niin vähän, että tyttö muistutti melkein nukkea. Erityisopettaja Torey Haydenin uusi oppilas on lähes puhumaton. Tyttö reagoi vain jos joku uhkaa tai ärsyttää häntä, ja silloinkin silmittömin raivokohtauksin. Ensivaikutelma on, että syynä oireiluun eivät ole neurologiset syyt, vaan hurjat elinolot. Alkoholistiäidin ja rikoksista tuomitun isäpuolen lisäksi Torey löytää kurjasta asuntovaunusta joukon sisaruksia. Myös hätkähdyttävä totuus Downin sydroomaa sairastavasta Wanda-sisaresta selittää osaltaan Venuksen erikoista käytöstä. Torey alkaa tavata oppilastaan kahden kesken päivittäin. Tie luottamuksen syntymiseen on pitkä mutta palkitseva. Nukkelapsen koskettava tositarina osoittaa, että turvallisten aikuisten avulla lapsen on mahdollista selvitä rankoistakin koettelemuksista."
Sain tänä iltana luettua Torey Haydenin kirjan "Nukkelapsi". Kirjan lukeminen oli hyvä erityisopetuksen oppikurssi. Aivan kuin olisin ollut mukana tunneilla ja kulkenut rinnalla ja seurannut läheltä Torey Haydenin opetusta. Sain hyvän kuvan hänen työstään ja lapsista joita hän kärsivällisesti opetti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Minäkin luin tiistaina Haydenia, sain ystävältä lainaksi Häkkipojan. Enpä juuri muuta sitten tiistaina tehnytkään kuin luin sen kirjan. Vaikka oli tarkoitus säästää se matkalukemiseksi, kun perjantaina ajamme Tampereelle.
Hienoa Aila! Olet saanut hyvän kirjan käsiisi. Olen lukenut tuon saman kirjan. Sitä ei malta laskea käsistä ennen kuin sen on lukenut läpi. Luen nyt "Tiikerin lapsi"-kirjaa. Se on myös erittäin opettavainen ja mielenkiintoinen. Sinulle on näistä kirjoista paljon hyötyä, kun olet työssä opetusalalla.
Lähetä kommentti