tiistai 16. kesäkuuta 2009

Matkalla koettua!

8.-14.6. osallistuin Kallioniemessä työntekijäpäiville ja missioleirin koulutustilaisuuksiin. Viikonloppuna 12.-14.6. oli Adventtikirkon kesäjuhlat Peurungan liikuntakupolissa, Laukaalla. Majapaikkani oli Kallioniemessä, Peurunkajärven rannalla, pienessä Helvi-mökissä, huoneessa 2. Pitkän päivätyön tehnyt pastori Sulo Halminen asui naapurissani. Saimme keskustella ja rukoilla yhdessä. Sulolla on rohkaisijan armolahja. Hänen elämänkokemuksensa opastavat nuorempaa sukupolvea kulkemaan kaidalla tiellä. On suuri etuoikeus kuunnella vanhempien neuvoja, joilla on elämästä pitkäaikainen kokemus. Sulo oli kiinnostunut työstäni ja suunnitelmistani ja hän kannusti minua menemään rohkeasti eteenpäin. Sulon ensimmäinen työkenttä oli Lieto. Nuorena miehenä hän aloitti evankelioimistyönsä tässä kunnassa. Herra on siunannut Sulon työtä runsaasti. Hänet tunnetaan myös Karjalan, apostolina.

Suomalaisten puhujien lisäksi saimme kuulla unkarilaisen Janos Kovacs-Biron saarnoja ja opetusta. Opettelimme kysymysten tekemistä ihmisille, joille uskon asiat ovat vieraita. Oikeat kysymykset avaavat keskustelun ja herättävät mielenkiinnon taivasasioihin. Hyvä kysymys on sellainen, johon ei voi vastata kyllä tai ei. Kun Jeesukselta kysyttiin jotakin, hän teki usein vastakysymyksen. Näin päästiin aiheessa pintaa syvemmälle. Saatamme tehdä usein toisillemme kysymyksiä, jotka eivät ole keskustelukumppanille ollenkaan ajankohtaisia. Kysymyksemme ja niihin valmiit vastauksemme voivat luoda tilanteen, jossa olemme kuulijan kanssa aivan eri aaltopituudella. Emme ymmärrä toisiamme, jos puhumme eri kieltä. Harjoittelimme kysymysten tekoa pienryhmissä. Se ei ollut, helppoa.

Oletko koskaan kuullut saarnaa, joka on pidetty piirtämällä? Janos piirsi psalmin 23. Tämä saarna jäi mieleeni ja se oli erittäin koskettava. Tässä psalmissa esitetään pelastuskokemuksemme. Jeesus on tämän psalmin keskus. Hän johdattaa meidät perille asti ja on jokaisessa elämämme vaiheessa ainoa toivomme. Janos opetti meidät piirtämään myös oman elämämme kokemukset. Näin voimme todistaa uskostamme hyvin havainnollisesti ja kiinnostavasti. Janoksen esittämät huumorilla höystetyt videonpätkät pitivät kuulijat hereillä ja valaisivat opetusta tehokkaalla tavalla. Kuulimme tuhlaajapoika-kertomuksen tuhlaaja isän näkökulmasta. Kertomuksen painopiste on Isän rakkaudessa, jota hän "tuhlaa" meihin kadoksissa oleviin lapsiinsa.

Juhliemme mottona oli: "Tule, Herra Jeesus!" Nämä sanat löytyvät Ilm. 22:20. Juhlajumalanpalveluksen saarnan keskuksena oli meitä suuresti rakastava Jeesus. Hänen tulonsa on lähellä. Jeesus kaipaa morsiantaan. Isä antaa pian Jeesukselle luvan hakea morsiamensa kotiin. Uudessa Jerusalemissa on pian kaikki valmiina hääateriaa varten. Tämä ajatus saa sydämemme hehkumaan!

Sunnuntaina radioitiin jumalanpalvelus, joka tulee ulos 2.8.09 klo 18.00. Kannattaa kuunnella!

Juhlien aikana pidin esillä myyjäistuotteitani keräten näin varoja Eräriparia ja Nuorten Seikkailuleiriä varten sekä Karpaloa varten. Viimeisenä henkilönä tapasin Kallioniemessä erään seurakuntani jäsenen Tornion ajalta. Nykyisin hän asuu Kanadassa. Halauksen jälkeen hän sujautti käteeni 50,- euroa Karpalolle. En ole koskaan aikaisemmin kokenut tällaista, että halaus innostaa uhraamaan Herran työhön näin suuren summan. Varoja kertyi yhteensä yli tuhat euroa. Kiitos Herralle ja kaikille teille, jotka teitte sen, mahdolliseksi.

Paluumatkalla kotiin olin intoa täynnä ja pysähdyin Vesannolla ja Keiteleellä. Myin jäljelle jääneitä tuotteitani tehden samalla kotikäyntejä tuntemattomien ihmisten koteihin. Eräs rouva sanoi, että hänen poikansa on poliisi ja hän asuu Kuusamossa. Lupasin viedä pojalle äidiltä terveiset. Voimakkaimman Jumalan johdatuksen koin rukoillessani juuri sairaalasta kotiutuneen rouvan puolesta, jolle oli tehty sydämen ohitusleikkaus. Hän oli hoitanut sairaan miehensä kotona kuolemaan saakka. Lääkärit olivat ihmetelleet, että miten hän jaksoi hoitaa sairasta miestään, koska hänen terveytensä oli niin huono? Sydämeen piti tehdä kahdeksan ohitusta ja lapset luulivat äidin kuolevan, koska hän oli monta päivää koomassa. Elämä on usein dramaattista ja koettelevaa. Tämä rouva menetti nuorimman poikansa auto-onnettomuudessa. Tuska oli läsnä tässä kodissa hyvin vahvasti. Ymmärsin, että mm. tätä kotia varten minun piti pysähtyä ja kuunnella hetken lesken tuskaa ja rukoilla hänen puolestaan.

Ei kommentteja: