Jatkan vielä Kajaanin kokemuksistani.
Kävimme sairaalassa katsomassa Arvoa. Hänen kuntonsa oli kohentunut. Tänään hän pääsee kotiin. Muistetaan Arvoa rukouksin. Arvon huoneessa oli neljä miestä. Viereisellä petillä oli puhelias mies, joka valmistautui sydämen ohitusleikkaukseen. Ajatuksiini nousi isäni, joka kävi tällaisen leikkauksen läpi kauan sitten. Vaikka tällä miehellä oli edessään suuri leikkaus, hän oli iloinen ja rauhallisen oloinen. Oli rohkaiseva nähdä kuinka hyvin lapset huolehtivat isänsä hyvinvoinnista. Hänelle oli tuotu voileipäkakkua ja muita herkkuja tyttärenpojan lakkiaisjuhlasta. Hänellä oli juomat valmiina huomista matkaa varten. Hän oli saanut myös valita, lähteekö hän Ouluun Mersulla vai Volvolla. Pojalla oli taksifirma. Lyhyen vierailumme aikana hän ehti kertoa työstään, perheestään ja harrastuksistaan jne. niin vaikuttavasti, että opin tuntemaan hänet melko hyvin. Kun pidin lopuksi pienen rukoushetken Arvon kotiuttamisen ja tämän miehen tulevan leikkauksen puolesta mies osoitti kiitollisuuden hyvin avoimesti. Hän on tänään lähtenyt Ouluun leikattavaksi Mersun kyydillä. Toivottavasti kaikki onnistuu hyvin. Toivottavasti Irma jaksaa hoitaa miestään kotona ja hän saa tarvittavaa hoitoapua riittävästi. 91-vuotias omaishoitaja on kyllä harvinainen tapaus.
Harmittelimme sitä, että jänikset olivat kalunneet omenapuun rungot paljaiksi. Onneksi rungon alaosassa oli elämän merkki. Sieltä näytti lähtevän uusi elämän alku. Laitoimme Annen kanssa potut maahan ja leikkasimme nurmikon. Kevättyöt tuli näin tehtyä porukalla. Sää oli mitä parhain, aurinkoinen ja lämmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti