Torstai-iltana 19.3.2020 Anne kertoi minulle, että meidän terassille oli ilmestynyt tuntematon kissa, joka oli ollut vauhkona ja peloissaan. Kävin ulkona ja huutelin: "Kissa Killinen, missä sinä olet"! En saanut vastausta, enkä nähnyt kissasta jälkeäkään. Anne kuuli illalla vielä rapinaa. Menin taas huutelemaan Kissa Killistä, mutta ei näkynyt mitään merkkiä kissasta. Menimme nukkumaan. Aamulla Anne näki taas kissan terassillamme. Hän soitti asiasta minulle ja sanoi, että nyt kissa kyyhötti terassilla olevan ruskean senkin alla rauhallisena, mutta arkana.
Sanoin Annelle, että antaisi kissalle jotakin syötävää. Meillä ei kuitenkaan ollut mitään sopivaa ruokaa. Iltapäivällä Anne jutteli miniämme, Sinin, kanssa. Annella ei ollut tarkoitus puhua kissasta mitään, mutta puhelun lopuksi hän kuitenkin mainitsi kissasta jotakin, koska se oli erikoinen kokemus. Sini sanoi, että heidän naapuriltaan on kadonnut n. vuoden ikäinen kissa viikolla 10. Sini soitti naapurilleen ja kertoi heille, että meille on ilmestynyt joku tuntematon kissa eilen. Naapuri tuli katsomaan tätä kissaa tänään 20.3. iltapäivällä. Voisiko se olla heidän kadonnut kissansa, hän ajatteli.
Kyllä se oli ja sen nimi oli Killi. Kutsuin kissaa: Kissa Killiseksi. Sehän se olikin. Kyllä ihmettelimme! Miten voi olla mahdollista, että Killi tuli juuri meille, vaikka Tolpannimessä on satoja omakotitaloja. Jos Anne ei olisi sanonut Sinille kissasta mitään, niin tieto kissan omistajalle ei olisi mennyt perille ja Killi olisi edelleen senkin alla nälissään. Onneksi Killi pääsi kotiin. Ehkä Killin puolesta on rukoiltu! "Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra" (Ps. 36:7). Killin pelastusketju oli valmiina! Asioiden piti vain loksahtaa paikoilleen!
Meidän talojen välimatka on n. 6 km!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti