Vetäytyminen on kohtalokasta!

"Minun vanhurskaani elää uskosta, mutta jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielly häneen." (Hep. 10:38.)

"Vanhurskas on elävä uskosta", oli Martti Lutherille suuri löytö sanasta, joka antoi hänelle rohkeutta ja voimaa uskonpuhdistustyöhön.

Sama mies etsi vanhurskautta myös toista tietä eli omien tekojen kautta. Hän tuli kuitenkin huomaamaan, ettei siitä tullut mitään. Vanhurskautuminen tekojen kautta on Aadamin jälkeläisille ollut mahdotonta kaikkina aikoina. Tästä syystä tarvitsemme Jeesuksen Kristuksen ansiot. Kristuksen vanhurskaus on täydellinen ja vain se riittää Jumalalle.

Uskova voi säilyttää Kristuksen vanhurskauden sydämessään vain pysymällä Kristuksessa. Jeesuksesta ja hänen sanastaan pois vetäytyminen riisuu meidät alastomiksi.

Jeesuksesta ja uskosta vetäytymiselle voi löytyä useita eri syitä. Yhdellä sanalla sanottuna se on synti, joka erottaa meidät Jumalasta. Synti, jota rakastetaan, jota ei tunnusteta ja josta ei luovuta, paaduttaa sydämen vähitellen. Tästä syystä parannukseen kehoittavat saarnat ovat aina tärkeitä ja ajankohtaisia. Johannes Kastaja ja Jeesus aloittivat julkisen toimintansa parannussaarnoilla:

"Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!" (Matt. 3:2; 4:17.)

Kääntyminen merkitsee parannusta, mielenmuutosta ja synnistä luopumista. 

Jos parannuskehoitukset sivuutetaan jatkuvasti olankohautuksilla, niin aikaa myöten Pyhän Hengen ääni hiljenee.

Pyhän Hengen äänelle kuuroutunut on vetäytynyt Jumalasta liian kauaksi.  Paatumus on vetäytymisen päätepysäkki, josta ei ole paluuta. Sinne ei kantaudu Jumalan ääni.

"Me emme ole kuitenkaan niitä, jotka vetäytyvät pois ja joutuvat kadotukseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi." (Hep. 10:39.)