Meillä on ihmeitä tekevä rakastava Jumala!

"Mutta anokoon uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko saavansa Herralta mitään, kahtaalle häilyvä mies, epävakaa kaikilla teillään." (Jaak. 1:6,7.)

Toisinaan sanotaan, että ihminen on kuin "tuulella käypä". Tällä tarkoitetaan epävakaata ihmistä. Tämä ajatus tulee eo. sanasta.

Koko elämä, rukouselämää myöten, voi olla hyvin häilyvää ja epävakaata.

Merellä, joella ja virralla on eronsa. Virralla ja joella on selkeä päämäärä. Niiden vesien kulkua ei hallitse tuuli. Ne kulkevat eteenpäin, kohti merta. Meren aallot liikkuvat sinne ja tänne. Niiden liikkeitä ei voida arvioida tai tietää. Meren aalloilla ei ole selkeää päämäärää. Ne ovat tuulen ohjattavissa. Meren vedet vellovat sinne ja tänne, rauhattomina.

Jumalattomilla ei ole rauhaa. Uskovan elämä ei ole rauhatonta, se on lepoa ja rauhaa, kun se lepää Kristuksen työn varassa. "Uskon rukous parantaa sairaan". Usko antaa rukouksille päämäärän. Usko suuntaa katseen Kristukseen, joka on luja kallio. Uskon rukouksen kautta päästään eteenpäin. Rukoilijan jalat seisovat vakaalla pohjalla ja sydän on kiinnittynyt kallioon, joka kestää myrskyt.

Meitä kehotetaan anomaan kestävästi ja uskossa, ilman epäilyä. Tällaisessa rukouselämässä on voimaa. Herra kuulee ja vastaa uskon rukouksiin.

Jos elämämme on kuin kaksijakoista mielenhäiriötä, niin kaikki elämän osa-alueet ovat kuin tuuliajolla. Ihminen on silloin epäluotettava. Häneen ei voi luottaa millään elämän alueella.

Jos toimintaamme hallitsevat omat suunnitelmat ja omat voimat, niin kuulumme silloin epävakaitten ihmisten joukkoon. Epävakaa ihminen ei uskalla tehdä lujia, vakaumuksellisia päätöksiä. Hänen päätöksensä perustuvat tunteisiin ja mielijohteisiin. Hän näkee vain inhimilliset mahdollisuudet, ei uskon mahdollisuuksia.

Joosualla ja Kaalebilla oli uskon henki. He näkivät Jumalan mahdollisuudet, jotka ovat aina rajattomat. Jos meillä olisi enemmän uskoa Jumalaan, niin suuria asioita tapahtuisi. Seurakuntien johtokunnan jäsenillä pitäisi olla enemmän uskoa. Päätöksentekijöillä pitäisi olla enemmän uskoa. Hallituksilla pitäisi olla enemmän uskoa. Usko saisi aikaan enemmän ihmeitä, koska meillä on ihmeitä tekevä rakastava Jumala.