Sain syntymäpäivälahjaksi kirjan: "Sinne päin - miehen rukouskirja". Sivulla 16 on erään miehen rukous, joka siunasi. Rukouksen kirjoittajan henkilöllisyys ei tule esille. Olen lukenut sen Kuusamon ja Kajaanin kirkoissa ennen saarnaani.
"Jumalani!
Rukoilen sanojeni puolesta.
Anna sanojen olla yhteyden rakentajia,
ei sen rikkojia.
Anna sanojen kiittää, ei moittia.
Anna sanojen auttaa, ei lyödä.
Anna sanojen ilahduttaa, ei masentaa.
Jumalani!
Rukoilen, että sanani ymmärretään oikein.
Auta, että sanani eivät olisi tyhjiä,
vailla merkitystä.
Estä kerskailevat ja mahtailevat sanani.
Auta minua sanomaan
rohkeasti ja rehellisesti,
kun on sanomisen aika.
Jumalani!
Rukoilen, että jokaiseen sanaani
sisältyy rakkautta ja lämpöä;
sydämellisyyttä niin paljon, että
sanani kantavat perille."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Nämä sanat kolahtaa puhujaa!
Näin on, olet oikeassa!
Hei!
Ei turhaan raamatussa kehoteta rukoilemaan vartijaa suulleen. Niin helposti väärät ja tuhoavat sanat ryöpsähtävät ulos tunteiden mukana.
Raamatun ohje " Leppeä vastaus talttuttaa kiukun " pitää paikkansa. Parempi viedä kiukkunsa suoraan Jumalalle Hän kyllä kestää sen ja on ainoa joka pystyy antamaan sulle rauhan ja mielen tasapainon.
Ja ilon joka kestää.
Seija
Kiitos, Seija, hyvästä kommentista. Olet varmaan kokenut tämän omassa elämässäsi ja todennut sen paikkansapitäväksi, Jumalan avun!
Lähetä kommentti