"Pahimmalta tuntui, sanoi poika, kun isä oli luvannut tulla lauantaina tapaamaan ja istuin sisällä, vaikka ulkona paistoi aurinko ja odotin.
Istuin keittiössä ikkunalaudalla. Siitä näkyi hyvin kadulle. Tuijotin niin, että silmiä särki, mutta isää ei näkynyt.
Tää oli kolmas samanlainen lauantai ja joka kerran jotakin minussa kuoli, jokin silmu tai verso ja yhä vaikeampaa oli löytää selitys sille, miksi isä ei tule, jos kerran välittää?
En halua mitään enempää kuin rakastaa häntä, mutta rakkauteni kuolee häpeän ja vihan paahteessa, ja kuivun vähitellen pystyyn kuin kalliolla kasvava puu.
Hylättyjen lasten viha velloo kuin laava, kovertaa sisuksia ontoksi, syövyttää poikki varovaisen juuren, joka etsii multaa.
Miten löytää armollisen Isän syli, jos ei ole oman isän syliin koskaan mahtunut?
Jeesus, sinä tiedät miltä tuntuu pojasta, jonka isä on hylännyt.
Auta meitä katkaisemaan tämä kuolemankierre."
(Rukous, kirjasta: "Sinne päin - miehen rukous s. 40,41.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti