"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." (Joh. 3:16.)
Luopumuksensa ja kapinansa tähden saatana heitettiin kannattajiensa kanssa taivaasta ulos. Tämä merkitsi hänelle ja hänen enkeleilleen eroa Jumalasta. Tämän ikuisen eron hän halusi saada aikaan myös ihmisten ja Jumalan välille. Jumalan Pojan syntyminen Ihmisen Pojaksi turvasi yhteytemme Jumalaan ikuisiksi ajoiksi. Jeesus kärsi ikuisen eron Jumalasta meidän tähtemme, vahvistaakseen Jumalan ja meidän väliset siteet niin lujiksi, etteivät ne koskaan katkeaisi. Kun uskomme Jeesukseen ja otamme hänet vastaan Vapahtajaksemme ja Herraksemme, niin tulemme hänessä vedetyksi lähemmäksi Jumalaa, kuin jos emme olisi koskaan langenneet. Jumala tuli Jeesuksessa ihmiseksi. Hän otti itselleen ihmisluonnon ja vei sen mukanaan taivaaseen. Tämän luonnon hän säilyttää taivaassa ja uudessa maassa iäti. Jeesus kantaa syntimme lyömiä arpia iankaikkisesti.
"Ihmisen Poika on koko maailmankaikkeuden valtaistuimella. Hän on "Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas." Jeesus on välimiehemme. Kirkastettu Kristus on meidän veljemme. Tämä on suuri ja ihmeellinen salaisuus, jota emme vielä ymmärrä.
Kun lunastetut ihmiset laulavat ja ylistävät Jeesusta taivaassa, niin se tuo ilon ja riemun ilmapiirin koko maailmankaikkeuteen. Jumalan armo ja rakkaus kirkastuvat näissä lauluissa lankeamattomien maailmojen asukkaille ja enkeleille, jotka eivät ole koskaan langenneet.
"Näin Jumalan moninainen viisaus tulee nyt seurakunnan kautta tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille sen ikuisen suunnitelman mukaisesti, jonka hän on tehnyt Kristuksessa, meidän Herrassamme." (Ef. 3:10,11.)
"Ihmiskunta lepää ikuisen rakkauden helmassa"! (White)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti