"Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valojen Isältä, jonka luona ei ole muutosta eikä varjoakaan vaihtelusta." (Jaak. 1:17.)
Ihmisen elämä vaihtelee valon ja varjojen välillä. Ihmisen mieli ei ole vakaa. Se on välillä korkeuksissa ja välillä syvyyksissä. Mielemme liikkuu usein omilla teillään tai se tuntuu olevan jopa hukassa. Tunteet saavat mielen liikkumaan eri korkeuksissa. Valon valtakunnassa on tilanne toinen. Valojen Isä ei ole oikukas. Hän on muuttumaton. Hänen rakkautensa on aina yhtä runsas, eikä hänen armonsa runsaus vähene, saati sitten lopu. On turvallista kiinnittää elämämme perustus muuttumattoman Jumalan varaan. Jumalalla on paljon hyvää meidän varallemme. Hän antaa antejaan ja lahjojaan auliisti, niille, jotka kaipaavat ja anovat niitä. Hänen lahjansa siunaavat niitäkin, jotka eivät tunnista niitä Jumalan lahjoiksi, eivätkä kiitä niistä, vaan ovat kiittämättömiä ja pahoja lahjojen antajaa kohtaan. Meidän lahjamme toinen toisillemme ovat epätäydellisiä ja vajavaisia, joskus sopimattomiakin, mutta ylhäältä annetut lahjat ovat täydellisiä. Tässä elämässä olemme tottuneet varjoihin niin paljon, että varjoton maailma tuntuu meistä mahdottomalta ajatukselta. Valon maassa Jumalan kirkkaus tulee joka suunnalta yhtä suurella voimalla, joten varjot ovat poissa. Yön pimeys ei koskaan laskeudu valon valtakunnan kaukaisimpaankaan sopukkaan.
Valkeus oli ensimmäinen asia, minkä Jumala kutsui maailmaamme, kun hän loi sen iloksemme. Jumala näki, että valkeus oli hyvä. Mekin voimme nähdä valkeuden Jumalan antamilla silmillä ja todeta sen hyväksi. Jumala on valojen Isä. Huomaa, että valo on tässä monikossa. Valo on laaja käsite. Sen tutkiminen on valon tiedettä. Valolla on oma nopeutensa. Se on elävää, koska se liikkuu valon nopeudella. Valoa on monenlaista. Aina se on kuitenkin hyvää. Jumala on valo. Hän on maailman valkeus. Meillä on mahdollista katsoa tähän valoon sanan kautta, koska Jumalan sana on Jumalan valoa, joka valaisee sydämemme. Valo on täydellinen lahja Jumalalta. Emme löydä tätä lahjaa, emmekä valon lähdettä, itsestämme. Luodut ovat heijastuspintoja, jotka voivat heijastaa Jumalan valoa, mutta valon lähde on aina valojen Isä, jonka asuinpaikka on ylhäällä taivaassa. Lusifer oli alussa valon kantaja, mutta hän ei ollut valon lähde. Hän ajatteli olevansa valon lähde, kuten Jumalakin. Tämä ajatus vei hänet harhaan ja lopulta hänestä tuli pimeyden ruhtinas. Mekin joudumme pimeyteen, jos kuvittelemme olevamme Jumalan veroisia valossa ja kirkkaudessa.
Jumalan sana on lamppuna ja valkeutena tiellämme. Tästä voimme tehdä johtopäätöksen: enemmän sanaa, enemmän valoa!
2 kommenttia:
Tämä on totta ja ilo lukea ,että enemmän sanaa ja valoa tänä aikana joilloin moni elämän lamppu sammuu ja yö on tulossaa ,voi kun ihmiset rakastuisivat uudestaan Jumalan sanaan ja Herra lähettäisi vielä ennemmän armon Herran ilo sanomaa välittämään tälle ajelle,joka on nääntymässä ilman elämän sisältöä ja elämän sanaa ,jota ilman ei kukaan voi elää ,kiitos ja siunausta,keijo södertälje
Kiitos, Keijo, rohkaisevasta kommentistasi. Sinulla on huoli ihmisten sieluista ja hengellisestä hyvinvoinnista. Siunausta myös sinulle! Oletko sinä fb:ssa?
Lähetä kommentti