"Iloitkaa kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut"!

Olin tänään lähdössä kotiin toimistoltani. Ennen lähtöä keräilin tavaroitani ja varmistin, että kaikki on ok. Tunnustelin povitaskua ja kauhukseni huomasin, että lompakkoni oli poissa. Voi, ei! Taas minulla on suuri hätä! Mistä minä sen nyt löydän? Lähdin kierrokselle rukoillen koko ajan Jumalaa auttamaan minua hädässäni. Kiersin kaikki paikat missä olin kulkenut siitä lähtien, kun minulla oli viimeinen muistikuva lompakosta. Tein kierrokseni kahteen kertaan, mutta lompakkoa ei löytynyt mistään. Menin poliisilaitokselle tekemään katoamisilmoituksen. Poliisi neuvoi minua heti kuolettamaan kaikki tärkeät pankki- ja luottokortit. Hän sanoi, että tämän päivän rosvot ovat niin taitavia ja nopeita, että tilit ovat tyhjiä nopeassa tahdissa. Sanoin hänelle, että yritän vielä etsiä joka paikasta, missä olen tänään liikkunut. Hän sanoi, että "toivotaan parasta ja pelätään pahinta". Menin kaksi kertaa rukouspuutarhaan rukoilemaan Jumalaa ja pyysin häntä auttamaan minua hädässäni. Kävin mielessäni jokaisen askeleen, minkä olin ottanut, mutta en keksinyt enää mitään paikkaa, mistä voisin etsiä kadottamaani lompakkoa. Olin lähdössä kotiin. Sitten muistin, että kannoin tänään klo 15.30 Karpalon satändin kadun varrelta Karpalon tuulikaappiin. Päätin vielä katsoa ja varmistaa tuonkin reitin jokaisen mutkan, että olisiko se tipahtanut sinne. Minulla on avaimenperässä pieni taskulamppu. Olin tarkastanut sillä autoni joka sopen, mutta tuloksetta. Lähdin kävelemään polun alkupäästä. Tulin päätepisteeseen, siihen kohtaan, jossa ständi oli seisonut aamusta iltapäivään klo 15.30 saakka. Näin jo jalkakäytävältä mustan esineen, maassa. Ei voi olla totta! Siinä se nyt on! Lompakkoni löytyi sittenkin! Se oli pudonnut siihen tarkalleen klo 15.30 ja löysin sen klo 19.00. Se oli ollut siinä 3,5 tuntia, eikä kukaan ollut huomannut sitä, vaikka se oli avoimella paikalla. Siihen oli näköyhteys selvästi sekä pääkadulta autoilijoille että pyöräilijöille ja jalankulkijoille jalkakäytävältä / pyörätieltä. Enkelit vartioivat sitä 3,5 tuntia. Voi, miten kevyt, iloinen ja kiitollinen mieli minulle tuli. Kiitin ja ylistin Jumalaa ja Jeesusta! Ymmärrän Jeesuksen vertauksen kadonneesta rahasta nyt paljon paremmin, erityisesti sen kohdan, jossa iloitaan löytymistä ja kiitetään siitä Jumalaa! "Iloitkaa kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut." (Luuk. 15:9.)