lauantai 29. joulukuuta 2012

Jumala näkee asiat kaukaa ja läheltä yhtä tarkasti!

Tänään minulla oli kiireinen päivä. Karpalo alkaa olla valmis avajaisia varten. Odotan vieraita innolla. Tänään tapahtui siivoojalle pieni haaveri. Tuulikaapin oven sarana napsahti poikki imurin iskusta. Hän lupasi korvata vahingon. Kiersin ympäri kylää etsien samanlaista saranaa tilalle. Mistään ei löytynyt vastaavaa. Sellaista saranaa ei enää valmisteta ollenkaan. Kävin myös Löytölässä, jossa on kaikenlaista vanhaa kirppistavaraa. Ei ollut sielläkään. Rakennustarvikkeiden kirppis oli suljettu. Ajattelin, että taitaa tulla kallis remontti, koska ovi karmeineen päivineen joudutaan kenties vahtamaan uuteen. Eräs mies sanoi, että Kotkassa on joku romun kerääjä, jolta saattaisi tuollainen sarana löytyä. Minulla ei ollut aikaa etsiä tällaista henkilöä käsiini, koska mitään osoitetta ja henkilöllisyyttä ei ollut tiedossa. Olen itsekin romunkerääjä ja ajattelin, että mahtaisiko minulta itseltäni löytyä tuollainen saranan osa. Menin illalla autotalliin ja rukoilin Jumalata apua vaikean tehtävän ratkaisemiseen. Alitajuntani toi mieleeni kesän. Kesällä siivosin autotallin ja muistin, että heittelin silloin johonkin laatikkoon kaikenlaista sekalaista romua sillä ajatuksella, että noita romuja saattaisi joskus tarvita. Mielessäni oli tuo romukoppa, mutta en löytänyt sitä mistään. Herra ohjaa minut sen romukopan luokse, oli rukoukseni kaiken aikaa. Vihdoin löysin erään pakin, jonka pohjalla näytti olevan jotakin sarnoihin viittaavaa. Aloin purkaa pakkia ja yht'äkkiä huomasin jonkun, joka saattaisi olla etsimäni sarnan osa. Hain autostani rikkoutuneet saranan osat. Kuinka ollakaan saranan osa oli juuri oikea osa. Se oli täsmälleen samanlainen, joka meni rikki. Saranan osa olisi voinut olla vääränpuoleinen, mutta se oli juuri oikea. Ihmettelin suuresti! Olen säilyttänyt tätä saranan puolikasta tätä hetkeä varten ties kuinka monta kymmentä vuotta. Se on varmaan seurannut pitkään muutoissani toisten romujen kanssa. Kerrankin romun keräämisestä ja keräilyluonteestani oli jotakin hyötyä. Mitään ei siis kannata heittää pois, koska juuri sitä voi joskus tarvita. Kylläpä tuli iloinen olo ja kiitollinen mieli Jumalaa kohtaan. Jumala auttaa aina kaikenlaisissa asioissa. Jumala näkee asiat kaukaa ja läheltä yhtä tarkasti!

Reima asensi tänään sitä ovea ja totesi, että sarana on kyllä oikea, mutta vääräkätinen. Ehdin iloita liian aikaisin. Pitää vielä metsästää jostakin oikeaa saranaa. Ehkä se löytyy vielä. Täytyy jatkaa rukousta edelleen!

1 kommentti:

Paavo Hautala kirjoitti...

Oikea sarana löytyi lopulta PS-Kalusteelta.