Muutama päivä sitten rukoilin, että saisin edes yhden sangollisen mustikoita. Olen ollut kiireinen, enkä ole ehtinyt marjastamaan. Sitten lähdin Terhon kanssa erääseen hänen marjapaikkaansa. Sain sieltä tuon yhden sangollisen mustikoita. Seuraavana päivänä menin uudelleen samaan paikkaan ja sain toisen sangollisen. Sitten innostuin menemään eri paikkaan. Sain kaksi sangollista. Menimme Terhon kanssa tähän paikkaan myöhemmin kahdestaan. Terho sai kolme sangollista ja minä kaksi. Nyt olin saanut jo kuusi sangollista.
Tänään oli luvattu sadetta ja ukkosta. Minulla oli pikkupojat yökylässä, joten en ehtinyt päivällä marjaan. Leipäkirkon jälkeen oli suuri vetovoima metsään. Suuntasin autoni marjapaikkaan. Olin metsässä puoli seitsemältä illalla. Taivaalle alkoi kerääntyä ukkospilviä. Oli hiostavan kuumaa. Kun pääsin päätepisteeseeni, taivas oli tumma ukkospilvistä. Alkoi salamoida ja jyristä. Sitten tuli voimakas tuuli, joka sai puut huojumaan ja kaikki itikat, paarmat ja mäkäräiset hävisivät tuulen mukana. Raikas tuuli oli virkistävä kokemus, samalla vähän pelottavakin. Oli mahtava kokemus olla vaaran päällä. Luonnonvoimat järjestivät upean näytelmän. Ajattelin, että pian sataa ja rankasti. Mietin jo suojapaikkaa itselleni ja marjoille. Poimin kuitenkin kaikessa rauhassa ja nautin aivan upeasta tunnelmasta. Mustikoitakin oli tuossa paikassa ilahduttavasti. Sitten ukkosmyrsky kiersi marjapaikkani, eikä satanut pisaraakaan vettä. Aurinko alkoi jälleen paistaa ja paarmat ja muut ötökät palasivat kimppuuni. Kello oli 20.30 ja molemmat sankoni olivat täynnä ihania mustikoita. Olin ollut metsässä kaksi tuntia ja kokenut hienoja hetkiä. Olin luvannut eräälle ihmiselle, että tulen metsästä yhdeksään mennessä. Marjat piti kantaa autolle. Sinne oli melko pitkä matka. Ajattelin, että kävelyyn kuluu puoli tuntia. Otin sankoihin kunnon tukevan otteen ja lähdin rivakasti kävelemään autoa kohti. Kannoin nuo sangot levähtämättä kertaakaan matkalla. Kun laskin sankoni auton takakontin viereen käteni olivat turrat ja voimattomat. Hetken piti olla vain hiljaa ja toivutella käsiä ja venytellä niitä. Valtatielle päästyäni huomasin, että tie oli märkä. Olin kotona viisi yli yhdeksän. Naapurin mies totesi, että Kuukkelintiellä satoi niin rankasti, että tie aivan kuohui. Erikoista, että sain marjat kuivina. Korkeimmat voimat mahdollistivat sen. Tämä retki jää mieleen ihmeellisten kokemusten sarjaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti