Sadan euron kirjekuori oli kadoksissa. En löytänyt sitä mistään. Se oli varattu uhrilahjaksi Herralle. Ajattelin sen kadonneen lopullisesti. Pyysin Herraa armahtamaan minua. 100 € on iso raha. Rukoilin mielessäni päivän aikana useita kertoja ja pyysin Herralta anteeksi huolimattomuuttani. Anne lähti Ouluun Suvin luokse. Soitin hänelle ja kerroin ikävän uutisen. Anne rohkaisi ja sanoi, että kyllä se vielä löytyy jostakin. Kerroin asiasta turvapaikanhakija ystävälle ja rukoilimme yhdessä. Rukouksen jälkeen etsin jälleen samoista paikoista, jotka olin jo moneen kertaan katsonut. Tutkin kaikki taskut, joissa se voisi olla. Ei löytynyt mistään. Ravasin huoneesta huoneeseen ja nostelin tavaroita ja vaatteita. Sitten silmäni osuivat tuolin alla olevaan tutun näköiseen kirjekuoreen. Siinähän se kadonnut raha oli! Kiitos Herralle! Nyt minulle tuli sapatin rauha ja Herra sai hänelle pyhitetyn uhrilahjan!
"Iloitkaa kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut" (Luuk. 15:9.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti