perjantai 26. kesäkuuta 2015

Omenapuun tarina!



Muutimme Kuusamoon vuonna 1990, Torniosta. Muutaman kesän jälkeen löysin tontilta pienen pensasmaisen kasvin. En tunnistanut sitä heti omenapuuksi, koska ajattelin, ettei Kuusamossa kasva omenapuita. Kun varmistuin siitä, että kyllä se on omenapuu, aloin varjella sitä huolella. Monena talvena se paleltui. Jostain kuitenkin alkoi aina kasvaa uusia versoja. Esittelin "puuta" vieraille ja ihmettelimme yhdessä, että Kuusamossakin kasvaa omenapuu. Esittelin tämän puun myös isälleni, joka vieraili luonamme. Isäni oli kiinnostunut puusta. Toivoimme, että puu menestyisi. Itselläni oli sellainen haave, että näkisin siinä joskus kukkia, mahdollisesti myös omenia. Sitten tuli vuosi 2007. Taloomme tehtiin täydellinen peruskorjaus. Rakentamisen aikana tontiltamme hävisi monia kasveja. Omenapuu oli suuressa vaarassa hävitä kokonaan. Pyysin kaivinkonemiestä pelastamaan omenapuun pois rakentamisen tieltä. Kauha nappasi pienen puun helposti irti maasta ja siirsi sen syrjään.  Omenapuu lojui pitkän aikaa tontin syrjällä. Kun rakentaminen oli siinä vaiheessa, että tehtiin pihatöitä, pyysin kaivinkonemiestä siirtämään omenapuuraadon tälle paikalle, missä se on nyt. Meni useita vuosia, eikä puussa näkynyt minkäänlaisia elonmerkkejä. Ajattelin hävittää kuolleen puun ja repiä sen juurineen irti maasta. Sitten tuli mieleeni, että annan sen olla vielä jonkun vuoden paikoillaan. Jospa se vielä heräisi eloon. Odotus palkittiin! Maasta alkoi nousta versoja. Voi, miten iloiseksi tulin! Sitten kiinnitin puuhun entistä enemmän huomiota. Lannoitin, kastelin ja karsin kuivia oksia pois. Toivoin, että näkisin sen kukkivan. Keväällä 2015 leikkasin puuta melko ronskilla kädellä, koska oksat olivat levinneet laajalle ja ne haittasivat puutarhassa liikkumista. Tuli juhannus 2015. Näin hämmästyksekseni omenapuussa kukannuppuja ensimmäisen kerran. Kului 25 vuotta ennen kuin toiveeni kukkien näkemisestä toteutui. Jatkan toivomista edelleen. Seuraava toiveeni on, että puuhun kasvaisi omenia ja ne maistuisivat hyviltä!


Tämän puun olen istuttanut yllä olevan puun lähelle kaveriksi, että se toimisi pölyttäjänä. Nyt ne kukkivat yhtä aikaa.


 4.10.2015


 4.10.2015


Tämä lajke on tuntematon


 Tämä lajike on Huvitus


Ensimmäinen omenasato kerättiin 4.10.2015


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kauniita kukkia!
Niinhän se on, että monessa asiassa odotus kannattaa. Meillä ihmisillä vain tahtoo olla liian kärsimätön luonteen piirre, ettei millään jaksaisi odottaa sitä aikaa, jonka jonkin asian eteneminen vaatii. Tahdotaan antaa liian nopeasti periksi, kun ei kaikki hetkessä tapahdu. Sitähän Sanassakin sanotaan: olkaa kärsivälliset... (ellen sitten muista ihan väärin).
Olen huomannut tänään omassa elämässäni, että odotus kannattaa ja siitä saattaa kehittyä vielä jotain. Rukouksessa odotan mielenkiinnolla, miten Herra tahtoo asioiden hoituvan.

Paavo Hautala kirjoitti...

Tästä tarinasta saa hyviä vertauskuvia. Siunausta sinulle ja kaikkea hyvää!