Mietin tänään Jumalan huolenpitoa. Aihe oli pinnalla sen tähden, koska sydämelleni oli kasautunut monenlaisia huolia, erityisesti taloudellisia huolia.
Tänään minun piti jatkaa Karpalon kasvimaan tekoa, koska siemeniä oli vielä jäljellä. Erityisesti oli mielessä sipulipenkin teko. Sanoin Annelle ja Katrille, että menen vielä illalla Pappilan pellolle tekemään sipulipenkin valmiiksi huomista varten. Ajattelin, että huomenna menen kauppaan ostamaan sipulit niiden istuttamista varten.
Pellolla oli aluksi samaan aikaan vain yksi viljelijä minun lisäkseni. Sitten tuli eräs pariskunta, joka tervehti minua iloisesti. Olin juuri tekemässä sipulipenkkiä, kun rouva huusi minulle, että halusinko sipuleita? Ne ovat juuri mielessäni, koska olen tekemässä sipulipenkkiä huomista varten, sanoin hänelle. Ajattelin ostaa huomenna sipuleita. Saat nämä sipulit, koska olemme jo laittaneet kaikki maahan, mitä tällä kerralla laitamme. Rouva sanoi, ettei Kuusamon kaupoissa ole enää siemen sipuleita. Nämä heidän sipulit on poika tuonut Rovaniemeltä, koska Kuusamosta ei niitä löytynyt. Voi, kiitos, ostan ne mielelläni, ajattelin ja kysyin paljonko ne maksavat? Eivät ne maksa mitään, saat ne ilmaiseksi. Voi, kiitos! Olin aivan hämmästynyt, koska sipuleita oli melko paljon. Tämä on merkittävä tapaus, sanoin pariskunnalle. Näin se on tarkoitettu, rouva sanoi iloisesti ja hän lähti miehensä kanssa maalta pois. Huomasin sitten maalla erään yksinäisen rouvan, jolta kysyin neuvoa sipuleiden istuttamiseen. Hän tuli kädestä pitäen neuvomaan, miten sipulit kannattaa istuttaa. Sipulit olivat valmiiksi liotetut. Niistä pitää ottaa ylimmäiset kuoret pois, että itäminen tapahtuu nopeammin, selitti rouva. Tee maahan ristikko, niin sipulit tulevat suoriin riveihin, kun istutat sipulit ristikon risteyskohtaan. Kaksi kolmasosaa maan sisään ja yksi kolmasosa jää maan pinnalle. Tämä on sopiva syvyys, hän sanoi. Jäin yksin pellolle. Kun sipulit olivat maassa, laskin kuinka monta niitä oli. Hämmästyin, kun sain selville, että jokaisessa neljässä rivissä oli 22 sipulia. Luku 22 on ihmeellinen. Se on erityinen Jumalan luku. Heprealaisia aakkosia on 22. Luku 22 liittyy DNA:han jne. Istutin vielä pieneen penkkiin, kahteen riviin, jäljellä olevat sipulit. Laskin nekin. Ei voi olla totta, niitäkin oli 22! Sitten jäi vielä yksi sipuli, jonka istutin erilleen kaikista muista sipuleista. Sipuleita oli kaiken kaikkiaan 111. Tämäkin luku on ainutlaatuinen. Siinä on mukana aivan kuin jumaluus: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Tämä on nyt aivan täydellistä, ajattelin. Sitten tuli mieleeni ajatus, että olivatkohan nuo pellolla käyneet ihmiset enkeleitä? Tästä kaikesta tuli niin hyvä mieli ja sydämen valtasi kiitollisuus Jumalan huolenpidosta. Kokemusta piti lähteä kiireesti kertomaan kotiin ja ystäville. Vieläkin tuntuu niin pyhältä. Taivas ja maa kohtasivat toisensa tässä hetkessä! Kiitos Herralle!
En ehtinyt sanoa "enkeleille", että tervetuloa sitten syksyllä syömään Karpaloon sipulikeittoa!
3 kommenttia:
Perjantaina 12.6.2015 klo 13, kun olin saanut peltotyöt tehdyksi tuona päivänä ja olin menossa autolle, tunsin kehotusta palata takaisin. Kutsuin sillä hetkellä pellolla olleet kaksi viljelijää yhteen, rukoushetkeen. Pyysin Taivaan Isää siunaamaan nämä ystävät ja heidän aherruksena ja kaikkien palstaviljelijöiden kylvöt ja istutukset niin, että syksyllä kaikki saisivat hyvän sadon ja ettei kenenkään työ menisi hukkaan.
Ystävät yllättyivät ja riemastuivat tästä kokemuksesta niin paljon, että he halusivat osoittaa kiitollisuutensa lämpimin halauksin. Tämä kokemus varmaan valmisti tietä sunnuntain kokemukselle.
Serkkuni, Lauri Viitalan, poika, Jaakko Viitala, kirjoittaa fb-viestiin:
Sattumus tämäkin...
Minähän siis tietääkseni tunnen Kuusamosta sinun porukkasi lisäksi vain yhden ihmisen. Ja nyt tämän miehen tytär oli tunnistanut sinut kuvistani ja löytänyt blogisi ja edelleen tunnistanut isänsä tuoksi sipulien lahjoittajaksi. Ja hän on itse asiassa Viitalan Kaukon nuorimman tyttären Piritan kummisetä.
Paavon vastaus Jaakolle:
Voi, miten mukava juttu! Hän sanoi olevansa Kankaanpäästä. Maailma on pieni ja enkeleitä täynnä! Kiitos, kun kerroit!
Hän tunsi hyvin myös veljeni, Mikon ja Kaarinan perheen, Kankaanpäästä.
Lähetä kommentti