perjantai 31. heinäkuuta 2009
Puhelu Radio Kajauksesta
Kun olin keinumassa, Jessica sylissäni, upouudessa hienossa keinussa, ja olin lähtenyt tutustuttamaan pikku neitiä kasveihin ja kukkiin ja nurmikon pehmeyteen, niin Anne tulee puhelin korvallaan ja ojentaa puhelimen minulle ja nappaa suloisen "nyytin" kainaloonsa. Puhelu tuli Radio Kajauksesta. He olivat lukeneet Koillissanomista jutun ja haluaisivat haastatella minua Kuusamon ETRA ry:n toiminnasta ja sen tulevaisuuden suunnitelmista. Sovimme maanantain 3.8. klo 9.15. Silloin tulee suora lähetys Radio Kajauksesta ja radiotoimittaja esittää minulle joitakin kysymyksiä, joihin sitten vastaan parhaan kykyni mukaan. Jos sinulla on mahdollisuus kuunnella tätä kanavaa, niin olehan kuulolla.
torstai 30. heinäkuuta 2009
Nyt minä näen kunnolla!
Kävin ennen leiriä Nissenillä näöntarkastuksessa, koska huomasin, että en näe esimerkiksi puhelinluettelon tekstiä kunnolla. Toinen syy oli se, että miniäni, Sini, joka on töissä tässä liikkeessä, kehotti minua tulemaan ilmaiseen näöntarkastukseen. Optikko Jenni Nousiainen tutki näköni ja totesi, että oikean silmäni Sf on +1.50 ja vasemman +1.75. Tilasin moni teho -lasit ja Sini valitsi kehykset. Tämän viikon tiistaina kävin hakemassa uudet lasini ja kun laitoin ne päähäni, koko maailma kirkastui kerta heitolla. Tuntui oudolta nähdä niin hyvin. Kompuroin uudet lasit päässäni ja tuntui, että päässä huippaa. Tämä kuuluu asiaan, minulle sanottiin, koska silmät eivät ole vielä tottuneet lasien uuteen voimakkuuteen. Tänään on ollut jo parempi olo. Mukava kun näkee pienenkin tekstin hyvin. Nyt minä näen kunnolla!
Alkuviikosta Pasin ystävä soitti minulle ja kysyi, että haluaisinko ostaa keinun? Olin puhunut Pasille, että haluaisin pihaan keinun. Kun hän oli kylässä ystävänsä luona, hän kuuli, että talossa oli valmis, kokoamista vailla oleva hyvä puukeinu. Pasi sanoi ystävälleen, että hän tietää kuka tarvitsee tuollaisen. Mies tarttui puhelimeensa ja soitti minulle. Kun puhelimeni soi, olin juuri tien päällä, melko lähellä tuota taloa josta puhelu tuli. Olin hetkessä paikalla ja keinukaupat tuli tehtyä yhtä nopeasti. Tänään keinu koottiin lopullisesti pihassani ja olemme siinä jo istuneet ja nauttineet kesän lämmöstä. Keinua ovat tänään testanneet Suvi, Jessica, Mikael, Sini, Terho, Tuukka, Anne, minä ja tietenkin tekijä itse, joka sen kokosi. Kaikki olemme todenneet keinun hyväksi istua ja sitä ovat ihailleet ohikulkevat naapurit ja ystävät. Puutarhakaluste on tehty jykevästä puusta ja se on öljytty puuöljyllä. Väri on vaalean punertavan ruskea. Puuseppä sanoi, että se kannattaa öljytä kerran vuodessa, niin se säilyy hyvänä pitkään. Keinu tulikin sopivasti, koska tänään aloitin kesäloman aivan virallisesti, kun sain pöytäkirjan, postiin.
Illalla kävin etsimässä nokkosia, koska teen siitä kasteluvettä kasveilleni, erityisesti kasvihuoneen kasveille. Menin läheiselle puistoalueelle, mutta en löytänyt yhtä ainoaa nokkosta. Sitten tapasin puutarhatöistä innostuneen, Pohjanmaalta kotoisin olevan rouvan, joka kulki kauniissa puutarhassaan hara kädessä. Kysyin häneltä nokkosista. Hän sanoi, että tuossa niitä näkyy olevan. Komeita nokkosia oli aivan hänen edessään, hänen puutarhansa ulkopuolella. Hän antoi ne minulle ja niin löysin etsimäni yrtit. Kävimme myös mukavan ja piristävän keskustelun puutarhanhoidosta, joka näytti olevan yhteinen harrastuksemme. Pohjalaisuus oli myös asia, joka toi tilanteeseen samalla aaltopituudella olemisen tunteen. Tämä rouva oli lukenut Karpalosta kertovan jutun lehdestä ja toivotti hankkeelle menestystä. Monet muutkin ovat nähneet tuon kirjoituksen ja toivottaneet menestystä ja luvanneet tulla syömään. Keinuntekijäkin oli asiasta tietoinen ja toivotti menestystä koko sydämensä tunteella, pariin kertaan. Sanat ja kasvojen ilmeet kertoivat, että hän todella tarkoitti sitä mitä hän sanoi.
Heti aamusta varhain eräs opettaja oli lähettänyt Terholle tekstiviestin ja kertonut viestissä, että hän toivoo hyvälle hankkeelle menestystä. Hän kertoi viestissä olevansa kasvissyöjä ja voivansa hyvin. Monet ovat ottaneet asian puheeksi, kun ovat nähneet minut kylällä tänään. Näin media toimii! Toivottavasti saan puuttuvat varatkin yhtä vaivattomasti, niin että unelmasta tulee totta!
Alkuviikosta Pasin ystävä soitti minulle ja kysyi, että haluaisinko ostaa keinun? Olin puhunut Pasille, että haluaisin pihaan keinun. Kun hän oli kylässä ystävänsä luona, hän kuuli, että talossa oli valmis, kokoamista vailla oleva hyvä puukeinu. Pasi sanoi ystävälleen, että hän tietää kuka tarvitsee tuollaisen. Mies tarttui puhelimeensa ja soitti minulle. Kun puhelimeni soi, olin juuri tien päällä, melko lähellä tuota taloa josta puhelu tuli. Olin hetkessä paikalla ja keinukaupat tuli tehtyä yhtä nopeasti. Tänään keinu koottiin lopullisesti pihassani ja olemme siinä jo istuneet ja nauttineet kesän lämmöstä. Keinua ovat tänään testanneet Suvi, Jessica, Mikael, Sini, Terho, Tuukka, Anne, minä ja tietenkin tekijä itse, joka sen kokosi. Kaikki olemme todenneet keinun hyväksi istua ja sitä ovat ihailleet ohikulkevat naapurit ja ystävät. Puutarhakaluste on tehty jykevästä puusta ja se on öljytty puuöljyllä. Väri on vaalean punertavan ruskea. Puuseppä sanoi, että se kannattaa öljytä kerran vuodessa, niin se säilyy hyvänä pitkään. Keinu tulikin sopivasti, koska tänään aloitin kesäloman aivan virallisesti, kun sain pöytäkirjan, postiin.
Illalla kävin etsimässä nokkosia, koska teen siitä kasteluvettä kasveilleni, erityisesti kasvihuoneen kasveille. Menin läheiselle puistoalueelle, mutta en löytänyt yhtä ainoaa nokkosta. Sitten tapasin puutarhatöistä innostuneen, Pohjanmaalta kotoisin olevan rouvan, joka kulki kauniissa puutarhassaan hara kädessä. Kysyin häneltä nokkosista. Hän sanoi, että tuossa niitä näkyy olevan. Komeita nokkosia oli aivan hänen edessään, hänen puutarhansa ulkopuolella. Hän antoi ne minulle ja niin löysin etsimäni yrtit. Kävimme myös mukavan ja piristävän keskustelun puutarhanhoidosta, joka näytti olevan yhteinen harrastuksemme. Pohjalaisuus oli myös asia, joka toi tilanteeseen samalla aaltopituudella olemisen tunteen. Tämä rouva oli lukenut Karpalosta kertovan jutun lehdestä ja toivotti hankkeelle menestystä. Monet muutkin ovat nähneet tuon kirjoituksen ja toivottaneet menestystä ja luvanneet tulla syömään. Keinuntekijäkin oli asiasta tietoinen ja toivotti menestystä koko sydämensä tunteella, pariin kertaan. Sanat ja kasvojen ilmeet kertoivat, että hän todella tarkoitti sitä mitä hän sanoi.
Heti aamusta varhain eräs opettaja oli lähettänyt Terholle tekstiviestin ja kertonut viestissä, että hän toivoo hyvälle hankkeelle menestystä. Hän kertoi viestissä olevansa kasvissyöjä ja voivansa hyvin. Monet ovat ottaneet asian puheeksi, kun ovat nähneet minut kylällä tänään. Näin media toimii! Toivottavasti saan puuttuvat varatkin yhtä vaivattomasti, niin että unelmasta tulee totta!
Kuusamo saa kasvisravintolan
Paavo Hautalan perustama lounasravintola Karpalo avaa loppuvuodesta. Näin kirjoittaa Anu-Elina Ervasti tämän päivän Koillissanomat lehdessä sivulla viisi.
Kasvisruoka on pelkkää salaattia ja vihanneskeittoa. Se sopii vain laihduttajille ja tiukan linjan vegaaneille. Tosimies tai -mimmi ei rehuihin koske!
Adventtiseurakunnan pastorin ja Kuusamon ETRA ry:n puheenjohtajan Paavo Hautalan suusta ei tällaisia juttuja kuule. Hän aikoo perustaa kasvisruokaa tarjoavan lounasravintolan keskelle Kuusamoa. Hautalan haaveena on saada ravintolan buffet-pöytä katetuksi jo tänä vuonna.
Ravintolatoimintaa ylläpitää Etra ry:n joulukuussa perustettu Kuusamon paikallisosasto. ETRA-liitto on adventtikirkon raittiusjärjestö, joka pyörittää kasvisravintoloita myös Oulussa ja Turussa.
Huhtikuussa yhdistys osti entiset Idän Revontulten tilat Kitkantiellä, adventtikirkon vieressä. Viime tiistaina sille myönnettiin rakennuslupa, ja seuraavaksi vuorossa ovat sähkö- ja LVI-suunnitelmat.
Ennen kuin keittiössä alkaa leijua ruoan tuoksu, tiloissa tehdään mittava remontti ja takapihalle rakennetaan kesäterassi. Adventtikirkon Maranatha -rakentajat ovat jo lupautuneet talkootöihin.
Piirustusten perusteella niin rakennustarkastaja, terveystarkastaja kuin taloyhtiön isännöitsijäkin ovat näyttäneet hankkeelle vihreää valoa. Keittiöön on saatu laitesuunnitelma aikuiskoulutuskeskuksesta. Muutamia keittiölaitteitakin on jo ostettu, kuten astianpesulinjasto, raastekone ja taikinakone.
Idea kasvisravintolasta syntyi viime vuoden lokakuussa, adventistien aamurukouspiirissä. Nimi, Kasvisravintola Karpalo, oli nopeasti päätetty. - Se vain jysähti sydämelle. Nimi on raikas ja sopii pohjoiseen, ja karpalohan on monipuolinen terveysmarja, Paavo Hautala sanoo.
Normaalihintaisten aterioiden lisäksi suunnitelmissa on myydä halvempia lounaita työttömille ja vähävaraisille. Ravintolan yhteyteen kaavaillaan luomutuotteita myyvää kauppaa, ja lounaisiin ihastuneet voisivat ostaa ruokaa, myös kotiinsa.
Toiminnan vakiinnuttua Hautala kaavailee myös kasvisruokakursseja ja eri maiden keittiöitä esitteleviä teemaviikkoja.
Buffetissa tulee olemaan salaatin ja vihanneskeittojen lisäksi myös monipuolista kotiruokaa juoma- ja leipätarjoiluineen. Ruoissa käytetään maitotuotteita ja kananmunia, mutta listalla on aina myös täysin kasviperäinen vaihtoehto.
- Kasvisruoka on tulevaisuuden ruokaa, jota syömällä pysyy terveenä. Terveellisyys korostuu varsinkin nyt, kun kaikenlaiset eläinsairaudet yleistyvät, Hautala kertoo.
Hautala itse on lähes kasvissyöjä: hän käyttää ruoanlaitossa vain hieman kalaa. Uskonto ei kiellä lihan syömistä, mutta adventistit painottavat hyvinvointia ja terveitä elämäntapoja.
Terveellisyyden lisäksi huomiota kiinnitetään lähiseudun tuotannon suosimiseen. Ruokalistalle on kuitenkin tulossa myös esimerkiksi papuja ja soijatuotteita.
Hautalaa kiinnostaa paitsi lähiruoka, myös luonnonmukainen tuotanto. Hänen toiveenaan on saada luomu tutuksi Kuusamossa ja alueelle luomutiloja, jotka tuottaisivat raaka-aineita ravintolaan.
- Yritän saada luomuasiantuntija Jukka Rajalan esitelmöimään Kuusamoon. Samalla voitaisiin etsiä luomuviljelystä kiinnostuneita tilallisia, Hautala suunnittelee.
Vaikka projekti on kunnianhimoinen, Hautala ei ole hyppäämässä pää edellä järveen.
- Etenemme ajan kanssa, varojemme mukaisesti. Tähän mennessä kaikki on saatu aikaan ilman velkarahaa, hän kertoo.
Yksittäisten ihmisten lahjoitukset ovat olleet suureksi avuksi, ja Hautala ottaisi mielellään vastaan lisärahoitusta. Rahareikiä on vielä paljon, mutta niin on intoakin. Remontin jälkeen tarvitaan vielä lisää keittiötarpeita, kalusteita, henkilökuntaa, raaka-aineita ... ja tietysti asiakkaita.
- Uskon, että hyvän markkinoinnin avulla paikka tulee olemaan turistien suosiossa. Ulkomailla kasvissyönti on tutumpaa kuin täällä. Varsinkin nuoret ovat tässä asiassa edelläkävijöitä, kertoo Hautala.
Nyt valmistelut hidastuvat hetkeksi, kun Hautala lähtee kuukaudeksi kesälomalle. Toiveissa on kuitenkin saada ravintolan ovet auki jo ennen joulua.
- Olisihan se kiva saada joulupöytä, Hautala miettii.
Keskellä kirjoitusta on kuva, jossa esittelen Raahesta ostettuja keittiökoneita punainen teepaita päällä.
Kasvisruoka on pelkkää salaattia ja vihanneskeittoa. Se sopii vain laihduttajille ja tiukan linjan vegaaneille. Tosimies tai -mimmi ei rehuihin koske!
Adventtiseurakunnan pastorin ja Kuusamon ETRA ry:n puheenjohtajan Paavo Hautalan suusta ei tällaisia juttuja kuule. Hän aikoo perustaa kasvisruokaa tarjoavan lounasravintolan keskelle Kuusamoa. Hautalan haaveena on saada ravintolan buffet-pöytä katetuksi jo tänä vuonna.
Ravintolatoimintaa ylläpitää Etra ry:n joulukuussa perustettu Kuusamon paikallisosasto. ETRA-liitto on adventtikirkon raittiusjärjestö, joka pyörittää kasvisravintoloita myös Oulussa ja Turussa.
Huhtikuussa yhdistys osti entiset Idän Revontulten tilat Kitkantiellä, adventtikirkon vieressä. Viime tiistaina sille myönnettiin rakennuslupa, ja seuraavaksi vuorossa ovat sähkö- ja LVI-suunnitelmat.
Ennen kuin keittiössä alkaa leijua ruoan tuoksu, tiloissa tehdään mittava remontti ja takapihalle rakennetaan kesäterassi. Adventtikirkon Maranatha -rakentajat ovat jo lupautuneet talkootöihin.
Piirustusten perusteella niin rakennustarkastaja, terveystarkastaja kuin taloyhtiön isännöitsijäkin ovat näyttäneet hankkeelle vihreää valoa. Keittiöön on saatu laitesuunnitelma aikuiskoulutuskeskuksesta. Muutamia keittiölaitteitakin on jo ostettu, kuten astianpesulinjasto, raastekone ja taikinakone.
Idea kasvisravintolasta syntyi viime vuoden lokakuussa, adventistien aamurukouspiirissä. Nimi, Kasvisravintola Karpalo, oli nopeasti päätetty. - Se vain jysähti sydämelle. Nimi on raikas ja sopii pohjoiseen, ja karpalohan on monipuolinen terveysmarja, Paavo Hautala sanoo.
Normaalihintaisten aterioiden lisäksi suunnitelmissa on myydä halvempia lounaita työttömille ja vähävaraisille. Ravintolan yhteyteen kaavaillaan luomutuotteita myyvää kauppaa, ja lounaisiin ihastuneet voisivat ostaa ruokaa, myös kotiinsa.
Toiminnan vakiinnuttua Hautala kaavailee myös kasvisruokakursseja ja eri maiden keittiöitä esitteleviä teemaviikkoja.
Buffetissa tulee olemaan salaatin ja vihanneskeittojen lisäksi myös monipuolista kotiruokaa juoma- ja leipätarjoiluineen. Ruoissa käytetään maitotuotteita ja kananmunia, mutta listalla on aina myös täysin kasviperäinen vaihtoehto.
- Kasvisruoka on tulevaisuuden ruokaa, jota syömällä pysyy terveenä. Terveellisyys korostuu varsinkin nyt, kun kaikenlaiset eläinsairaudet yleistyvät, Hautala kertoo.
Hautala itse on lähes kasvissyöjä: hän käyttää ruoanlaitossa vain hieman kalaa. Uskonto ei kiellä lihan syömistä, mutta adventistit painottavat hyvinvointia ja terveitä elämäntapoja.
Terveellisyyden lisäksi huomiota kiinnitetään lähiseudun tuotannon suosimiseen. Ruokalistalle on kuitenkin tulossa myös esimerkiksi papuja ja soijatuotteita.
Hautalaa kiinnostaa paitsi lähiruoka, myös luonnonmukainen tuotanto. Hänen toiveenaan on saada luomu tutuksi Kuusamossa ja alueelle luomutiloja, jotka tuottaisivat raaka-aineita ravintolaan.
- Yritän saada luomuasiantuntija Jukka Rajalan esitelmöimään Kuusamoon. Samalla voitaisiin etsiä luomuviljelystä kiinnostuneita tilallisia, Hautala suunnittelee.
Vaikka projekti on kunnianhimoinen, Hautala ei ole hyppäämässä pää edellä järveen.
- Etenemme ajan kanssa, varojemme mukaisesti. Tähän mennessä kaikki on saatu aikaan ilman velkarahaa, hän kertoo.
Yksittäisten ihmisten lahjoitukset ovat olleet suureksi avuksi, ja Hautala ottaisi mielellään vastaan lisärahoitusta. Rahareikiä on vielä paljon, mutta niin on intoakin. Remontin jälkeen tarvitaan vielä lisää keittiötarpeita, kalusteita, henkilökuntaa, raaka-aineita ... ja tietysti asiakkaita.
- Uskon, että hyvän markkinoinnin avulla paikka tulee olemaan turistien suosiossa. Ulkomailla kasvissyönti on tutumpaa kuin täällä. Varsinkin nuoret ovat tässä asiassa edelläkävijöitä, kertoo Hautala.
Nyt valmistelut hidastuvat hetkeksi, kun Hautala lähtee kuukaudeksi kesälomalle. Toiveissa on kuitenkin saada ravintolan ovet auki jo ennen joulua.
- Olisihan se kiva saada joulupöytä, Hautala miettii.
Keskellä kirjoitusta on kuva, jossa esittelen Raahesta ostettuja keittiökoneita punainen teepaita päällä.
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
Leikit, pelit ja kisailut
Leiriohjelmassa oli mainittu leikit, pelit ja kisailut. En tiedä muistanko kaikki, mutta kirjoitan tähän ne, jotka muistan.
Ensimmäinen kilpailu oli kirkolla. Kirkkomme alakerrassa on n. kaksikymmentä eri puolelta maailmaa olevaa lapsen kasvokuvaa. Leiriläisten piti arvata mistä maasta kukin oli kotoisin? Tehtävä ei ollut helppo. Paras arvaus oli 4/20. Muistaakseni kahdella oli tämä tulos. Kuusamon Tropiikissa pidettiin keilauskisa. Leirillä oli monenlaisia kilpailuja, leikkejä ja pelejä. Jokainen sai pelata omatoimisesti pingistä, koronaa tai pienoisbiljardia. Olen jo useina vuosina saanut lainata, Ville ja Olli Säämäsen, koulun käsityötunneilla tekemää biljardipeliä. Se tuntuu olevan suosituin peli jokaisella leirillä, myös tällä leirillä. Pingis oli myös suosittu. Yhtenä päivänä oli erittäin jännittävä lentopallo-ottelu. - Kymmenen peltipurkkia oli ladottu pyramidin muotoon ja kolmella tennispallolla yritettiin kaataa niin monta purkkia kuin suinkin. Lautaseinässä oli neljä eri kokoista reikää ja tarkoitus oli heittää tennispallo läpi jostakin reiästä. Eipä ollut helppo tehtävä. Kolmekymmentä jääkiekkoa piti heittää auton renkaaseen. Jokaisesta osumasta sai pisteen. Jousiammunnassa piti ampua kolme nuolta kaksi kertaa. Paras tulos oli 19 pistettä. Kaksi leiriläistä ampui napakympin, Timi ja Joel. Ajakan mäntyihin teimme paksusta köydestä köysiradan. Olen lainannut tämän köyden leirilleni jo useana vuonna Kuusamon kaupungilta. Tämä melko vaikeakulkuinen keinuva rata piti kiertää niin nopeasti kuin suinkin. Tältä kisapisteeltä kuului eniten naurua. Tikkakilpailu on kuulunut aina leiriohjelmaan. Suopungin heitto on Lapin erikoisuus. Risto oli kiinnittänyt komeat poron sarvet puuhun ja näihin sarviin piti osua. Suopungin piti pysyä sarvissa kun se kiristettiin tiukalle. Olen saanut tämän suopungin aidolta saamelaiselta, Vuontisjärvellä asuvalta poromieheltä, Heikki Maggalta. Terveiset Heikille! Aarteenetsintää oli kahteen eri otteeseen. Ensimmäisellä kerralla piti osata suunnistaa ilmansuuntien mukaan, jotta aarre löytyisi, toisella kerralla riitti hyvä onni ja etsintätaito. Frisbee-rata kiersi talon ympäri ja siinä pärjäsi se joka vähimmillä heitoilla selvitti radan. Suunnistuskisassa pärjäsi hyvin, jos teki tehtävät huolella. Maastopyörä-kisassa tarvittiin voimaa ja vauhtia. Leirin taiteilijat saivat näyttää osaamisensa taidekisan töillään. Raamattutietokilpailuja oli useita, raamattutuntien aikana, ja kerran yhteisesti illanvieton yhteydessä. Olen kehitellyt mukavan lintubongauspelin ja sitä on pelattu siitä lähtien jokaisella leirillä. Olen ajatellut patentoida tämän pelin joskus. En ole nähnyt tällaista peliä markkinoilla. Se on kehittävä, koko perheen peli. Olin raahannut leirille suuren määrän erilaisia pelejä sadepäiviä varten. Leirillä oli kuitenkin suurimmaksi osaksi aurinkoista ja sellaisia ilmoja, ettei sisäpeleihin tarvinnut turvautua. Talossa oli myös vanhoja, nuorille nostalgisia tietokonepelejä, jotka kiinnostivat. Jokaisen leiriläisen työkansiossa oli monenlaisia kirjallisia tehtäviä ja tietokilpailuja, joita oli mahdollisuus tehdä, jos oli aikaa. Valtteri oli kaikkein aktiivisin vastaamaan näihinkin tehtäviin. Varsinaisia leikkejä ei ehditty kovinkaan paljon harrastamaan, koska tekemistä riitti jokaiselle hurjan paljon. Muistan, että ainakin kodalla oli mukavia arvausleikkejä. Nyt voitte arvata kuinka paljon palkintoja tarvittiin, että ne riittivät kaikkien em. kilpailujen palkinnoiksi.
Ensimmäinen kilpailu oli kirkolla. Kirkkomme alakerrassa on n. kaksikymmentä eri puolelta maailmaa olevaa lapsen kasvokuvaa. Leiriläisten piti arvata mistä maasta kukin oli kotoisin? Tehtävä ei ollut helppo. Paras arvaus oli 4/20. Muistaakseni kahdella oli tämä tulos. Kuusamon Tropiikissa pidettiin keilauskisa. Leirillä oli monenlaisia kilpailuja, leikkejä ja pelejä. Jokainen sai pelata omatoimisesti pingistä, koronaa tai pienoisbiljardia. Olen jo useina vuosina saanut lainata, Ville ja Olli Säämäsen, koulun käsityötunneilla tekemää biljardipeliä. Se tuntuu olevan suosituin peli jokaisella leirillä, myös tällä leirillä. Pingis oli myös suosittu. Yhtenä päivänä oli erittäin jännittävä lentopallo-ottelu. - Kymmenen peltipurkkia oli ladottu pyramidin muotoon ja kolmella tennispallolla yritettiin kaataa niin monta purkkia kuin suinkin. Lautaseinässä oli neljä eri kokoista reikää ja tarkoitus oli heittää tennispallo läpi jostakin reiästä. Eipä ollut helppo tehtävä. Kolmekymmentä jääkiekkoa piti heittää auton renkaaseen. Jokaisesta osumasta sai pisteen. Jousiammunnassa piti ampua kolme nuolta kaksi kertaa. Paras tulos oli 19 pistettä. Kaksi leiriläistä ampui napakympin, Timi ja Joel. Ajakan mäntyihin teimme paksusta köydestä köysiradan. Olen lainannut tämän köyden leirilleni jo useana vuonna Kuusamon kaupungilta. Tämä melko vaikeakulkuinen keinuva rata piti kiertää niin nopeasti kuin suinkin. Tältä kisapisteeltä kuului eniten naurua. Tikkakilpailu on kuulunut aina leiriohjelmaan. Suopungin heitto on Lapin erikoisuus. Risto oli kiinnittänyt komeat poron sarvet puuhun ja näihin sarviin piti osua. Suopungin piti pysyä sarvissa kun se kiristettiin tiukalle. Olen saanut tämän suopungin aidolta saamelaiselta, Vuontisjärvellä asuvalta poromieheltä, Heikki Maggalta. Terveiset Heikille! Aarteenetsintää oli kahteen eri otteeseen. Ensimmäisellä kerralla piti osata suunnistaa ilmansuuntien mukaan, jotta aarre löytyisi, toisella kerralla riitti hyvä onni ja etsintätaito. Frisbee-rata kiersi talon ympäri ja siinä pärjäsi se joka vähimmillä heitoilla selvitti radan. Suunnistuskisassa pärjäsi hyvin, jos teki tehtävät huolella. Maastopyörä-kisassa tarvittiin voimaa ja vauhtia. Leirin taiteilijat saivat näyttää osaamisensa taidekisan töillään. Raamattutietokilpailuja oli useita, raamattutuntien aikana, ja kerran yhteisesti illanvieton yhteydessä. Olen kehitellyt mukavan lintubongauspelin ja sitä on pelattu siitä lähtien jokaisella leirillä. Olen ajatellut patentoida tämän pelin joskus. En ole nähnyt tällaista peliä markkinoilla. Se on kehittävä, koko perheen peli. Olin raahannut leirille suuren määrän erilaisia pelejä sadepäiviä varten. Leirillä oli kuitenkin suurimmaksi osaksi aurinkoista ja sellaisia ilmoja, ettei sisäpeleihin tarvinnut turvautua. Talossa oli myös vanhoja, nuorille nostalgisia tietokonepelejä, jotka kiinnostivat. Jokaisen leiriläisen työkansiossa oli monenlaisia kirjallisia tehtäviä ja tietokilpailuja, joita oli mahdollisuus tehdä, jos oli aikaa. Valtteri oli kaikkein aktiivisin vastaamaan näihinkin tehtäviin. Varsinaisia leikkejä ei ehditty kovinkaan paljon harrastamaan, koska tekemistä riitti jokaiselle hurjan paljon. Muistan, että ainakin kodalla oli mukavia arvausleikkejä. Nyt voitte arvata kuinka paljon palkintoja tarvittiin, että ne riittivät kaikkien em. kilpailujen palkinnoiksi.
tiistai 28. heinäkuuta 2009
Yritän pikku hiljaa päästä lomalle!
Kun tulin kotiin, kävin heti kasvihuoneella katsomassa mitä sinne kuuluu? Löysin kolme vihreää tomaattia. Siellä on nyt myös pieni kurpitsan alku. Kurkuissa ei näkynyt vielä pikkukurkkuja. Mansikkamaalla oli melko paljon satotoiveita, vaikka istutin taimet vasta viime syksynä. Olemme jo syöneetkin mansikoita jonkin verran ja ne maistuvat erittäin makeilta. Odottelemme nyt aurinkoisia ilmoja, että marjat kypsyvät kunnolla. Sannin antamat mintun taimet ovat lähteneet kasvamaan hyvin. Tänäänkin oli mukava juoda raikasta minttuteetä hunajan kanssa. Salaatit ovat kasvaneet hyvin. Pienestä penkistä riittää nuorillekin ihan kivasti.
Anne oli koko leirin ajan Virossa, kummitätinsä kanssa. He nauttivat kylpylälomasta. Matka meni hyvin ja hoidot olivat olleet hyviä. Anne tuli Kajaanista Oulun kautta ja toi Suvin, Jessican ja Tonin Kuusamoon. Olemme olleet yhdessä ja nauttineet kesän lämmöstä. Terho on vienyt meitä veneellään vesille. Vesillä olo on kesällä suurenmoista. Tuulta, aurinkoa, veden raikkautta ja aaltojen rauhoittavaa loisketta on mukava kuunnella ja katsella.
Tänään minulle soitti Koillissanomien kesätoimittaja, Ervasti. Hän oli surffaillut netissä ja löytänyt sieltä blogini. Karpalo-asia oli iskenyt hänen silmäänsä. Hän halusi tehdä siitä jutun lehteen. Katsotaan joko huomiseksi ehtii. Olemme saaneet rakennusluvan ja tänään vein piirustukset kolmelle sähkösuunnittelijalle, joilta kyselen tarjouksia. Jään kuitenkin nyt lomalle ja jätän työasiat sivuun heti kun siihen on mahdollisuus. Vielä pitää tehdä pöytäkirja lähetyksen johtokunnan kokouksesta.
Anne oli koko leirin ajan Virossa, kummitätinsä kanssa. He nauttivat kylpylälomasta. Matka meni hyvin ja hoidot olivat olleet hyviä. Anne tuli Kajaanista Oulun kautta ja toi Suvin, Jessican ja Tonin Kuusamoon. Olemme olleet yhdessä ja nauttineet kesän lämmöstä. Terho on vienyt meitä veneellään vesille. Vesillä olo on kesällä suurenmoista. Tuulta, aurinkoa, veden raikkautta ja aaltojen rauhoittavaa loisketta on mukava kuunnella ja katsella.
Tänään minulle soitti Koillissanomien kesätoimittaja, Ervasti. Hän oli surffaillut netissä ja löytänyt sieltä blogini. Karpalo-asia oli iskenyt hänen silmäänsä. Hän halusi tehdä siitä jutun lehteen. Katsotaan joko huomiseksi ehtii. Olemme saaneet rakennusluvan ja tänään vein piirustukset kolmelle sähkösuunnittelijalle, joilta kyselen tarjouksia. Jään kuitenkin nyt lomalle ja jätän työasiat sivuun heti kun siihen on mahdollisuus. Vielä pitää tehdä pöytäkirja lähetyksen johtokunnan kokouksesta.
Saaran päivänä nauratti ja itketti!
Leiri päättyi sunnuntaina 19.7., Saaran päivänä. Saara-nimestä tulee mieleen kuuluisa nauru. Saaran nauru oli niin merkittävä asia, että se liitettiin myös hänen vanhoilla päivillään synnyttämänsä pojan nimeen, Isak, joka tarkoittaa "hän nauraa". Kyllä meitäkin nauratti, kun muistelimme leirin tapahtumia. Saattoi toisia myös itkettää, kun kaverit lähtivät kukin omille teilleen. Eron hetket ovat aina haikeita ja niihin liittyy paljon tunnetta. Viimeisenä aamuna kaikki saivat nukkua tunnin pidempään kuin muina aamuina. Unta tarvittiin vieläkin enemmän. Monet kömpivät sängyistään vasta aamiaiselle. Aamiainen oli klo 10.00. Itse olin noussut jo hyvissä ajoin. Siivosin mökkini huolella, pakkasin tavaroita peräkärryyn ja vein paljon tavaroita myös linja-autopysäkille. Olin tilannut tavaratiloiltaan kaikkein parhaimman bussin. Halusin saada kaikki tavarat kerralla pois.
Koko aamupäivä meni loppujärjestelyissä. Yritin olla oikein huolellinen, etten unohtaisi mitään, koska Loma-Ajakkaan on yli 40 km Kuusamon kodistani. Ainakin uikkarini jäivät narulle kuivumaan. En tiedä jäikö muuta. Loppujärjestelyt ovat vieläkin jonkin verran kesken. Joka vuosi leiriläiset jättävät erilaista kampetta ja niitä sitten lähetellään eri puolelle Suomea. Tämäkään vuosi ei ollut poikkeus. Vaikka kuinka muistuttaisi, että katsokaa nyt tarkkaan, että kaikki tavarat tulevat mukaan, niin se ei näytä auttavan. Näyttää siltä, että hajamielisyys on yhteinen ongelmamme. Sitä vastaan on oikein "taisteltava". Löytyyköhän tähän "tautiin" lääkettä ja mikä se voisi olla?
Monia nuoria tultiin hakemaan henkilöautoilla omaisten taholta. Pieni joukko jäi myös bussin kyytiin. Kun linja-auto oli pakattu, kuljin vielä pitkin leiritilaa styroksilaatikko sylissäni. Siinä oli jäätelöitä joita jakelin jokaiselle, joka vain halusi niitä ottaa. Niitä riitti useampiakin ja niitä jäi vielä tähteeksikin.
Viimeisen aamun aamuhartaudessa luin Ef. 6:10-20 ja kehotin nuoria pukeutumaan Jumalan taisteluvarustukseen, jotta he voisivat pitää puoliaan Paholaisen juonia vastaan! Lähtöpäivämme teema oli: "Pysykää minussa! Tämä on Jeesuksen kehotus, joka meidän tulisi muistaa joka hetki. Kun pysymme Jeesuksessa niin kuin oksa viinipuussa, kannamme silloin hedelmää joka pysyy iankaikkiseen elämään asti. Ilman Jeesusta emme voi mitään tehdä. "Hyvä sana löytyy lopuksi myös Fil. 4-luvusta. Voisitko lukea tuon luvun kokonaan? "Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne"!
Koko aamupäivä meni loppujärjestelyissä. Yritin olla oikein huolellinen, etten unohtaisi mitään, koska Loma-Ajakkaan on yli 40 km Kuusamon kodistani. Ainakin uikkarini jäivät narulle kuivumaan. En tiedä jäikö muuta. Loppujärjestelyt ovat vieläkin jonkin verran kesken. Joka vuosi leiriläiset jättävät erilaista kampetta ja niitä sitten lähetellään eri puolelle Suomea. Tämäkään vuosi ei ollut poikkeus. Vaikka kuinka muistuttaisi, että katsokaa nyt tarkkaan, että kaikki tavarat tulevat mukaan, niin se ei näytä auttavan. Näyttää siltä, että hajamielisyys on yhteinen ongelmamme. Sitä vastaan on oikein "taisteltava". Löytyyköhän tähän "tautiin" lääkettä ja mikä se voisi olla?
Monia nuoria tultiin hakemaan henkilöautoilla omaisten taholta. Pieni joukko jäi myös bussin kyytiin. Kun linja-auto oli pakattu, kuljin vielä pitkin leiritilaa styroksilaatikko sylissäni. Siinä oli jäätelöitä joita jakelin jokaiselle, joka vain halusi niitä ottaa. Niitä riitti useampiakin ja niitä jäi vielä tähteeksikin.
Viimeisen aamun aamuhartaudessa luin Ef. 6:10-20 ja kehotin nuoria pukeutumaan Jumalan taisteluvarustukseen, jotta he voisivat pitää puoliaan Paholaisen juonia vastaan! Lähtöpäivämme teema oli: "Pysykää minussa! Tämä on Jeesuksen kehotus, joka meidän tulisi muistaa joka hetki. Kun pysymme Jeesuksessa niin kuin oksa viinipuussa, kannamme silloin hedelmää joka pysyy iankaikkiseen elämään asti. Ilman Jeesusta emme voi mitään tehdä. "Hyvä sana löytyy lopuksi myös Fil. 4-luvusta. Voisitko lukea tuon luvun kokonaan? "Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne"!
Kolmesti pelastettu
Lähetyskertomus, jonka leirillä olevat nuoret lukivat, sapattina 18.7.
Samuel halusi elää jännittävää elämää. Aluksi hän kirjoitteli graffiteja seiniin ja matkusti pummilla busseissa. Mutta ennen pitkää hän päätyi seuraan, jonka vaikutuksesta hän alkoi tupakoida 12-vuotiaana, juoda 14-vuotiaana ja käyttää huumeita 15-vuotiaana.
Hän vietti enemmän aikaa kadulla kuin kotona ja alkoi pinnata koulusta, vaikka valehtelikin äidille menevänsä kouluun. Hänen elämäntapansa vaati veronsa ja hän jäi luokalleen.
Vaarallinen ystävyys
Sitten Samuel tapasi tytön nimeltä Bianca, ja he alkoivat seurustella. Bianca ei kuitenkaan kertonut, että hänellä oli toinenkin poikaystävä. Poikaystävä kuuli Samuelista ja uhkasi tappaa hänet. Kun Samuel oli eräänä päivänä nousemassa bussiin, mies hyökkäsi hänen kimppuunsa ja viilsi häntä viisi kertaa suurella veitsellä. Sitten mies juoksi karkuun. Samuel kiidätettiin sairaalaan. Hän selvisi hengissä, mutta oli suunnattoman vihainen miehelle.
Samuelin setä kävi katsomassa häntä sairaalassa ja pyysi hartaasti, että hän jättäisi rajun elämän. Setä pyysi Samuelia kanssaan adventtikirkkoon. Mutta Samuelista kirkko oli liian kesyä.
Päästyään sairaalasta, Samuel ajatteli vain yhtä asiaa. Hän halusi kostaa Biancan poikaystävälle. Hän ei mennyt kotiin vaan serkkunsa luo, joka oli huumekauppias. He menivät joidenkin ystäviensä kanssa hylättyyn rakennukseen juomaan ja juttelemaan.
Mutta Samuel päätti olla juomatta. Pojat juttelivat ja nauroivat pitkälle yöhön. Sitten joku näki ulkona poliisin ja huusi varoituksen. Kaikki säntäsivät juoksuun paitsi Samuel. Hän pelkäsi haavojen aukeavan, joten hän päätti kävellä rauhallisesti ulos. Kun hän astui ovesta, hän näki poliisien pidättävän hänen serkkunsa ja ystävänsä, mutta hänen peräänsä he eivät tulleet. Oli kuin hän olisi ollut, näkymätön.
Kahdesti pelastunut
Samuel meni kotiinsa ymmällään ja itkien. Hän ei ymmärtänyt miksi, mutta tunsi, että hänen elämässään oli juuri tapahtunut käänne. Hän mietti setänsä sanoja Jumalasta ja kehotusta elämän muutokseen. Hän muisti myös äidin neuvon pyytää Jumalalta apua.
Samuel polvistui ja rukoili ensimmäisen kerran vuosiin. "En ymmärrä, miksi pelastit minut kaksi kertaa tällä viikolla", hän sanoi muistellen hyökkäystä, jossa hän oli vähällä menettää henkensä, sekä säästymistään pidätykseltä. "Mutta en halua jatkaa tällaista elämää. Haluan oppia tuntemaan sinut, Jumala."
Seuraavana päivänä Samuel meni setänsä luo. Hän pyysi saada tutkia Raamattua sedän kanssa kolmena iltana viikossa. Samuel oli niin innoissaan siitä, mitä hän oppi Jeesuksesta, että hän kertoi oppimansa viidelle ystävälleen, ja myös äidilleen.
Uusi elämä Kristuksessa
Kun murhayrityksestä oli kulunut kuusi viikkoa, Samuel pyysi kastetta, ja hänen äitinsä halusi tulla kastetuksi, hänen kanssaan.
Samuel kertoi edelleen Raamatun totuuksista, ystävilleen. Kun seurakunta järjesti evankelioimiskokouksia, Samuel kävi kotikäynneillä ja kutsui ihmisiä kokouksiin. Ennen kokoussarjan päättymistä myös neljä hänen ystäväänsä kastettiin. Viides ystävä kastettiin, myöhemmin.
Sitten Samuelille tarjottiin stipendiä adventistikouluun Manausiin. Hän tutkii edelleen Raamattua kaikkien halukkaiden kanssa, ja kasteensa jälkeen hän on johtanut 45 henkilöä Jeesuksen luo.
Samuelia kaduttaa, että hän tuhlasi vuosia alkoholiin ja huumeisiin. Mutta hän on vakaasti päättänyt käydä koulun loppuun. Sitten hän haluaa opiskella teologiaa. Hän odottaa Amazonin adventistiyliopiston avaamista ja mahdollisuutta opiskella siellä. "Kiitän Jumalaa, että hän pelasti henkeni ja näytti, että tarvitsen Jeesusta. Haluan kiittää myös lahjastanne Amazonin adventistiyliopistolle. Koulu tulee vahvistamaan työtä Amazonin alueella Brasialiassa."
Samuel halusi elää jännittävää elämää. Aluksi hän kirjoitteli graffiteja seiniin ja matkusti pummilla busseissa. Mutta ennen pitkää hän päätyi seuraan, jonka vaikutuksesta hän alkoi tupakoida 12-vuotiaana, juoda 14-vuotiaana ja käyttää huumeita 15-vuotiaana.
Hän vietti enemmän aikaa kadulla kuin kotona ja alkoi pinnata koulusta, vaikka valehtelikin äidille menevänsä kouluun. Hänen elämäntapansa vaati veronsa ja hän jäi luokalleen.
Vaarallinen ystävyys
Sitten Samuel tapasi tytön nimeltä Bianca, ja he alkoivat seurustella. Bianca ei kuitenkaan kertonut, että hänellä oli toinenkin poikaystävä. Poikaystävä kuuli Samuelista ja uhkasi tappaa hänet. Kun Samuel oli eräänä päivänä nousemassa bussiin, mies hyökkäsi hänen kimppuunsa ja viilsi häntä viisi kertaa suurella veitsellä. Sitten mies juoksi karkuun. Samuel kiidätettiin sairaalaan. Hän selvisi hengissä, mutta oli suunnattoman vihainen miehelle.
Samuelin setä kävi katsomassa häntä sairaalassa ja pyysi hartaasti, että hän jättäisi rajun elämän. Setä pyysi Samuelia kanssaan adventtikirkkoon. Mutta Samuelista kirkko oli liian kesyä.
Päästyään sairaalasta, Samuel ajatteli vain yhtä asiaa. Hän halusi kostaa Biancan poikaystävälle. Hän ei mennyt kotiin vaan serkkunsa luo, joka oli huumekauppias. He menivät joidenkin ystäviensä kanssa hylättyyn rakennukseen juomaan ja juttelemaan.
Mutta Samuel päätti olla juomatta. Pojat juttelivat ja nauroivat pitkälle yöhön. Sitten joku näki ulkona poliisin ja huusi varoituksen. Kaikki säntäsivät juoksuun paitsi Samuel. Hän pelkäsi haavojen aukeavan, joten hän päätti kävellä rauhallisesti ulos. Kun hän astui ovesta, hän näki poliisien pidättävän hänen serkkunsa ja ystävänsä, mutta hänen peräänsä he eivät tulleet. Oli kuin hän olisi ollut, näkymätön.
Kahdesti pelastunut
Samuel meni kotiinsa ymmällään ja itkien. Hän ei ymmärtänyt miksi, mutta tunsi, että hänen elämässään oli juuri tapahtunut käänne. Hän mietti setänsä sanoja Jumalasta ja kehotusta elämän muutokseen. Hän muisti myös äidin neuvon pyytää Jumalalta apua.
Samuel polvistui ja rukoili ensimmäisen kerran vuosiin. "En ymmärrä, miksi pelastit minut kaksi kertaa tällä viikolla", hän sanoi muistellen hyökkäystä, jossa hän oli vähällä menettää henkensä, sekä säästymistään pidätykseltä. "Mutta en halua jatkaa tällaista elämää. Haluan oppia tuntemaan sinut, Jumala."
Seuraavana päivänä Samuel meni setänsä luo. Hän pyysi saada tutkia Raamattua sedän kanssa kolmena iltana viikossa. Samuel oli niin innoissaan siitä, mitä hän oppi Jeesuksesta, että hän kertoi oppimansa viidelle ystävälleen, ja myös äidilleen.
Uusi elämä Kristuksessa
Kun murhayrityksestä oli kulunut kuusi viikkoa, Samuel pyysi kastetta, ja hänen äitinsä halusi tulla kastetuksi, hänen kanssaan.
Samuel kertoi edelleen Raamatun totuuksista, ystävilleen. Kun seurakunta järjesti evankelioimiskokouksia, Samuel kävi kotikäynneillä ja kutsui ihmisiä kokouksiin. Ennen kokoussarjan päättymistä myös neljä hänen ystäväänsä kastettiin. Viides ystävä kastettiin, myöhemmin.
Sitten Samuelille tarjottiin stipendiä adventistikouluun Manausiin. Hän tutkii edelleen Raamattua kaikkien halukkaiden kanssa, ja kasteensa jälkeen hän on johtanut 45 henkilöä Jeesuksen luo.
Samuelia kaduttaa, että hän tuhlasi vuosia alkoholiin ja huumeisiin. Mutta hän on vakaasti päättänyt käydä koulun loppuun. Sitten hän haluaa opiskella teologiaa. Hän odottaa Amazonin adventistiyliopiston avaamista ja mahdollisuutta opiskella siellä. "Kiitän Jumalaa, että hän pelasti henkeni ja näytti, että tarvitsen Jeesusta. Haluan kiittää myös lahjastanne Amazonin adventistiyliopistolle. Koulu tulee vahvistamaan työtä Amazonin alueella Brasialiassa."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
