Aamupiiri antoi jälleen voimaa ja intoa Herran työhön. Kaikki siunaus ja menestys tulee Herralta. "Kun kuningas luottaa Herraan, luottaa Korkeimman uskollisuuteen, hän ei horju" (Ps. 21:8). Kaikki Herran omat ovat kuninkaan lapsia. Tämä on suuri siunaus. Kiitollisuus valtaa sydämen ja päivän työt voi aloittaa, iloiten.
Tänään oli jälleen kenttätyöpäivä. Lähdin tällä kerralla Posiolle. Mukaan lähti sama kaveri, joka oli kanssani Taivalkoskella 22.3. Lähdimme heti aamupiirin jälkeen. Lunta satoi koko päivän. Tie oli liukas ja ajokeli melko huono, mutta into kenttätyöhön voitti ulkoiset esteet. Posio tarkoittaa Lapin kielellä "kaikkein pyhintä". Teimme siis työtä "pyhällä maalla". Pysähdyimme eräässä maalaistalossa ja vietimme Herran pyhää ehtoollista. Talon isäntä kuuluu seurakuntaamme. Hän täytti viime lokakuussa 90 vuotta, mutta on edelleen aktiivinen ihminen. Hän on kirjoittanut yli kymmenen kirjaa. Tälläkin hetkellä hän kirjoittaa runoja ja uskonnollisia kirjoituksia lehtiin ja pitää päiväkirjaa. Talo on historiallisesti arvokas se on rakennettu vuonna 1888. Se on siis 121 vuotta vanha. Jumala varjeli tämän kodin sodan kauhuilta. Saksalaiset yrittivät polttaa talon, mutta se ei syttynyt. Herra ei sallinut kodin tulipaloa. Naapurissa lieskat löivät ja savu nousi pilviä päin. Sotilaat yrittivät kaataa tilan jauhoaitan, mutta eivät kuitenkaan onnistuneet siinäkään tihutyössään. Enkelit olivat väkevämpiä kuin saksalaiset sotilaat. Ko. talo sijaitsee upealla paikalla, kuuluisan Kitkajärven rannalla. Kun astuu sisään tähän hyvin hoidettuun ja hyväkuntoiseen taloon, niin suuren vaikutuksen tekee kodin hyvä, ystävällinen ja lämmin ilmapiiri. Tämän kodin suuressa pirtissä on pidetty paljon seuroja ja hengellisiä tilaisuuksia. Minullakin on ollut etuoikeus pitää useita tupaseuroja tässä kodissa. Tämän päivän tilaisuus oli myös matkamme eräs kohokohta. Herran läsnäolo oli virvoittavaa. Saimme olla "pyhällä maaperällä", kiitos Jumalalle!
Posiolla painoin tänään yli kahtasataa ovikelloa. Ovikellot taitavat soida melko tiuhaan tahtiin, ajattelin, sillä edelläni kulki neljä nuorta jehovantodistajaa, jotka jakoivat värikästä ja erittäin vetoavaa esitettä. Kaksi hyvin pukeutunutta nuorta miestä antoi minullekin tuon esitteen, jossa luki: "Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni". He kutsuivat minut ystävällisesti Posion valtakunnansalille 9.4. klo 20.00 viettämään Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa. Kerroin heille, että vietimme Herran pyhää ehtoollista matkan varrella, kun tulimme Posiolle. Tämä kohtaaminen olisi voinut johtaa pitkään raamatuntutkisteluun, mutta tässä tilanteessa päätin jatkaa matkaani eteenpäin.
Päivän ja illan aikana tapasin paljon tuttuja ihmisiä ja tuttuja kasvoja, koska olen kiertänyt samoilla ovilla jo lähes kaksikymmentä vuotta. Laukussani oli Nykyajan kevätnumeroita ja "Elämän käyttöohje"-kirjoja sekä Prisman muovikassissa "kompiaisrasioita". Myin näitä keräten varoja ensi kesän Eräriparia ja Nuorten Seikkailuleiriä varten. Tämä päivä oli jännittävää seikkailua aamusta iltaan. Välillä piti tarkastaa erään miehen tekohampaita. Kulkea säkkipimeää käytävää rivitalon kellarissa tunnustellen toisella kädellä missä "tie" kulkee. Kuuntelin kiinnostuneena erään miehen ketunmetsästystä. Hän oli juuri viemässä kalanperkuujätteitä kettujen syötiksi. Joku huutaa jostakin talon perältä: "Onko siellä Hautala oven takana?" Saadessaan myöntävän vastauksen hän kutsuu minut sisään peremmälle. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt tässä kodissa. Kysyin, että mistä hän minut tuntee, vaikka ei edes nähnytkään minua? Tunsin äänestä. En muista missä yhteydessä olen tämän henkilön tavannut. Hän tunsi hyvin myös vaimoni. Mies oli juuri lukenut samaa kirjaa, jota esittelin hänelle. Hän sanoi kirjan olevan täyttä asiaa. Eräs rva sanoi, että kylläpä tulitte sopivasti. Nyt hän sai juuri sitä mitä hän toivoikin. Olipa mukava, kun satuin olemaan kotona. Ihmiset olivat ystävällisiä vaikka ovikellot soivat ja ulkona oli koko päivän kova lumipyry. Kun palasimme autolle lähteäksemme kotiin, niin rva huutaa meille, että vieläkö teillä on jotain hyvää kassissanne? Hän halusi sittenkin saada suunsa makeaksi. Tämä oli jo toinen tapaus tälle illalle, kun "hihastamme" vedetään jälkikäteen. Kaverini kertoi, että hänen paras kokemuksensa oli se, kun pieni lapsi huutaa äidilleen: "Äitiii... täällä on Jumala oven takana"! En kyllä ihmettele lapsen reaktiota. Kuka tahansa pieni lapsi voisi ajatella näin, kun ovelle ilmestyy yht´äkkiä roteva mustapartainen, lempeäkasvoinen ja hymyilevä mies, jolla sattuu olemaan Jumalan sanaa, lasten raamattukirjoja ja myös "karkkeja repussaan". Sanotaan, että aikuinen nauraa viisitoista kertaa päivässä. Tänään saimme nauraa paljon useammin. Kiitos posiolaiset! Olette mukavia ja ystävällisiä ihmisiä. Muistan teitä rukouksin! Herran siunaus levätköön Posion kotien yllä!
tiistai 31. maaliskuuta 2009
maanantai 30. maaliskuuta 2009
Kohtaamisia
"Me saamme iloita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalan kunniaksi" (Ps. 20:6).
Tämä ajatus siivitti minut päivän tehtäviin. Aamupiirin jälkeen tunsin kehotusta lähteä tapaamaan kirkkomme naapureita. Olin rukoillut aamulla sairaiden puolesta ja heidän luokseen minut lähetettiin. Eräs rva oli valmistautumassa nilkkaleikkaukseen ja toisessa talossa tuskailtiin polvien kanssa ja liikuntakyvyn heikkenemisen tähden. En osannut etukäteen odottaa tällaisia kohtaamisia tälle päivälle. Minusta tuntui, että nämä kohtaamiset oli etukäteen suunniteltu taivaan pyhäkössä.
"Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuaan, vastaa hänelle pyhästä taivaastaan, pelastaa hänet oikean kätensä voimalla" (Ps. 20:7). Tämä oli Daavidin kokemus. Tätä samaa voimme mekin kokea Herran kanssa päivittäin.
Illalla minulla oli Kuukkeli-kerho. Tämän illan teemana oli Tropiikki-ilta. Terho lähti mukaan Mikaelin kanssa. Tämä oli tietenkin ukille kiva juttu. Mikael oli ensimmäistä kertaa kylpylässä. Uimahallissa hän ei ole vielä ollut kertaakaan. Tropiikissa on mukava lasten allas, jossa Mikael teki tuttavuutta veteen oikein kunnolla. Altaalla olikin tänään useita kaksivuotiaita sekä poikia että tyttöjä. Kaikilla näytti olevan tosi hauskaa.
Ihmiset, joiden kanssa tuli juteltua vähän enemmän olivat: Riihimäeltä, Vaasasta ja Lappeenrannasta. Sain kuulla, että Lappeenrannassa käy paljon venäläisiä. Rekkajonot ovat kuulemma aina hurjan pitkät. Miten rekkamiehet ja heidän perheensä kestävät tuota jatkuvaa jonottamista. Se on varmaan hyvin turhauttavaa ja kysyy kärsivällisyyttä. Pelastushenkilöstöön kuuluva mies kertoi, että usein tuntuu siltä, että ei oikein tiedä kummalla puolella rajaa sitä ollaan. Talot ja mökit menevät hyvin kaupaksi korkeilla hinnoilla, jos Saimaata näkyy pienikin pilkahdus. Totesimme yhdessä, että kuulumme molemmat "pelastushenkilöstöön" ja vaikutamme samalla, rajalla.
Nyt on mukava kuunnella Annen päivän tapahtumat! Hän on käynyt tänään Sinin kanssa rajalla, Kortesalmen tullissa noutamassa Amerikasta tullutta lähetystä.
Tämä ajatus siivitti minut päivän tehtäviin. Aamupiirin jälkeen tunsin kehotusta lähteä tapaamaan kirkkomme naapureita. Olin rukoillut aamulla sairaiden puolesta ja heidän luokseen minut lähetettiin. Eräs rva oli valmistautumassa nilkkaleikkaukseen ja toisessa talossa tuskailtiin polvien kanssa ja liikuntakyvyn heikkenemisen tähden. En osannut etukäteen odottaa tällaisia kohtaamisia tälle päivälle. Minusta tuntui, että nämä kohtaamiset oli etukäteen suunniteltu taivaan pyhäkössä.
"Nyt minä tiedän, että Herra auttaa voideltuaan, vastaa hänelle pyhästä taivaastaan, pelastaa hänet oikean kätensä voimalla" (Ps. 20:7). Tämä oli Daavidin kokemus. Tätä samaa voimme mekin kokea Herran kanssa päivittäin.
Illalla minulla oli Kuukkeli-kerho. Tämän illan teemana oli Tropiikki-ilta. Terho lähti mukaan Mikaelin kanssa. Tämä oli tietenkin ukille kiva juttu. Mikael oli ensimmäistä kertaa kylpylässä. Uimahallissa hän ei ole vielä ollut kertaakaan. Tropiikissa on mukava lasten allas, jossa Mikael teki tuttavuutta veteen oikein kunnolla. Altaalla olikin tänään useita kaksivuotiaita sekä poikia että tyttöjä. Kaikilla näytti olevan tosi hauskaa.
Ihmiset, joiden kanssa tuli juteltua vähän enemmän olivat: Riihimäeltä, Vaasasta ja Lappeenrannasta. Sain kuulla, että Lappeenrannassa käy paljon venäläisiä. Rekkajonot ovat kuulemma aina hurjan pitkät. Miten rekkamiehet ja heidän perheensä kestävät tuota jatkuvaa jonottamista. Se on varmaan hyvin turhauttavaa ja kysyy kärsivällisyyttä. Pelastushenkilöstöön kuuluva mies kertoi, että usein tuntuu siltä, että ei oikein tiedä kummalla puolella rajaa sitä ollaan. Talot ja mökit menevät hyvin kaupaksi korkeilla hinnoilla, jos Saimaata näkyy pienikin pilkahdus. Totesimme yhdessä, että kuulumme molemmat "pelastushenkilöstöön" ja vaikutamme samalla, rajalla.
Nyt on mukava kuunnella Annen päivän tapahtumat! Hän on käynyt tänään Sinin kanssa rajalla, Kortesalmen tullissa noutamassa Amerikasta tullutta lähetystä.
sunnuntai 29. maaliskuuta 2009
Elli Kaarina Kurvisen (s. Lehtvirta) syntymäpäivillä
Tänään siirryttiin kesäaikaan. Tämä antaa lupauksen kesästä. Kuusamossa meillä on tällä hetkellä kuitenkin täysi talvi, vaikka sää onkin aurinkoisen kirkas. Yöpakkaset ovat kovat, mutta päivällä on mukavan lämmintä. Tällä hetkellä mittari näyttää - 1,3 C. Kevättä rinnassa! Jouni, Joni, Joonas ja Joona viettävät nimipäiviään. Onnea heille!
Tänään olimme Kaarina Kurvisen 75-vuotispäivillä. Kaarina ja Pentti Kurvinen ovat virkeitä eläkeläisiä. Heillä on Vaaraperässä Pentin kotitalo kesäasuntona ja Kuusamon keskustassa viihtyisä talviasunto. Kaarina-sisar kuuluu seurakuntaamme ja Pentti on myös mukana "kannattajajäsenenä". Kaarina on syntynyt Tervolassa 30.3.1934 ja Pentti Kuusamossa 23.3.1933. Vuonna 1964 Kaarina muutti 30-vuotiaana Kuusamoon ja siitä alkoi hänen ja Pentin yhteinen taival. Sanoin Kaarinalle, että numero kolme näyttäisi olevan teidän yhteinen "onnennumeronne". Kaarina naurahti ja sanoi, että ei se ainakaan lotossa kelpaa, vaikka on sitä kyllä yrittänyt, tyrkyttää.
Kaarina-sisar on taitava käsistään. Siitä kertoo kaunis "Perä-Pohjolan"- ryijy, jonka hän on itse tehnyt kangaspuissa. Ryijyn kauniit ja yhteensopivat värit tuovat heidän talviasuntonsa olohuoneeseen lämpimän tunnelman. Kaarinan lempiaine koulussa on ollut varmaan kotitalous, koska hän sai siitä kympin.
"Vanhurskas tuntee mitä hänen karjansa kaipaa" (San. 12:10). Tämä ajatus tulee mieleeni, kun ajattelen Kaarinan ja myös Pentin elämäntyötä. Kaarina on toiminut karjakkona Nauskan tilalla. Tämä tila on Oulunsalosta Hailuotoon johtavan tien varrella. Kaarina on karjankasvattajan sukua. Hänen äitinsä, Alma Siitosen koti oli 500 ha:n kolmenkymmenen lehmän karjatila. Karjanhoitotaito on tullut Kaarinalle jo "äidinmaidossa". Koulutuksen saaneena tarkkailukarjakkona Kaarina on työskennellyt Keminmaassa. Kyselin tarkemmin tuosta tarkkailukarjakon työstä. Mitä tähän karjan tarkkailuun sisältyi? Hän kertoi, että erityisesti tutkittiin maidon rasvaprosenttia sellaisella rasvanmäärityslaitteella. Maidon laadusta saatiin selville karjan kunto. Nykyään laitteet ovat aivan toisenlaisia. Kehitys on mennyt eteenpäin kaikilla aloilla. Pentti hoiteli kotitilaansa ja teki myös Kuusamon kaupungille erilaisia hommia. Kaarinalla ja Pentillä on kaksi lasta, poika ja tytär. Heillä on neljä lastenlasta. Tyttärellä on kaksospojat ja tytär ja pojalla on yksi poika. Minulle on jäänyt lähtemättömästi mieleen eräs vaikuttava kokemus kirkossamme kun kaksospojat Teemu ja Janne olivat Kaarinan mukana jumalanpalveluksessa. Pojat olivat pieniä ja yht´äkkiä he kävelivät reippain askelin ja määrätietoinen ilme kasvoilla suoraan alttarille. Tunsin voimakasta kehotusta siunata heidät. Pojat polvistuivat alttarille ja minä myös. Laskin käteni poikien pään päälle ja rukoilin heille Jumalan siunausta, varjelusta ja johdatusta elämään. Siunauksen jälkeen pojat lähtivät reippaasti takaisin mummon viereen. Oli ilo katsella pienten poikien oma-aloitteisuutta ja enrgisyyttä. Kaarina kysyi minulta ihmetellen tilaisuuden jälkeen, että kuka ne pojat sinne eteen lähetti. Totesimme yhdessä, että enkeli talutti heidät alttarille siunattavaksi. Saakoon Herran siunaus levätä Kurvisen suvun yllä.
Vierailun aikana Kaarina-sisar totesi, että nämä ovat hänen viimeiset syntymäpäivänsä. Jäin miettimään, että oliko hänen sanoillaan jokin viesti meille! Viestin voimakkuutta lisäsi myös se, kun vierailun aikana Kaarina varmisti, että siunaisin hänet sitten haudan lepoon, kun hänestä aika jättää.
Lopuksi haluaisin sanoa vielä yhden ajatuksen Pentistä. Olen tuntenut hänet jo useamman vuoden ajan ja olen ihaillen pannut merkille sen kuinka hyvää huolta hän pitää vaimostaan Kaarinasta.
Tänään olimme Kaarina Kurvisen 75-vuotispäivillä. Kaarina ja Pentti Kurvinen ovat virkeitä eläkeläisiä. Heillä on Vaaraperässä Pentin kotitalo kesäasuntona ja Kuusamon keskustassa viihtyisä talviasunto. Kaarina-sisar kuuluu seurakuntaamme ja Pentti on myös mukana "kannattajajäsenenä". Kaarina on syntynyt Tervolassa 30.3.1934 ja Pentti Kuusamossa 23.3.1933. Vuonna 1964 Kaarina muutti 30-vuotiaana Kuusamoon ja siitä alkoi hänen ja Pentin yhteinen taival. Sanoin Kaarinalle, että numero kolme näyttäisi olevan teidän yhteinen "onnennumeronne". Kaarina naurahti ja sanoi, että ei se ainakaan lotossa kelpaa, vaikka on sitä kyllä yrittänyt, tyrkyttää.
Kaarina-sisar on taitava käsistään. Siitä kertoo kaunis "Perä-Pohjolan"- ryijy, jonka hän on itse tehnyt kangaspuissa. Ryijyn kauniit ja yhteensopivat värit tuovat heidän talviasuntonsa olohuoneeseen lämpimän tunnelman. Kaarinan lempiaine koulussa on ollut varmaan kotitalous, koska hän sai siitä kympin.
"Vanhurskas tuntee mitä hänen karjansa kaipaa" (San. 12:10). Tämä ajatus tulee mieleeni, kun ajattelen Kaarinan ja myös Pentin elämäntyötä. Kaarina on toiminut karjakkona Nauskan tilalla. Tämä tila on Oulunsalosta Hailuotoon johtavan tien varrella. Kaarina on karjankasvattajan sukua. Hänen äitinsä, Alma Siitosen koti oli 500 ha:n kolmenkymmenen lehmän karjatila. Karjanhoitotaito on tullut Kaarinalle jo "äidinmaidossa". Koulutuksen saaneena tarkkailukarjakkona Kaarina on työskennellyt Keminmaassa. Kyselin tarkemmin tuosta tarkkailukarjakon työstä. Mitä tähän karjan tarkkailuun sisältyi? Hän kertoi, että erityisesti tutkittiin maidon rasvaprosenttia sellaisella rasvanmäärityslaitteella. Maidon laadusta saatiin selville karjan kunto. Nykyään laitteet ovat aivan toisenlaisia. Kehitys on mennyt eteenpäin kaikilla aloilla. Pentti hoiteli kotitilaansa ja teki myös Kuusamon kaupungille erilaisia hommia. Kaarinalla ja Pentillä on kaksi lasta, poika ja tytär. Heillä on neljä lastenlasta. Tyttärellä on kaksospojat ja tytär ja pojalla on yksi poika. Minulle on jäänyt lähtemättömästi mieleen eräs vaikuttava kokemus kirkossamme kun kaksospojat Teemu ja Janne olivat Kaarinan mukana jumalanpalveluksessa. Pojat olivat pieniä ja yht´äkkiä he kävelivät reippain askelin ja määrätietoinen ilme kasvoilla suoraan alttarille. Tunsin voimakasta kehotusta siunata heidät. Pojat polvistuivat alttarille ja minä myös. Laskin käteni poikien pään päälle ja rukoilin heille Jumalan siunausta, varjelusta ja johdatusta elämään. Siunauksen jälkeen pojat lähtivät reippaasti takaisin mummon viereen. Oli ilo katsella pienten poikien oma-aloitteisuutta ja enrgisyyttä. Kaarina kysyi minulta ihmetellen tilaisuuden jälkeen, että kuka ne pojat sinne eteen lähetti. Totesimme yhdessä, että enkeli talutti heidät alttarille siunattavaksi. Saakoon Herran siunaus levätä Kurvisen suvun yllä.
Vierailun aikana Kaarina-sisar totesi, että nämä ovat hänen viimeiset syntymäpäivänsä. Jäin miettimään, että oliko hänen sanoillaan jokin viesti meille! Viestin voimakkuutta lisäsi myös se, kun vierailun aikana Kaarina varmisti, että siunaisin hänet sitten haudan lepoon, kun hänestä aika jättää.
Lopuksi haluaisin sanoa vielä yhden ajatuksen Pentistä. Olen tuntenut hänet jo useamman vuoden ajan ja olen ihaillen pannut merkille sen kuinka hyvää huolta hän pitää vaimostaan Kaarinasta.
lauantai 28. maaliskuuta 2009
Jeesus on asettanut ehtoollisen!
Mietin mistä saarnaisin tänään ehtoollisjumalanpalveluksessa. Mielessäni oli kolme vaihtoehtoa:
1. Kristus, seurakunnan yhdistäjä (Ef. 2:11-22).
2. Ehtoollisen hengelliset opetukset (Joh. 13).
3. Suuresta kuivuudesta siunauksen sateisiin (Jer. 14:1-9; Joel 1-4).
Lopullisen ratkaisuni tein vasta kirkolla nähtyäni kuulijakuntani. Valintaan vaikutti myös kahden srk:n jäsenen toivomus. Esitin heille ennen jumalanpalvelusta aiheet ja molemmat toivoivat samaa sanomaa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun valitsin saarnan teeman tällä tavoin.
Jätän asian avoimeksi ja kysyn sinulta, että mikä aihe näistä kolmesta olisi ollut sinun toivomuslistallasi?
Iltapäivällä ja illalla vein ehtoollista sairaille ja vanhuksille. Eräässä hoitokodissa jouduimme avustajani kanssa odottelemaan tilaisuuden alkamista tavallista pidempään. Käytimme tuon ajan laulamiseen. Tällä oli selvästikin tarkoitus. Laulut kutsuivat erään Hermannin ehtoollispöytään. En ollut koskaan aikaisemmin kiinnittänyt häneen erityisempää huomiota, vaikka olen vieraillut tässä hoitokodissa jo useamman kerran ja pitänyt hartaushetken myös kaikille yhteisesti. Hermannin herkistyminen, kyyneleet, sydämellisyys ja kiitollisuus tekivät minuun ja avustajaani suuren vaikutuksen. Iloitsimme tästä kohtaamisesta. Herran läsnäolo ja hänen siunauksensa kosketti meitä kaikkia.
"Ja minä sanon teille: "Tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa" (Matt. 26:29). Tämä sana on aina mielessäni kun annan ehtoollista ikääntyneelle ihmiselle.
1. Kristus, seurakunnan yhdistäjä (Ef. 2:11-22).
2. Ehtoollisen hengelliset opetukset (Joh. 13).
3. Suuresta kuivuudesta siunauksen sateisiin (Jer. 14:1-9; Joel 1-4).
Lopullisen ratkaisuni tein vasta kirkolla nähtyäni kuulijakuntani. Valintaan vaikutti myös kahden srk:n jäsenen toivomus. Esitin heille ennen jumalanpalvelusta aiheet ja molemmat toivoivat samaa sanomaa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun valitsin saarnan teeman tällä tavoin.
Jätän asian avoimeksi ja kysyn sinulta, että mikä aihe näistä kolmesta olisi ollut sinun toivomuslistallasi?
Iltapäivällä ja illalla vein ehtoollista sairaille ja vanhuksille. Eräässä hoitokodissa jouduimme avustajani kanssa odottelemaan tilaisuuden alkamista tavallista pidempään. Käytimme tuon ajan laulamiseen. Tällä oli selvästikin tarkoitus. Laulut kutsuivat erään Hermannin ehtoollispöytään. En ollut koskaan aikaisemmin kiinnittänyt häneen erityisempää huomiota, vaikka olen vieraillut tässä hoitokodissa jo useamman kerran ja pitänyt hartaushetken myös kaikille yhteisesti. Hermannin herkistyminen, kyyneleet, sydämellisyys ja kiitollisuus tekivät minuun ja avustajaani suuren vaikutuksen. Iloitsimme tästä kohtaamisesta. Herran läsnäolo ja hänen siunauksensa kosketti meitä kaikkia.
"Ja minä sanon teille: "Tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa" (Matt. 26:29). Tämä sana on aina mielessäni kun annan ehtoollista ikääntyneelle ihmiselle.
perjantai 27. maaliskuuta 2009
Jumala ilmoittaa itsensä!
Terveiset Tuulalle ja Katri-Ulrikalle, Poriin. Kommenttisi rohkaisi paljon. Mukava tietää, että olet "kuulolla". Arvostan valtavasti esirukouksiasi. Jumala kuulee ne varmasti ja vastaa ajallaan. Kiitos kun olet muistanut Pirjoa. Kiitos myös teille kaikille muillekin, ilahduttavista yhteydenotoista ja, kommenteista. Tämä kirjoittelu mahdollistaa sen, että kommentoija voi lähettää terveiset myös niille, jotka ovat blogin lukijoita. Kirjoitukseni eivät ole menneet hukkaan, koska niitä luetaan jopa hartaushetkinä. Minulla on varattuna paljon jännittäviä kertomuksia ja kirjoittelen niistä, mahdollisuuksieni mukaan.
Tänään olen lukenut psalmin 19 kolmeen kertaan eri henkilöille. Kaikki ovat olleet ihastuksissaan juhlallisista sanoista, joilla Jumala ilmoittaa itsensä meille. Ehdotan kaikille blogini lukijoille, että opettelisimme tämän psalmin ulkoa. Sitten kun tapaamme henkilökohtaisesti, "kuulustelen" kuten kinkereillä muinoin, että miten sanat ovat jääneet mieleen. Olisi mukava kuulla nämä sanat jonkun runonlausujan esittämänä.
Tänään olen lukenut psalmin 19 kolmeen kertaan eri henkilöille. Kaikki ovat olleet ihastuksissaan juhlallisista sanoista, joilla Jumala ilmoittaa itsensä meille. Ehdotan kaikille blogini lukijoille, että opettelisimme tämän psalmin ulkoa. Sitten kun tapaamme henkilökohtaisesti, "kuulustelen" kuten kinkereillä muinoin, että miten sanat ovat jääneet mieleen. Olisi mukava kuulla nämä sanat jonkun runonlausujan esittämänä.
Kylläpä kirpaisi!
Terhon kaveri oli tuonut Amerikasta tuliaisiksi pienen pullon voimakasta maustetta. Tämä on kuulemma maailman väkevintä ainetta. Pullon kyljessä oli tulen lieskoja ja pääkallon kuva ja siinä luki: "Jersey death sauce". Nimestä päätellen kastike on väkevää. Etiketissä sanottiinkin, että tämä kastike on 750 kertaa tulisempaa kuin jalopeno chili. Terho kastoi haarukan terävän kärjen tuohon tummanpunaiseen tuliliemeen ja tarjosi sitä minulle. Ajattelin, että kestän kyllä tuonvertaisen "annoksen" tuota "myrkkyä". Terho koski kieleni päätä haarukalla. Ensin en tuntenut mitään, mutta vähän päästä kirpaisi oikein kunnolla. Piti pyytää vettä, että sain kipakan tunteen pois. Sini varoitteli Terhoa, että tämä pullo täytyy pitää kaukana Mikaelista, ettei vain lapsi pääse maistelemaan tätä "myrkkyä".
Ajattelin ääneen, että voiko tuollaista maustetta käyttää mihinkään ruokiin!
Tänä aamuna silmiini osui varoitus voimakkaiden mausteiden käytöstä. Voimakkaat mausteet ovat epäterveellisiä ja ne voivat vahingoittaa herkkiä limakalvoja ja vatsahermoja. Sekä heikentää myös ruuansulatusta.
Mietin, että miksi tällaista voimakasta maustetta on tehty johon sain Terhon luona tutustua?
- Ajattelen, että onko yksi syy siihen, että ihmiset ovat alkaneet käyttää voimakkaita mausteita, koska heidän makuhermonsa ovat turtuneet niin paljon, että "ns. lievemmät" mausteet eivät tunnu enää miltään, eivätkä ne anna enää riittäviä makunautintoja?
Olen sitä mieltä, että makuaisti ei ole "enää" oikea mittari kertomaan meille sitä mikä on terveellistä ja hyvää ravintoa. "Makuaistimittari" on mennyt "rikki" väärien elintapojemme tähden. Kannatan kyllä sitä, että ruoat ovat maukkaita ja hyvin maustettuja, mutta kohtuus kaikessa.
Ajattelin ääneen, että voiko tuollaista maustetta käyttää mihinkään ruokiin!
Tänä aamuna silmiini osui varoitus voimakkaiden mausteiden käytöstä. Voimakkaat mausteet ovat epäterveellisiä ja ne voivat vahingoittaa herkkiä limakalvoja ja vatsahermoja. Sekä heikentää myös ruuansulatusta.
Mietin, että miksi tällaista voimakasta maustetta on tehty johon sain Terhon luona tutustua?
- Ajattelen, että onko yksi syy siihen, että ihmiset ovat alkaneet käyttää voimakkaita mausteita, koska heidän makuhermonsa ovat turtuneet niin paljon, että "ns. lievemmät" mausteet eivät tunnu enää miltään, eivätkä ne anna enää riittäviä makunautintoja?
Olen sitä mieltä, että makuaisti ei ole "enää" oikea mittari kertomaan meille sitä mikä on terveellistä ja hyvää ravintoa. "Makuaistimittari" on mennyt "rikki" väärien elintapojemme tähden. Kannatan kyllä sitä, että ruoat ovat maukkaita ja hyvin maustettuja, mutta kohtuus kaikessa.
torstai 26. maaliskuuta 2009
Kuuntelija vai puhuja?
Tunsin tänään kehotusta mennä katsomaan erästä seurakuntamme jäsentä. Hän on sairas vanhempi ihminen ja tuntee itsensä hyvin yksinäiseksi, koska vain harvat käyvät häntä katsomassa. Muutama päivä sitten hän soitti minulle ja itki puhelimessa, koska hän ei pääse asunnostaan mihinkään. Jalka on kipeä ja käveleminen on vaivalloista. Tämä puhelinsoitto oli kuin hätähuuto: "Tule käymään minun luonani"! Samanlaisia yksinäisiä ja sairaita vanhuksia on varmasti paljon. Luin kerran eräästä järkyttävästä tapauksesta. Yksinäinen ihminen löydettiin kotoaan luurankona. Hän oli ollut monta vuotta kuolleena. Joulukuusi oli rankana tuvassa ja asukas samoin. Suuri määrä avaamatonta postia oli oven takana. Suurin osa varmasti mainoksia ja muuta "roskapostia".
Kun astuin tämän ikääntyneen ihmisen kotiin, niin hänen kasvonsa loistivat kuin kevätpäivän aurinko. Tunsin sydämessäni, että tulin juuri oikealla hetkellä hänen kotiinsa. Hän sanoi saavansa rukousvastauksen. Hän kertoi rukoilleensa aamulla, että tulisin tänä päivänä häntä katsomaan. Oli rohkaisevaa kuulla tämän rukoilevan ihmisen kokemuksia. Siinä kuunnellessani ajattelin, että tälle ystävälle on annettu rukoustehtävä. Tällä tavalla hän voi suorittaa sitä palveluvirkaa, jonka Herra on hänelle uskonut. Minulle selvisi, että tällä kerralla minun tehtäväni oli olla kuuntelija eikä puhuja.
Tänään tutkimme psalmin 18. "Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. --- Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa" (29,31). Tehkäämme näin!
Kun astuin tämän ikääntyneen ihmisen kotiin, niin hänen kasvonsa loistivat kuin kevätpäivän aurinko. Tunsin sydämessäni, että tulin juuri oikealla hetkellä hänen kotiinsa. Hän sanoi saavansa rukousvastauksen. Hän kertoi rukoilleensa aamulla, että tulisin tänä päivänä häntä katsomaan. Oli rohkaisevaa kuulla tämän rukoilevan ihmisen kokemuksia. Siinä kuunnellessani ajattelin, että tälle ystävälle on annettu rukoustehtävä. Tällä tavalla hän voi suorittaa sitä palveluvirkaa, jonka Herra on hänelle uskonut. Minulle selvisi, että tällä kerralla minun tehtäväni oli olla kuuntelija eikä puhuja.
Tänään tutkimme psalmin 18. "Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. --- Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa" (29,31). Tehkäämme näin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
