Kuukkeli-Kerhon pääsiäisaskarteluilta

Kuukkeli-kerhossa oli tänään pääsiäisaskartelua. Tea-tyttö oli löytänyt lehdestä mukavan askarteluohjeen ja oli äitinsä kanssa tehnyt sen malliksi. Se oli sellainen isokokoinen "tipu", johon tarvittiin styroksipalloja, silkkipaperia, kartonkia, huopaa, keltaista akryylimaalia ja liimaa. Se oli aika hauska työ. Siinä tarvittiin sorminäppäryyttä ja kärsivällisyyttä. Silkkipaperista piti rypistellä pieniä pallukoita ja liimata niitä isoon styroksipalloon. Toinen vähän pienempi pallo piti maalata keltaiseksi. Siitä tuli "tipun" pää. Työn ohessa oli mukava jutella ja lauleskella teemaan sopivia lauluja. Kerhoaika ei ihan riittänyt työn valmiiksi saattamiseen. Päätimme jatkaa huomenna ja keskiviikkona, jotta saamme sen valmiiksi pääsiäiseksi. Keskustelimme "tuunaus"-töistä, jotka ovat tulleet muotiin. TV:ssä on hyviä ohjelmia, joissa tuunataan monenlaisia juttuja. Niistä saamme jatkuvasti hyviä vinkkejä, mitä voi kerhossa toteuttaa. Yhdessä tekeminen on hauskaa ja aika vierähtää nopeasti. Kuukkeli-kerho on maanantaisin klo 17.30-19.00. Sinne ovat kaikki lapset ja varhaisnuoret tervetulleita. Olen pitänyt tätä kerhoa vuodesta 1990 alkaen. Syksyllä tulee kuluneeksi jo 19 vuotta kerhon avajaisista. Paljon on ehtinyt siinä ajassa tapahtua. Kerhon perustajajäsenet ovat aikuistuneet. Jotkut ovat menneet naimisiin ja heillä on lapsia. Pian tulee aika jolloin kerholaisia tulee mukaan jo toisessa polvessa.

Tri Paavo Hirvikallion muistolle!

Ostin tänään Helsingin Sanomat. Kylläpä oli paksu lehti, 86 sivua. Ostin lehden, koska siinä oli pitkäaikaisen ystävämme kuolinilmoitus. Valtiotieteiden tohtori Paavo Hirvikallio s. 4.9.1911 Luumäellä. Nukkui kuolon uneen 7.3.2009 Helsingissä 97 vuoden ikäisenä. Lehdessä oli 70 kuolinilmoitusta, joten meni tovi ennen kuin löysin etsimäni. Muistotekstinä oli Paavo Hirvikallion omat sanat, jossa hän tuo esille tuntojaan ja kaipaustaan.

"On aika lähteä. En tunne enää kuuluvani tähän kummalliseen maailmaan. Olenko syntynyt toisella planeetalla? Menetettyäni elämäntoverini ja näköni kaipasin lämpöä ja läheisyyttä. Sainko sitä, hyvä kysymys." P.H.

Nämä sanat koskettivat sydäntäni. Paavo-kaimani koki olevansa vieras ja muukalainen tässä maailmassa. Yksinäisenä ja sokeana, läheisyyttä ja lämpöä kaipaavana vanhuksena ei ole mukava olla. Maailmasta on tullut kummallinen paikka asua. Se ei ole entisensä. Pitkä synnin murhenäytelmä on vieraannuttanut ihmiset toisistaan. Kaikilla on niin kiire, ettei näytä jäävän aikaa edes läheisille. Miljoonat ihmiset kokevat samoin. Olemme kuin orpolapsia ja huudamme isää ja äitiä. Missä olet?! Sokeana ja avuttomana huudamme taivasta kohti ja kysymme: Onko ketään kotona?

Tiedämme, että Jumala on ja hän on lähellä niitä, joilla on särjetty sydän ja nöyrä henki.

Opin tuntemaan tri Paavo Hirvikallion Toivonlinnassa, Piikkiössä. Olin silloin nuori mies. Toimin kuntohoitajana Toivonlinnan kylpyparantolassa kesäisin. Asuin silloin perheeni kanssa Heinolassa. Minulla oli silloin oma kuntohoitajan vastaanotto. Tein tätä työtä Heinolassa kahdeksan vuotta 70- ja 80- luvuilla. Kesäisin olimme työssä Toivonlinnassa. Löysin valokuva-albumistani valokuvan, joka oli otettu 1980 kesällä. Kuvassa on Paavo Hirvikallio, minä, vaimoni ja 2-vuotias Terho-poikamme ja ystävämme Anja Attenberg-Nieminen. Kuva on otettu kesäasuntomme olohuoneessa. Kaikki ovat kuvassa iloisen näköisiä. Terho istuu sylissäni ja hänellä on molemmissa käsissä koira-kortti. Kun katselen tätä kuvaa, mieleeni palautuu tuo hetki. Kaksi Paavoa on äänessä ja Anja, joka on kova puhumaan ja nauramaan tapaa Paavo Hirvikallion ensimmäistä kertaa ja siksi hänellä onkin niin paljon kerrottavaa elämästään, joka ei ole ollut helppo. Keskustelussa käymme läpi elämänkokemuksia. Paavo osaa rohkaista ja kannustaa meitä nuoria, joille ei ole vielä ehtinyt karttua kovin paljon elämänviisautta.

Kun hoidin ystävääni kylpylässä, meillä oli aina hyvin vilkas keskustelu monista eri aiheista. Uskonasioissa riitti puhumista vaikka kuinka paljon. Se oli meille molemmille mieluinen aihe. Paavo kannusti minua seurakuntatyöhön. Hän oli hyvin kiinnostunut urastani ja iloitsi siitä, että löysin oman paikkani sananjulistajana. Paavo piti meihin yhteyttä, kun muutimme Tornioon ja myöhemmin Kuusamoon. Lähetimme toisillemme joulutervehdykset ja vaihdoimme kuulumisia myös puhelimitse. Hän unohti aina omat tarpeensa ja kyseli vointiamme, miten jaksamme ja miten lastemme elämä sujuu? Miten työssä on mennyt? Muistelimme yhteisiä onnellisia hetkiä Toivonlinnassa. Ystävyyssuhteemme liittyi kesään. Erityisesti juhannukseen. Silloin oli koolla useita tuttuja henkilöitä, jotka saapuivat uskollisesti Toivonlinnaan kuin kevään "muuttolinnut". Juhannus Toivonlinnassa oli elämys. Kylpyvieraat ja talon henkilökunta esittivät yhdessä tasokasta ohjelmaa. Laulu- ja musiikki-konsertit, runonlausunta, kuvaelmat ja juhlapuheet sekä hyvä ruoka ovat jääneet mieleen Toivonlinnan juhannuksista. Esitetyistä ohjelmista keskusteltiin ja annettiin palautetta puolin ja toisin. Henkilöistä ja "erityispersoonista" riitti puhumista. Paavolla oli aina jokin rohkaiseva ja kannustava sana sanottavana. Olimme kuin yhtä perhettä. "Hoidimme" toinen toisiamme monella eri tavoin. Muistuu mieleeni eräs juhannus. Henkilökunta esitti silloin kuvaelman juhannuskokolla Toivonlinnan rantakalliolla. Aiheena oli Elia ja baalin profeetat Karmelin vuorella. Olin saanut pääroolin. Esitin Eliaa. Kallioinen merenrantaympäristö loi aidontuntuiset puitteet. Baalin profeetat hyppivät ja tanssivat, mutta tuli ei vain syttynyt alttarilla. Sitten tuli Elian vuoro astua esiin. Eläydyin Elian kokemukseen hyvin vahvasti ja tunsin suuren vastuun kuulijoiden "jumalanpalveluksesta". Minua jännitti kovasti, että syttyisikö tuli ja kun tuli syttyi alttarille, jotain syttyi myös minun sydämessäni. Kylpyvieraiden kannustavilla sanoilla oli nuoreen mieleeni suuri vaikutus. Uskon, että nämä kokemukset ovat rohkaisseet minua tähän työhön jota tänä päivänä teen. Erityisesti muistan kiitollisuudella Paavo Hirvikallion "isällisiä" neuvoja ja ohjeita ja sitä kannustavaa kiinnostusta jota hän osoitti minulle ja perheelleni.

Kiitos Paavo! Lepää rauhassa! Herra muistakoon sinut ylösnousemuksen ihanana päivänä ja antakoon sinulle iankaikkisen elämän, ilon ja rauhan. Isän turvallisen sylin, jossa saat kokea lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta jota jäit kaipaamaan maan päällä. Vieraalla planeetalla!

"Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa isänmaata" (Hep. 11:13,14).

Eilen 4.4. muistelimme Paavo Hirvikalliota ja sytytimme kynttilän hänen muistolleen klo 13.00.

Otamme osaa läheisten suruun ja kaipaukseen ja toivotamme siunausta kaikille teille. Muistamme rukouksin!

"Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen" (Joh. 17:3).

Paavo Hautala perheineen Kuusamosta

Johannes-passion "lumoissa"!

Anne vei minut tänään konserttiin Pyhän Ristin kirkkoon. Kirkossa oli harvinaisia vieraita: Evankelista Tuomas Katajala, "Jeesus" Jorma Hynninen, Pietari ja Pilatus Ari Rautakoski, sopraano Henna-Mari Sivula, altto Essi Luttinen, tenori Niall Chorell, basso Jari Parviainen, kuorot Oulun Katedraalikuoro, Sofia Magdalena- yhtye, orkesteri Oulunsalo Ensemble, konserttimestari Sinikka Ala-Leppilampi, Basso continuo Miklos Spanyi, cembalo, Dora Petery, urut, kapellimestari Raimo Paaso. He esittivät upean Johann Sebastian Bachin Johannes-passion BWV 245.

Sain tietää, että ensimmäinen Johannes-passion esitys tapahtui pitkäperjantaina vuonna 1724 Leipzigissä. Nyt Kuusamossa tapahtuva esitys oli Johannes-passion 285-vuotisjuhlaesitys, sillä vuonna 1724 pitkäperjantai oli 4. huhtikuuta. Kului 285 vuotta kun tämä mahtava sävellys tuli Kuusamoon ja sain etuoikeuden kuulla sen "livenä" ja elää nuo sykähdyttävät hetket yhdessä kuusamolaisten kanssa, jotka olivat tulleet kuuntelemaan samoja säveliä suurena joukkona. Kirkko oli täynnä väkeä. Taputuksista ei tahtonut tulla loppua, kun esitys oli, päättynyt.

Johannes-passiota sanotaan "viidenneksi evankeliumiksi". Jumala on antanut meille evankeliumin myös sävelin!

Johann Sebastian Bach (21.3.1685 - 28.7.1750) syntyi Eisenachissa itäisessä Saksassa musiikkiperheeseen. Hänen muusikkovanhempansa kuolivat, kun hän oli yhdeksänvuotias, ja hän muutti asumaan veljensä Johann Christophin luokse Ohrdrufiin. 17-vuotiaana hän oli jo urkuri. 1707 Bach meni naimisiin serkkunsa Maria Barbara Bachin kanssa, jonka kanssa hän sai seitsemän lasta. 36-vuotiaana hän menetti vaimonsa ja vuotta myöhemmin hän solmi toisen avioliiton Anna Magdalena Wilcken kanssa ja heille syntyi 13 lasta. Bachilla oli siis 20 lasta. Musikaalisia Bachin sukulaisia on paljon. Bachin kolme poikaa Carl Philipp Emanuel Bach, Johann Christian Bach ja Wilhelm Friedemann Bach ovat ansioituneita säveltäjiä ja muusikkoja. Bach oli hyvin uskovainen ja hän sävelsi kaikki teoksensa Jumalan kunniaksi. Johann Sebastian Bach kuoli 28.7.1750. Hän oli silloin 65 vuoden ikäinen. Johannes-passiossa on viisi kohtausta: Jeesuksen pidätys, Jeesus ylipappien edessä, Jeesus Pilatuksen edessä, ristiinnaulitseminen ja hautaus. - Ajattelin, että tähän voisi lisätä vielä Jeesuksen ylösnousemuksen ja Hänen takaisintulonsa. Silloin kohtauksia olisi seitsemän. Raamatussa seitsemän on täydellisyyden luku. Johannes-passiosta tulisi näin "täydellinen". Kuusi osaa olisi toteutunut ja seitsemäs toteutuu pian!
Kuunnellessani koskettavaa sanomaa ajattelin, että olisi mahtavaa, jos samanaikaisesti kuulisi myös Geog Friedrich Händelin Messias-oratorion (Messiah HWV 56 vuodelta 1741) ja erityisesti "halleluja"-kuoro-osan. Mietin, että olisiko tässä ne kaksi puuttuvaa osaa, että "viides evankeliumi" olisi "täydellinen."

Tilaisuuteen oli tehty mahtava käsiohjelma-vihko, jossa oli kaikki sanat saksaksi ja suomeksi. Siitä oli helppo seurata musiikki-draaman etenemistä. Tenorit, baritonit, altot, sopraanot, mezzosopraano, viulut, sellot, huilut, urut, cembalo soivat kirkon holveissa ja tavoittivat korvamme ja sydämemme voimakkaalla ja vaikuttavalla tavalla.

Jäin miettimään monia sanoja joita kuulin esimerkiksi seuraavia ajatuksia:
"Kiiruhtakaa, te ahdistuneet sielut, lähtekää tuskaisista luolistanne, kiiruhtakaa - "Minne" - Golgatalle! Menkää uskon siivin, paetkaa - "Minne?" - Ristin kukkulalle, teidän onnenne kukoistaa siellä!
"Mieti, kuinka hänen veren tahrima selkänsä kohta kohdaltaan yhtyy taivaaseen. Kun syntitulvamme laineet sitten ovat laantuneet, loistaa kaunein sateenkaari Jumalan armon merkkinä."

Kiitos Anne-vaimoni, kun veit minut tähän unohtumattomaan konserttiin! Ilman sinua tämä kokemus olisi jäänyt väliin! Kiitos kaikille esiintyjille ja tilaisuuden, järjestäjille! Kiitos Oulun tuomiokirkkoseurakunnan Raimo Paasolle ja Kuusamon seurakunnan kanttori Raimo Heikkilälle, jotka olette nähneet suuren vaivan järjestäessänne tämän upean kokemuksen meille kaikille! Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta, lahjastaan! Terveiset myös kaikille tutuille, joita näin, kirkossa. Musiikki ja sen sanoma yhdisti meitä ihmeellisellä tavalla. Terveiset erityisesti hyvälle naapurille, Annen kirkkokuorokaverille, Eevalle ja hänen perheelleen, joka oli matkassamme mukana. Rukouksin muistaen, Paavo!

Rakkaus oli tämän päivän teemana!

Tänään on ollut aurinkoinen ja kirkas sapatti. Jumalanpalveluksen teemana oli Rakkaus. Noin viisisataa vuotta ennen Kristuksen syntymää kreikkalainen filosofi Sofokles sanoi: "Yksi sana vapauttaa meidät kaikesta elämän taakasta ja tuskasta. Se sana on rakkaus." Niin tosia kuin nämä sanat ovatkin, tämä kreikkalainen viisas oli täysin tietämätön sen rakkauden syvyydestä, jota meidän Vapahtajamme tulisi julistamaan ja ilmentämään."

Nämä johdantosanat lähettivät meidät kiintoisalle matkalle VT:n ja UT:n maailmaan tutkimaan Jumalan rakkauden syvyyttä, pituutta, leveyttä ja korkeutta. Lastenlaulussa lauletaan: "Jeesuksen rakkaus on niin ihmeinen, Jeesuksen rakkaus on niin ihmeinen, Jeesuksen rakkaus on niin ihmeinen, Rakkaus ihmeinen. Niin korkea, ettet voi ylittää, Niin laaja, ettet voi ohittaa, Niin syvä, ettet voi alittaa, Rakkaus ihmeinen." Tulimme huomaamaan, että nämä sanat pitävät paikkansa. Jumala on rakkaus. Rakkaus on suurin kaikista, koska Jumala on suurin! Meidän rakkautemme on hyvin vajavaista, koska siihen liittyy usein itsekkyyttä ja ahneutta. Jotkut ovat sellaisia, että he aina vain vaativat rakkautta muilta, mutta eivät itse anna rakkautta toisille. Tällaiset ihmiset käyttävät toisia hyväkseen ja imevät lähimmäisensä "kuiviin" ja jättävät heidät sitten ja siirtyvät toisen luo ja imevät heidätkin "kuiviin". Nämä ihmiset ovat hyväksikäyttäjiä. Oletko sinä joutunut kohtaamaan tällaisia ihmisiä? Löydätkö kenties itsesi näistä ajatuksista? Jumala antaa kyvyn rakastaa ja kyvyn ottaa vastaan rakkautta. Jätän tämän teeman auki, jotta sinulle jäisi kommentoitavaa tästä tunteita herättävästä aiheesta. Millaisia ajatuksia sinulla on Rakkaudesta? Klikkaa kommenttia kohtaa kirjoituksen alla ja kerro ajatuksistasi! Älä turhaan arkaile!

Kymmenen kilometrin lenkillä kohtasin erään perheen, jonka kaikki jäsenet osasivat "rakastaa" Rane-koiraa. Pieni tyttö hyppäsi pyörän päältä pois ja kysyi vienolla äänellä, että saako tuota koiraa silittää? Sanoin, että kyllä saa. Kysyin tytöltä, että onko sinulla koira? "Ei ole, mutta on ollut", tyttö vastasi. Sitten hän silitti Ranea hyvin hellästi. Rane tykkäsi ja rupesi kieriskelemään lumessa. Vähän myöhemmin tuli vastaan tämän tytön sisko ja hänkin hyppäsi pyörän päältä pois ja alkoi silittää Ranea. Kaksi tyttöä silitti ja rapsutti Ranea oikein kunnolla ja Ranella oli mukavaa. Kenelläpä ei olisi ollut vastaavassa tilanteessa. Vähän myöhemmin tuli vastaan tyttöjen isä ja äiti ja he työnsivät vaunuja, jossa oli heidän kuopuksensa. He nostivat pienen vauvan vaunuista ja näyttivät hänelle Rane-koiraa ja juttelivat lempeällä äänellä ja tutustuttivat hänet koiraan. Ajattelin, että tämä perhe osaa kohdella eläimiä rakkaudella. Ihailin tuollaista kasvatusta. Jospa osaisimme kohdella kaikkia Jumalan luomia ihmisiä ja eläimiä tuolla tavalla. Tämä perhe vaikutti onnelliselta, koska rakkaus ohjasi heidän käyttäytymistään. Tulin siunatuksi!

Kevättä rinnassa!

Kuusamoon alkaa vähitellen virrata ihmisiä pääsiäisenviettoon. Se näkyy marketeissa pitkinä kassajonoina. Kevätaurinko houkuttelee matkailijoita Rukan rinteisiin ja laduille. Ihmisillä näyttää olevan kevättä rinnassa! Se tulee esille kasvojen ilmeissä ja iloisissa naurun sävyttämissä puheensorinoissa. Näin aurinkoisia ilmoja en muista nähneeni pikiin aikoihin näillä seuduilla tähän aikaan vuodesta yhtäjaksoisesti. Toivottavasti hyvät ja aurinkoiset ilmat jatkuvat vielä pitkään. Kuusamossa oli tänään kevätmarkkinat. Käväistiin Sinin ja Mikaelin kanssa katsomassa, mutta huomasimme, ettei kummallakaan ollut käteistä edes sen vertaa, että olisimme voineet ostaa jotakin kivaa Mikaelille. Minun piti heittää kolmella pehmeällä pallolla kevyitä peltipurkkeja kumoon ja siitä olisi voinut voittaa pehmolelun, mutta pussissani oli vain 1,35 euroa ja maksu oli 2,- euroa, joten sekin ilo jäi kokematta. Tästä sain sen opetuksen, että pitäisi huolehtia siitä, ettei "matti asu" vakituiseen kukkarossa.

Aamupiirin vietimme tänään Mikaelin ehdoilla. Sini sai rauhassa tehdä asioinnit ja kauppareissut, kun Mikael oli aamupiirissä. Lauloimme useita lastenlauluja. Niissä oli rohkaiseva sanoma kaikille meille. Psalmin 24 kysymykset pysäyttivät meidät syvälliseen pohdintaan. En kerro enempää. Voit itse pohtia niitä omassa mielessäsi.
Psalmissa 24 esitetään kolme kysymystä ja kaikkiin kysymyksiin annetaan vastaus. Oletko miettinyt kenelle nämä kysymykset esitetään ja kuka niihin vastaa? Mitä voimme oppia näistä kysymyksistä ja psalmista 24? Löydätkö tästä psalmista pääsiäiseen liittyviä aiheita?

Sain tänään ilahduttavan puhelinsoiton, joka koski Kasvisravintola Karpaloa. En kerro siitä nyt enempää. Pidän teidät jännityksen vallassa. Pyydän edelleen esirukousta tämän hankkeen puolesta. Herralle on kaikki mahdollista!

Posti toi meille tänään myös suruviestin. Mervi Hirvikallio, Vantaalta, lähetti henkilökohtaisen kirjeen, jossa hän ilmoitti meille, että Paavo Hirvikallion pitkä elämä päättyi rauhallisesti 7.3.2009 Kustaankartanon vanhainkodissa Helsingissä. Kirjoitan myöhemmin Paavo Hirvikalliosta muistokirjoituksen blogini sivulle.

Nyt valmistaudun huomista jumalanpalvelusta varten!

Toimistotyössäkin voi miettiä taivasasioita!

Tänään minulla on ollut kiireinen toimistopäivä. Hoidan kahta virkaa. Pastorin - ja Pohjois-Suomen lähetyksen sihteerin, virkaa. Meillä on johtokunnan kokous 5.4., jonka pidämme puhelinneuvotteluna. Paperityöt vievät aina oman aikansa ja niissä on oltava tarkkana.

Kerron nyt mitä opetuksia olen saanut sanasta tämän päivän aikana.
Ensimmäinen teksti, jonka aamulla luin oli aamuvartiojae: "Väärä todistaja ei jää rankaisematta, joka valheita puhuu, ei pelastu" (San. 19:5). Tekstin yhteyteen oli merkitty nimet Naaman ja Gehasi. Nämä ovat tuttuja miehiä. Olen tavannut heidät Raamatussa. Naaman oli Aramin kuninkaan sotapäällikkö. Hän oli arvossa pidetty sotaurho, mutta pitalitautinen. Naamanin kodissa oli pieni heprealainen orjatyttö, joka todisti Naamanille uskostaan ja oikeasta Jumalasta, joka voi parantaa sairauksia. Tytön todistus oli niin vakuuttava, että Naaman päätti lähteä Israeliin hakemaan Jumalalta apua sairauteensa. Profeetta Elisa pyysi Naamania sukeltamaan Jordan-virtaan seitsemän kertaa, niin hän paranisi. Ylpeys esti häntä tottelemasta, mutta palvelijoidensa rohkaisemana hän lopulta nöyrtyi ja usko voitti epäilykset. Naaman sukelsi Jordan-virtaan seitsemästi ja parantui pitaalistaan täysin terveeksi. Naaman halusi palkita Elisan kalliilla lahjoilla, mutta Elisa ei suostunut ottamaan lahjoja vastaan. Hän antoi Jumalalle kunnian, eikä halunnut hyötyä toisen sairauden kustannuksella. Elisan palvelijan Gehasin sydän ei ollut yhtä jalomielinen. Hän päätteli mielessään: "Minun herrani säästi tuota aramilaista Naamania, niin ettei ottanut häneltä, mitä hän oli tuonut; - minä riennän hänen jälkeensä ja otan häneltä jotakin." Gehasi juoksi Naamanin luo salaa ja sai valheen avulla kaksi talenttia hopeaa ja kaksi juhlapukua. Hän kätki lahjat omaan piilopaikkaansa ja meni Elisan luo niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Profeetta kysyi: "Mistä tulet Gehasi?" Gehasi sanoi: "Palvelijasi ei ole käynyt missään." Tämä petollinen ja valheellinen toiminta sai kovan tuomion. Naamanin pitalitauti tarttui Gehasiin ja hänen sukuunsa ikiajoiksi. Totuus on Jumalasta, mutta petos kaikkine eri ilmenemismuotoineen on paholaisesta. Kukaan ei voi salata Jumalalta mitään eikä Pyhää Henkeä voi pettää. Rehellisyys maan perii. Tämä on hyvä pitää mielessä joka päivä.

Aamupiirissä luimme psalmin 23. Onko tämä sinunkin lempitekstisi? Tämän osaavat monet ulkoa. Psalmissa 23 on vain kuusi jaetta ja niissä on sanottu ja luvattu niin paljon meille kaikille. Jeesus on näiden sanojen ytimessä ja takuumiehenä, ja ne toteutuvat kohta kohdalta elämässämme, kun luotamme häneen. Tänäkin päivänä saamme elää todeksi jokaisen ajatuksen ja sanan jonka tästä psalmista luemme.

Mikä sana psalmissa 23 rohkaisee sinua eniten juuri tällä hetkellä?

Minua siunaa ajatus, joka tulee esille jakeessa kuusi: "Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti."
Jumalan hyvyys ja rakkaus ympäröi minua joka puolelta. Olen kuin "upoksissa" rakkauden meressä. Olen joka puolelta ja joka hetki rakkauden saartamana. Tiukasti rakkauden Isän sylissä, jossa on turvallinen ja hyvä olla.

"Raamattua ja raitista ilmaa"

Psalmi 22 on profeetallinen. Siinä Kristus itse ennustaa kuvaavasti sitä, miten ihmiset tulevat häntä kohtelemaan tässä maailmassa. "Minä olen -- ihmisten pilkka ja kansan hylky. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään: "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt." " Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen; he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa". "Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille. Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minun sydämeeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt" (Ps. 22:7-9,18,19; Ps. 69:9,10,21). Tämä kaikki toteutui pääsiäisenä, jota pian vietämme. "Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa. Kumartakoot häntä myös vieraat heimot, sillä Herran on kuninkuus! Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat" (Ps. 22:28,29).

Tänä iltana meillä oli raamattupiiri, jossa tutkimme Jeesuksen takaisintuloon liittyviä tekstejä. Tämä aihe on tärkeä ja ajankohtainen. Se on niin laaja ja monitahoinen, että siinä riittää tutkimista yhä uudelleen ja uudelleen. Juuri tämän aiheen yhteydessä Jeesus sanoo: "Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan" (Matt. 24:4). Kun Jeesus tuli ensimmäisen kerran, niin ihmiset eivät olleet valmistautuneita, koska he eivät ymmärtäneet kirjoituksia oikein. Historia toistaa itseään hämmästyttävällä tavalla. Olen huolissani ihmisten tietämättömyydestä koskien Jeesuksen toista tulemusta. Tästä aiheesta on liikkeellä hyvin outoja käsityksiä. Eksytys tulee syvenemään entisestään ja lopulta jopa valitutkin voivat joutua harhaan. Kannattaa lukea Matt. 24-luku huolella. Samoin Luuk. 21-luku ja erityisesti Ilmestyskirja ja Danielin kirja. Nämä kirjat eivät ole lukittuja. Ne ovat avautuneet meitä varten, koska aikaa on enää vain vähän. Jeesuksen nimessä tehdyt tunnusteot, ihmeet ja voimateot ovat vihollisen käytössä voimakkaita aseita johtamaan ihmisiä harhaan ja ne tehoavat hyvin erityisesti uskonnollisiin ihmisiin.

Tänään oli mukava ulkoilla yhdessä perheen kanssa. Olimme kaikki iltalenkillä Anne, minä, Terho, Sini, ja Mikael. Olisi mukava, jos Suvi, Toni ja Jessica pääsisivät tulemaan Kuusamoon useammin. Pääsiäinen on pian ja silloin saamme olla taas, yhdessä.
Rane-koirakin sai iltalenkillä nuuskia tuttuun tyyliinsä omia juttujaan. Rane tykkää kieriskellä lumessa ja se on Mikaelista, hauskaa.

Tämän päivän teemaksi sopii: "Raamattua ja raitista ilmaa"!