"Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä." (Ps. 20:8.)
Faraon sotajoukkojen tuhoutuminen Punaiseen mereen ja israelilaisten pelastuminen saman meren toiselle rannalle paljastavat meille todellisen voiman lähteen. Vaunut ja hevoset olivat Egyptin sotavarustus. Niistä ei ollut apua Herraa vastaan käydyssä sodassa. Herran nimi toi myös Daavidille voiton taistelussa Goljatia vastaan.
Näitä Herran antamia voittoja israelilaisille ei olisi saanut unohtaa. Näin kuitenkin kävi. Israelin ja Juudan hengellinen sokeus ja ulkokultaisuus hävittivät Herran heimojen luottamuksen ja uskollisuuden Herraa kohtaan. Onnettomuudet seurasivat toinen toisensa jälkeen ja apua ahdistukseen etsittiin Jumalan antamien varoitusten uhallakin sieltä, mistä sitä ei ollut lupa etsiä.
"Voi tottelemattomia lapsia, sanoo Herra. He pitävät neuvoa, mutta ilman minua, ja vahvistavat liittoja juomauhrein ilman minun Henkeäni. He kokoavat syntiä synnin päälle. Minulta kysymättä he lähtevät kulkemaan Egyptiä kohti hakeutuakseen faraon turviin, etsiäkseen suojaa Egyptin varjosta. Häpeäksi koituu teille faraon turva, häväistykseksi suojan etsiminen Egyptin varjosta." (Jes. 30:1-3.)
"Voi niitä, jotka lähtevät alas Egyptiin apua hakemaan, niitä, jotka turvaavat hevosiin ja luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niitä on valtaisat määrät, eivätkä katso Israelin Pyhään, eivät kysy neuvoa Herralta. --- Egypti on ihminen, ei Jumala, sen hevoset ovat lihaa, eivät henkeä. Kun Herra ojentaa kätensä, auttaja kompastuu ja autettava kaatuu. Yhdessä molemmat tuhoutuvat." (Jes. 31:1,3.)
Profeetta Jesaja teki kaikkensa saadakseen israelilaiset palaamaan Jumalan luo. Hän välitti kansalle Herralta saamansa sanan:
"Sillä näin on Herra minulle sanonut: Niin kuin leijona murisee, nuori leijona saaliinsa ääressä, kun sitä vastaan hälytetään paimenten parvi - ei se säikähdä heidän huutoaan eikä välitä heidän hälinästään - niin käy silloin, kun Herra Sebaot astuu alas sotiakseen Siionin vuorella ja sen kukkuloilla. Niin kuin linnut, jotka levittävät siipensä, niin varjelee Herra Sebaot Jerusalemia, varjelee ja pelastaa, armahtaa ja vapauttaa. Palatkaa, israelilaiset, hänen luokseen, josta olette niin syvälle luopuneet." (Jes. 31:4-6.)
Meidän ei tarvitse pelätä mitään pahaa, jos luotamme Herraan ja panemme toivomme hänen armoonsa. Herra on aina meidän elämämme turva ja apumme hädän hetkellä. Hän suojelee meitä herkeämättä. Hän on kansansa suoja. Jumalan teot ovat ihmeellisiä. Hänen johdatukseensa voi aina luottaa.
"Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin." (San. 14:26.)
"Hyvä on Herra, turva ahdistuksen päivänä, ja hän tuntee ne, jotka häneen luottavat." (Nah. 1:7.)
tiistai 26. kesäkuuta 2018
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti