perjantai 16. lokakuuta 2015

Kiitos Jeesus!

Tänään perjantaina 16.10.2015 heräsin aikaisin aamulla. Minua vähän jännitti, koska olin eilen kutsunut kolme turvapaikanhakijaa kotiimme. Nämä nuoret miehet ovat tulleet Kuusamoon kaikki eri maista. Sovin etukäteen heidän kanssaan vierailuun liittyvistä yksityiskohdista ja aikataulusta. Suunnitelma sopi heille mainiosti.

Aamupäivällä minun piti hoitaa monia erilaisia asioita ennen vieraiden tuloa. Ensiksi piti vähän järjestellä tavaroita ja siivota. Ulkotyöt jätin "vieraille". Kirpparin Ludmila oli tullut kipeäksi. Kuumepotilaan oli päästävä kotiin lepäämään. Iltapäiväksi sain kaksi vapaaehtoistyöntekijää puhelinrumpan jälkeen. Yhdeksi tunniksi oli vielä saatava joku, koska liikettä ei voinut sulkea puuttuvan avaimen tähden. Lähdin viemään eräälle sairaalle miehelle EU-kuokakasseja, koska hän ei pystynyt viemään niitä itse. Kun ajoin autoni tämän miehen asunnon eteen, niin vastaani tuli eräs rouva, johon olin taannoin tutustunut kirppiksellä. Menin kysymään häneltä, että voisiko hän mennä tunniksi kirppikselle? Sain myöntävän vastauksen. Hän oli halukas palvelemaan ja niin tämäkin asia tuli hoidetuksi, viime tipassa kylläkin. Nyt pystyin keskittymään tuleviin vieraisiin.

Anne oli töissä, joten minun piti hoitaa tarjoilu. Kävin kaupassa ja Karpalossa syömässä ja sitten olikin aika mennä uusien ystävien luo vok:een. Paikalle oli tullut tärkeä henkilö, joka oli suomea hyvin puhuva irakilainen. Sain hänestä hyvän tulkin. Hän lupasi olla tulkkina jatkossakin, esimerkiksi kielikerhossa. Tämä oli ihmeellinen johdatus. Hän oli tulkkina, kun halusin tavata erään irakilaisen parturin, jonka olin tavannut aiemmin sunnuntaina. Olen kirjoittanut tästä kokemuksesta blogillani. Tilasin häneltä parturiajan ensi viikolle.

Tulkki rohkaisi minua ja sanoi, että olen sopiva mies tekemään tätä työtä, koska suhtaudun hänen ja hänen ystäviensä mielestä turvapaikanhakijoihin ystävällisesti. Tämä rohkaisi minua jatkamaan työtä ja menemään eteenpäin Jumalaan luottaen.

Eräs uusista ystävistäni on Radwan Mohsin, joka työskenteli ennen maanpakoaan Irakin terveysministeriön yksikössä Mosulin kaupungissa henkilöstöhallinnon parissa. Hänellä on pankki - ja rahoitusalan yliopistotutkinto. Hän on se mies, joka sanoi minulle kirppiksellä, että minua rakastetaan. Hänestä oli tänään iso juttu Koillissanomissa. Tässä jutussa tulee esille myös meidän työmme. Hän tuli torstaina liikuntahallilla kirjapöydän luo, jossa jaoin hengellistä kirjallisuutta. Tarjosin hänelle englanninkielistä Raamattua, mutta hän halusi ottaa suomenkielisen Raamatun.

Aurinko paistoi, kun saavuimme vieraiden kanssa Kuukkelintielle.
Ensimmäiseksi vieraat tarttuivat rivakasti ulkotöihin. Haravat heiluivat samoin lapiot ja talikko. Kaikilla oli oma työsarkansa. Ruohonleikkuukonekin tuli tutuksi, samoin kasvihuoneen kasvit, perennat jne. Naapurin rouva tuli kädestä pitäen tervehtimään vieraitani ja ilahtui kovasti, kun kuuli hymyilevän nuoren sanovan hänelle suomeksi, että oli hauska tutustua. Töiden lomassa eräs ystävä totesi, että meillä on sama yhteinen Isä ja näytti kädellään taivasta kohti. Sitten hän jatkoi ja sanoi minulle suomeksi: "Sinä olet minun isäni"! En rohjennut kysyä, että oliko hänen isänsä tapettu?
Kaikilla ihmisillä on isäkaipuu. Se on jumalkaipuu, jonka Jumalan rakkaus on asettanut sydämeemme.

Poikien touhutessa ulkona, minulla oli puuhaa tarjoilun kanssa. Kun pöytä oli katettu ja kynttilät palamassa, kutsuin vieraat teelle. Tiesin, että irakilaiset ovat teen ystäviä, joten tarjosin teetä ja sen kanssa herkkuja. Suomalaiset marjat pähkinäsekoituksen ja vanilijakastikkeen kera saivat eniten kehuja, samoin teen hyvä maku.

Koko vierailun ajan puhuin heidän toivomuksestaan suomea. Sain pitää myös rukoushetken, jota he arvostivat kovasti. Suomen kielen opettaminen eläinhahmojen avulla oli heistä hauskaa.

Vierailun päätyttyä vein heidät Lidliin ja sen jälkeen vok:seen. Autossa sanoin heille, että tänä iltana  ennen nukkumaan menoa laittakaa peiton alla kädet ristiin ja kiittäkää Jumalaa. Sain kuulla heti sanat: "Kiitos Jeesus"! Näihin ajatuksiin on hyvä päättää tämä päivä!

3 kommenttia:

Aila kirjoitti...



❤️ ❤️ ❤️

Olen jo aiemmin halunnut kommentoida jotain rohkaisevaa kannustusta.
Facebookissa törmää niin helposti kielteisiin asenteisiin, ja jopa vihapuheeseen. Minua sellainen masentaa. Mutta ihanaa, että sinä et ole menettänyt rohkeutta etkä uskoa kaikesta maahanmuuttajavastaisuudesta huolimatta.

Paavo Hautala kirjoitti...

Kiitos, Aila, rohkaisustasi. Minua rohkaisi kovasti eräs Kuusamoon muuttanut irakilainen kurdi, joka pitää pizzeriaa. Hän sanoi minulle, että sinä tulet huomaamaan, että tänne tulleet irakilaiset ovat hyviä ihmisiä. Olen tutustunut heihin ja todennut, että tämä on totta.

Meidän ei pidä vihata ketään. Rakkauteen vastatataan yleensä rakkaudella.

Nyt suunnittelen kielikerhoa. Olen laskenut budjettia ja päätynyt n. 700 euroon. Hintaan sisältyy oppikirjat ja muu materiaali 13 hengelle. 12 oppilasta ja ohjaaja. Pitää miettiä, mistä tuon rahan saisi kokoon tätä työtä varten. Uskon ja luotan siihen, että Herra hoitaa tämän asian hyvin!

Paavo Hautala kirjoitti...

... vastataan ...