"Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua pelkäävät. Kaikkien nähden sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun. Sinä suljet heidät armosi suojiin, otat heidät turvaasi majaasi. Sinne eivät ulotu ihmisten juonet, eivät syyttävät puheet. Kiitetty olkoon Herra! Hän osoitti minulle ihmeellistä hyvyyttään, kun olin saarrettuna. Hädissäni minä sanoin: "Minut on repäisty pois sinun luotasi!" Ja sinä kuulit rukoukseni, kun huusin sinua avuksi. Rakastakaa Herraa, kaikki hänen palvelijansa! Herra suojelee uskollisiaan, mutta rankaisee säälittä niitä, jotka uhmaten nousevat häntä vastaan. Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan! (Ps. 31:20-25.)
Kaikkien ahdistettujen paras turvapaikka on Herra. Herra ymmärtää, auttaa ja rakastaa paremmin kuin kukaan muu. Jumalan armo on kuin turvamaja hädän keskellä. Daavid sai sen monta kertaa kokea. Samalla tavalla mekin voimme sen kokea omassa elämässämme.
Paholainen katkoo turvaverkkoja ympäriltämme, mutta Herra korjaa niitä, kun käännymme hänen puoleensa rukoillen. Jos meillä ei ole turvaverkkoja, niin koemme olevamme saarroksissa. Pahin tilanne on se, jos koemme olevamme irti reväistyjä Jumalasta tai läheisistämme.
Jumalan majaan eivät ulotu ihmisten juonet, eikä heidän syyttävät puheensa. Tällaista majaa jokainen ihminen tarvitsee. Tämä maja ei ole ihmiskäsin tehty. Se ei ole meiltä piilossa eikä sitä tarvitse etsiä kaukaa. Tämä maja on aina siellä, missä Herra kohtaa meidät ja me kohtaamme hänet. Herra on turvamajamme!
sunnuntai 5. heinäkuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti