"Jokainen Jumalan sana on puhdasta kultaa; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. Älä lisää mitään hänen sanoihinsa, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet osoittautuisi valehtelijaksi. Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä kuolemaani saakka: Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä minulle anna, älä rikkautta, anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, ettei minusta kylläisenä tulisi kieltäjää ja etten sanoisi: "Kuka on Herra?" tai etten köyhtyneenä varastaisi ja tulisi käyttäneeksi väärin Jumalani nimeä." (San. 30:5-9.)
Nämä Aagurin, Jaaken pojan, sanat löytyvät sananlaskujen 30-luvusta. Ne ovat Jumalan sanaa. Jumalan sanat ovat puhdasta kultaa, eli hyvin arvokasta. Ne ovat siemeniä, joista kasvaa Hengen hedelmä. Jumalan sanaan ei pidä lisätä mitään eikä siitä saa poistaa mitään. Jumalan sanan halpa-arvoinen käyttö on Jumalan pilkkaamista. Joudumme tilille jokaisesta turhasta sanasta. Jumalan sanaan tulee suhtautua pyhällä kunnioituksella.
Aagur rukoilee itselleen totuutta rakastavaa sydäntä, jokapäiväistä leipää ja toimeentuloa. Hän ei tavoitellut rikkautta, mutta toivoi säästyvänsä myös köyhyydeltä, ettei hän ylpistyisi tai käyttäytyisi sopimattomasti.
Aagur tuntee itsensä omissa silmissään tyhmäksi, vaikka hänen lauselmansa ovatkin todella viisaita. Tämä osoittaa hänen luonteensa nöyryyttä ja hänen ymmärrystään siitä, että Jumala on hänen silmissään suuri ja korkea.
Aagur on oppinut viisautta ja nöyryyttä myös luonnon kirjan kautta. Muurahaiset, tamaanit, heinäsirkat, sisiliskot, kotkat, leijonat, kauriit, korpit, käärmeet jne. ovat opettaneet hänelle elämän viisautta, jota hän jakaa kaikille lukijoilleen.
Osaammeko me lukea luonnon kirjaa yhtä hyvin kuin Aagur ja omaksua nuo opetukset omaan elämäämme ja opettaa niitä myös lapsillemme? Tässä meille haaste tälle keväälle ja tulevalle, kesälle!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti