Onko tehtävämme valvoa vai palvella?

   
"Jos te ymmärtäisitte, mitä tarkoittaa: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin ette tuomitsisi syyttömiä." (Matt. 12:7.)

Näin Jeesus vastasi fariseusten syytökseen, kun he syyttivät Jeesuksen opetuslapsia sapatin rikkomisesta. Opetuslapset olivat kulkeneet sapattina Jeesuksen kanssa viljapeltojen halki ja katkoneet tähkäpäitä syödäkseen viljanjyviä nälkäänsä.

Muotomenot karkottavat jumalanpalveluksesta rakkauden ja laupeuden. Jumalanpalveluksen tarkoituksena on viedä meidät Vapahtajan luo. Rituaalit ovat arvottomia, vaikka ne olisivatkin hyvin kauniita ja raamatullisen oloisia, jos ne eivät johda ihmisiä lähemmäksi Jumalaa. Rakkaudesta tehty palvelus on paljon arvokkaampaa kuin muotomenojen noudattaminen. Uhrit ja uhritoimitukset olivat välikappaleita, joiden tarkoituksena oli saattaa ihmiset sopusointuun Luojan kanssa, ei siis itsetarkoitus.

Sapatin tarkoituksena on saattaa ihmiset Luojan yhteyteen ymmärtämään luomisen ja lunastuksen suuruus, että antaisimme itsemme hänelle ja Jumalalle kunnian, kiitoksen ja ylistyksen. Sapatti on lahja, jonka kautta Jumala haluaa antaa meille mahdollisuuden lujittaa ystävyys ja rakkaussuhdettamme häneen ja lähimmäisiimme. Yhteyden kautta opimme tuntemaan Jumalan, iloitsemaan ja riemuitsemaan hänestä ja saamaan tästä yhteydestä lepoa, iloa ja rauhaa. Samoja hyviä asioita tapahtuu myös ihmissuhteissamme, viettäessämme sapattia Jeesuksen opetuksen ja esimerkin mukaan. Fariseukset ja kirjanoppineet olivat luoneet sapatin ylle synkän varjon perinnäissääntöjen ja muotomenojen tähden. Sapatista oli tullut heille enemmän taakka ja velvollisuus kuin lahja ja siunaus. He valvoivat lähimmäisten sapatin viettoa mieluummin kuin palvelivat heitä rakkaudessa.

Rakkauden kautta vaikuttava uskon yhteys Kristukseen ja lähimmäiseen tekee ihmisestä laupiaan ja armahtavaisen ja poistaa sydämestä syyttävän ja tuomitsevan hengen.

Onko tehtävämme valvoa vai palvella? Mietitään tätä, tänään!