Kiitos, Alpo Ahola, lähettämästäsi runosta! Jaan tämän puhuttelevan runon blogini lukijoille, että hekin saisivat siitä rohkaisua tälle ja tuleville päiville. Tämä runo on syntynyt 14 vuotta ennen syntymääni. Runon sanoma ei vanhene, koska sen sanoma pohjautuu Raamatun opetukseen!
Miksi suret ihminen?
Miksi suruja tummia kannat,
miksi huolia haudot vaan?
Kas sillä sä muitakin saatat
tuskan tunteita palvomaan.
Nosta katseesi taivahan puoleen,
pää pystyssä kulje vain.
Katso toivojen kangastusta,
aina muitakin lohduttain.
On elämä liiaksi lyhyt,
surun synkeän laulantaan.
Ei sillä voi kyynärää jatkaa
elon pituutta milloinkaan.
Täällä monta on murheen lasta,
epätoivosna taivaltaa.
Vaikk’ on ympäri Luojan hyvyys,
alla jalkojen kaunis maa.
Katso kukkia kuinka ne kasvaa,
kuule linnut kun laulelee.
Katso lasta - huolia vailla,
äidin rinnoilla lepäilee.
Ei suruhun sulla ole syytä,
nosta katseesi aurinkoon.
Anna elosi kaikki päivät,
Isän taivaisen johdantoon.
Juho Salokannel
Sanansaattaja nro. 4/1940
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti