Lähdin keskiviikkona 30.4.2014 klo 9.20 linja-autolla Ouluun. Olin varannut Oulun Terveystalolta ajan oikean polveni magneettikuvaukseen ja ortopedin konsultaatioon. Loukkasin oikean polveni lauantai-iltana iltalenkin jälkeen suorittamani venytyksen aikana. Kuusamossa lääkäri diagnosoi kivun polvikierukkavaivaksi, mutta magneettikuvaus paljasti vian olevan oikean sisemmän pohjelihaksen jännevaurio. Polvessa oli kova kipu ja se oli turvoksissa, kun lähdin Ouluun linja-autolla liikkuen kahden kyynärsauvan varassa. Otin paikan etupenkistä, koska siinä oli tarpeeksi tilaa jaloilleni ja pääsin nopeasti istumaan.
Matkalukemisena minulla oli "Tie Kristuksen luo" - kirja. Luin siitä neljä lukua. Lukiessani kirjaa kuulin takaani kysymyksen: "Mitä kirjaa sinä luet?" Katsoin taakseni ja näin nuorekkaan ja tyylikkään iäkkään rouvan, joka oli kysymyksen esittänyt. Esittelin hänelle kirjan. Hän sanoi olevansa jehovantodistaja. Sitten hän alkoi käännyttää minua jehovalaiseksi melko voimaperäisesti. Kuuntelin häntä hetken, mutta huomasin pian, että minun oli turha jatkaa keskustelua, koska hän ei kuunnellut lainkaan, mitä hänelle vastasin ja puhuin. Olin ottanut mukaani yhden ylimääräisen vastaavan kirjan ja tarjoisin sitä hänelle. Hän ei halunnut ottaa sitä vastaan. Hän tarjosi minulle Vartiotorni -lehteä, jota puolestani minä en halunnut ottaa vastaan, edes kohteliaisuudesta, koska koin hänen käännytystyönsä hyvin epämiellyttäväksi. Jatkoin kirjan lukemista ja sitten tuli hiljaista. Rouva jäi pois autosta Kiimingin pysäkillä. Kun hän tuli kohdalleni ja mulkaisi minuun päin, niin toivotin hänelle siunausta ja hyvää kevättä. Sain jonkinlaisen vastauksen, mutta en saanut siitä selvää. Toisella puolella käytävää istunut rouva tunsi em. rouvan ja hän kertoi minulle, että tämä ihminen on ollut koko ikänsä jehovantodistaja ja monet hänen sukulaisistaan ovat myös samassa uskossa. Nyt meille kehkeytyi vilkas keskustelu tämän uuden rouvan kanssa. Hän tunsi monia ystäviäni ja seurakuntamme jäseniä. Hän oli kiinnostunut tulemaan Karpaloon syömään. Hän otti mielellään edelliselle rouvalle tarjoamani kirjan ja antoi minulle sen Vartiotorni -lehden, jonka oli saanut vierustoveriltaan. Näin se sama lehti, jota en suostunut ottamaan vastaan, tuli kuitenkin minun laukkuuni.
Suvi oli vastassa Oulun linja-autoasemalla. Hän vei minut Terveystalolle ja lupasi viedä minut sitten takaisin linja-autoasemalle, kun olisin valmis.
Tuloselvitysten jälkeen minut ohjattiin magneettikuvauspaikkaan, joka oli eri rakennuksessa. Sain apua laukkuni kantamiseen. Sanoin oppaalle, että minun pitää nyt opetella liikkumaan näiden sauvojen kanssa. Hyvin pääsin perille ja olin aikataulussa jopa edellä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tulin magneettikuvaukseen. Kaikki metalli piti riisua pois ja minulta tiedusteltiin tarkasti, että onko kehossani jotakin metallia. Vastaukseni kirjattiin hoitajan toimesta kyselykaavakkeeseen. Sanoin, että hampaissani on amalgaamipaikat. Ne eivät onneksi estäneet kuvauksen suorittamista.
Sain kuulokkeet korvilleni. Kuuntelin radio-ohjelmaa. Kuvaus kesti n. 20 minuuttia. Kone jyskytti melko äänekkäästi. Ääni kuului hyvin radio-ohjelman läpi. Pidin silmäni suljettuina, mutta pari kertaa avasin ne, koska halusin tietää kuinka syvällä tunnelissa olin.
Sitten kuvaus oli suoritettu ja minua pyydettiin nousemaan kuvauspöydältä ylös. Hoitaja oli vaihtunut toiseksi. Nainen laittoi minut sisään tunneliin ja mies otti minut sieltä pois.
Lähdin odottamaan seuraavaa vaihetta, joka oli ortopedin konsultaatiotilaisuus.
Kertomus jatkuu, myöhemmin ...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti