Yhteinen usko, leipä ja rukous (Ap.t. 2:42)

Meillä oli tänään yhteiskristillinen tilaisuus klo 18-20.30. Illan teemana oli: Yhteinen usko, leipä ja rukous (Ap.t. 2:42). Kirjoitin tästä tapahtumasta Raijan kommentin vastauksessa. Voit lukea sieltä enemmän. Tänä vuonna tilaisuus pidettiin Kuusamon Adventtikirkossa. Puhujina olivat: Seppo Ervasti, Reijo Pesonen ja minä. Senora ja Toni Puttonen sekä Anne säestivät laulut. Haastattelin Senoraa ja Tonia, joita monet pohjoisen ihmiset eivät vielä tunne kovin hyvin. Ilta onnistui oikein hyvin. Tunsimme yhteyttä ja Herran Hengen läsnäolon siunauksen.
Tilaisuudessa oli mukana eräs rouva, joka on vuosi sitten muuttanut Raahesta Kuusamoon. Hän sanoi käyneensä Raahen adventtiseurakunnassa Marko Aromaan aikana. Hän oli kiitollinen siitä tuesta mitä hän Raahessa seurakunnaltamme sai. Hän lupasi tulla kirkkoomme uudelleen.
Kiitos kaikille mukana olleille. Kiitos kun tulitte ja osallistuitte aktiivisesti ohjelmaan. Esirukoukset kohosivat taivaan pyhäkköön Jeesuksen sydämelle. Niihin tulee varmasti vastaus oikealla hetkellä.

Kajaanissa 13.-16.1.2011

Lähdimme Annen kanssa torstaina 13.1. Kajaaniin n. klo 19.00. Pakkasta oli reilusti, mutta tie oli hyvä, toisin paikoin kyllä melko liukas. Automme perässä oli tietysti peräkärry, koska toimme kaikenlaista tavaraa kirppikselle ja Jessicalle sängyn. Olimme juuri lähdössä Kajaanista kun Suvi soitti ja sanoi, että Kajaanissa olisi Jessicalle sopiva sänky. Toni oli katsonut huutonetistä, että Kajaanissa olisi myytävänä nuorisosänky. Osoite löytyi ja meillä oli sopivasti peräkärry mukana, joten kyytiin vain. Iloiset 3,5 v. ja 2,5 v. pojat söivät jäätelöä keittiön pöydän äärellä ja saivat tietää, että 2 v. Jessica-tyttö saa heidän sänkynsä. Pojille oli hankittu uudet sängyt, joten tätä he eivät kumpikaan enää tarvinneet. Sänky maksoi 30 euroa ja se oli hyväkuntoinen. Nyt mietimme, että miten sen saisi kätevästi Ouluun? Jessica on heittänyt vauvanuken pinnasänkyyn ja sanonut, ettei hän halua nukkua enää vauvojen sängyssä. Jessicasta on tullut jo iso tyttö. Onhan hän jo 2-vuotias.

Perjantaina 14.1. tein koko päivän lumitöitä. Pudotin kolmelta katolta lumet, liiterin, leikkimökin ja Asemieskatu 6:n päärakennuksen peltikatolta. Peltikatto vähän jännitti, koska olin kuullut ikäviä uutisia katolta tipahtamisista. Minulla on lisäksi vielä pieni fobia katolle kiipeämisestä, koska lapsena olen ollut vaarassa pudota korkealta harjakatolta. Voitin kuitenkin pelkoni ja kiipesin kola kainalossa myös peltikatolle. Onneksi peltikatto ei ole jyrkkälaskuinen. Lunta oli kertynyt katoille aika paljon. Pari kertaa liukastuin ihan pikkuisen vain. Nopeat korjausliikkeet osoittivat refleksini olevan kunnossa. Horjahdukset eivät olleet pahoja. Tasapainoni säilyi hyvin ja pysyin pystyssä. Minulla ei ollut turvaköysiä, koska niiden kanssa työ olisi ollut aika hankalaa. Onneksi sää oli kylmä. Suojasäällä peltikatolle ei ole asiaa. Anne teki sisähommia ja kävi asioilla. Aika meni nopeasti. Minulla oli myös Kajaanin kirkossamme seurakuntavierailu. Pidin raamatuntutkistelun ja saarnan. Raamatuntutkistelun aiheena oli stressi. Tutkimme tätä aihetta profeetta Elian elämän valossa. Elian elämään sisältyi paljon stressiä aiheuttavia tapahtumia. Stressi kulutti lopulta hänen voimansa niin tyystin, että hän toivoi kuolemaa vapauttajaksi. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut lainkaan kuolla, koska Jumala otti hänet taivaaseen kuolemaa maistamatta. Saarnan pidin Daavidin stressistä psalmin 143 valossa. Tästä aiheesta kirjoitan edellä. Tuo teksti oli hyvänä pohjana saarnan valmistamisessa. Apu stressiin löytyy Jeesukselta. Hän kutsuu meidät lepoon ja antaa rauhansa, kun sitä Häneltä pyydämme.

Irma oli edelleen pirteänä, mutta Arvon voimat alkavat vähitellen hiipua. Iän karttuessa vaivat lisääntyvät. Irma suunnitteli matkaa veljensä 90-vuotispäiville Tampereelle. Silvennoisen suvussa on jo useita yli 90-vuotiaita.

Saavuimme Kuusamoon sunnuntaina 16.1. n. klo 20.00.

"Sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa"

Daavid ymmärsi hyvin oman kokemuksensa kautta, ettei yksikään ihminen ole syytön Jumalan edessä. Tämän saman totuuden voimme lukea kaikkialta Raamatusta. Kirkasta valoa tähän asiaan saamme kun luemme Paavalin roomalaiskirjeen.
Psalmissa 143:2, on sanat: "... sinun edessäsi ei yksikään ole syytön". Nämä sanat tuovat julki sen, että Daavid ymmärsi saman totuuden kuin Paavalikin. "Viikunanlehtiverhomme" eivät peitä sielumme alastomuutta Jumalan edessä. Tarvitsemme Kristuksen vanhurskauden puhtaan puvun, seistessämme levollisina Jumalan edessä. Mikään muu puku ei ole kyllin puhdas, jossa voisimme astua taivaan portista sisään, iankaikkiseen elämään.

Kun me rukouksessa tulemme Jumalan kasvojen eteen, niin kaipaamme armoistuinta enemmän kuin tuomioistuinta. Väärin syytettynä ja tuomittuna ihmisten taholta ei oikeuta meitä vaatimaan meitä vastaan rikkoneita vihamiehiämme ja vainoojiamme tuomiolle. Jeesus neuvoi meitä rukoilemaan heidän puolestaan yhtä innokkaasti kuin rukoilemme oman sielummekin puolesta. Jumalan lapsina saamme tulla armon valtaistuimen luo itse ja tuoda myös meitä vastaan rikkoneet lähimmäisetkin armoa ja laupeutta saamaan oikeaan aikaan.
Synti on vaarallisin vihollisemme, joka ajaa meitä takaa ja yrittää hukuttaa meidät. Sisältä päin tulevat viholliset ovat aina vaarallisempia kuin ulkoapäin tulleet hyökkäykset. Jeesus on ainoa pelastuksen toivomme, kaikissa elämämme tilanteissa.

Daavid rukoilee psalmissa 143, että Jumala kuulisi hänen rukouksensa ja vastaisi hänen pyyntöönsä. Jokainen ihminen kaipaa tulla kuulluksi ja nähdyksi. Ei kukaan pidä siitä, että ihmiset polkevat heidät jalkoihinsa ja heidän mielipiteillään ei ole mitään merkitystä. Jos ihminen joutuu kaikkien ihmisten torjumaksi, hänen voimansa loppuvat ja sydän jähmettyy. Daavid tunsi itsensä tällaiseksi. Mitä hän tässä tilanteessa teki?
"Minä muistelen menneitä aikoja, mietin kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä. Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa".
Sitten seuraa tauko. Meidänkin on hyvä viipyä näissä sanoissa vähän pidempään, sillä näissä sanoissa on lääkettä kaikenlaiseen masennukseen. "Minä muistelen menneitä aikoja". Toisaalta Raamattu sanoo: "Älkää menneitä muistelko, älkää menneistä välittäkö". Ovatko nämä ajatukset ristiriidassa eo. sanojen kanssa? Eivät ole. Meidän ei pidä koskaan unohtaa sitä hyvää mitä olemme Herran kanssa kokeneet elämämme aikana menneinä päivinä. Herran johdatus ja apu menneisyydessä ja sen muisteleminen valaa sieluumme uskoa, rohkeutta ja luottamusta siihen, että selviämme vaikeuksistamme myös tänään ja tulevina päivinä, Jumalan armon avulla. Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa. Tämä sana liittyy sanoihin: "Älkää menneitä muistelko, älkää menneistä välittäkö". Pahojen asioiden, loukkausten, epäonnistumisien, tappioiden, lankeemusten, menetysten ja pettymysten unohtaminen on vapauttavaa. Anteeksi antaminen ja anteeksi saaminen ovat sielumme parhaita lääkkeitä, joita ei voi ostaa apteekista eikä terveyskaupasta.

Toinen vahvistava lääke löytyy sanoista: "... mietin kaikkia tekojasi, ajattelen sinun kättesi töitä". Kun suuntaamme katseemme Jumalaan, Hänen tekoihinsa ja töihinsä, niin nääntynyt sielumme virkistyy ihmeellisesti. Jumalan tekoja ja töitä näemme kaikkialla, kun vain avaamme silmämme ja katselemme. Ne ovat valmiina edessämme. Kaikki on valmiina, tulkaa ja katsokaa, ihailkaa ja iloitkaa kaikista Herran töistä. Siitäkin mitä Hän tekee parhaillaan sinun ja minun elämässä.

Kolmas asia, jonka Daavid mainitsee, on sanoissa: "Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa".
Kun kohotamme kätemme, se merkitsee antautumista. Emme yritä yksin, vaan turvaudumme Herran apuun. Jumala tarttuu kohotettuihin käsiin, tukee ja vahvistaa Hänen puoleensa kääntyviä. Ei yksikään Jumalaan turvautuva ihminen ole joutunut häpeään ennen meitä eikä hän joudu häpeään meidän jälkeen. Janoaako sinun ja minun sieluni Jumalaa yhtä innokkaasti kuin kuivunut maa janoaa vettä? Tätä kysymystä voimme miettiä kukin tykönämme.

Tauon jälkeen Daavid toivoo Jumalalta pikaista vastausta rukoukseensa. Muuten hän ei enää jaksa. Hän on kuin haudan partaalla oleva loppuun palanut ihminen putoamaisillaan tuohon hautaan, jos Jumala ei käännä kasvojansa hänen puoleensa pian. Jos Jumala kääntää meille selkänsä, niin se merkitsee todella vakavaa asiaa. "Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme" on tärkeä rukous, jota emme saa unohtaa.
Psalmi 143 on kuin lähde, josta pulppuaa pelastuksen vettä janoiselle yhä uudelleen ja uudelleen. Tämä johtuu siitä, että olemme Jumalan sanan äärellä. Pyhä Henki on innoittanut Daavidin kirjoittamaan tämän laulun. Daavidilla on nöyrä ja vilpitön halu palvella Herraa koko sydämestään. Hän toivoo, että Jumala opettaisi hänet tuntemaan oikean tien, jotta hän voisi kulkea sitä. Hän pyytää, että Jumala opettaisi häntä täyttämään Jumalan tahdon. Hän kaipaa Pyhän Hengen johdatusta elämäänsä. Näitä kaikkia em. asioita mekin saamme etsiä, löytää ja iloita, saadessamme kokea ne todeksi omalla kohdallamme.

Kirppiksemme on suljettuna edelleenkin

Tänään meidän piti avata Kuusamon ETRA ry:n kirppis, mutta työntekijä ei pääsekään tulemaan töihin, koska hän oli saanut toisen, palkallisen, työn. Kirppispaikka on jälleen avoimena Kuusamon työvoimatoimistossa. Paikka on työharjoittelu/työelämään valmentautuminen -nimikkeen alla. Jos olet kiinnostunut tästä työstä, niin ota yhteyttä minuun tai Kuusamon työvoimatoimistoon. Jos olet vapaa tulemaan vapaaehtoistyöhön, niin se olisi tietenkin erittäin rohkaisevaa. Kirppis on nyt suljettuna, niin kauan kunnes saamme työntekijän.

Terrorismin varjostama elämä

9-vuotiaan Christina Taylor Greenen elämää varjosti terrorismi. Christina syntyi 11. syyskuuta 2001, jolloin terroristit kaatoivat tornitalot Yhdysvalloissa. Jokaisena Christinan syntymäpäivänä muisteltiin tätä kauheaa onnettomuutta. Olikohan tämä osasyynä siihen, että Christina kiinnostui politiikasta? Ehkä hänen mielessään oli herännyt halu tehdä omalta osaltaan jotakin maailman rauhan hyväksi? "Pikkutytön perheenjäsenet kertovat tytön olleen kiinnostunut politiikasta nuoresta iästään huolimatta. Christina halusi omaistensa mukaan oppia lisää poliittisista asioista, minkä vuoksi hän halusi mennä myös kuuntelemaan Giffordsin kannattajilleen pitämää puhetta". Christinan "poliittinen ura" katkesi kuitenkin heti alkumetreillä, koska hän joutui Arizonan verilöylyn uhriksi. 22-vuotias terroristi ampui hänet kuoliaaksi. "Viranomaisten mukaan Christina oli uhreista ainoa, joka kuoli vasta sairaalassa".
Kirjoituksen taustatiedot on lainattu MTV3:n nettiuutisista.

"Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat, hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään. Ja Herra sanoi: "Minä pyyhin maan päältä ihmisen, jonka olen luonut, ja ihmisen mukana karjaeläimet, pikkueläimet ja taivaan linnut, sillä minä kadun, että olen ne tehnyt." --- "Siihen aikaan turmelus levisi maassa Jumalan silmien alla ja väkivalta täytti maan. Kun Jumala katseli maata, hän näki, että turmelus vallitsi kaikkialla, sillä ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa. Jumala sanoi Nooalle: "Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollisesta, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa. Minä hävitän heidät ja maan heidän kanssaan." (1. Moos. 6:5-7, 11-13.)

Kysymys: Mitä ajatuksia nämä Raamatun tekstit sinussa herättävät?

Yhteiskristillinen tilaisuus tiistaina 18.1.2011

Yhteiskristillinen tilaisuus pidetään Kuusamossa tiistaina 18.1.2011 klo 18.00.
Illan isäntänä toimii tänä vuonna Kuusamon adventtiseurakunta.
Aiheena on Ap.t. 2:42, "Yhteinen usko, leipä ja rukous".
Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita!

Jumalan kämmenellä ei tarvitse pelätä!

Ihmiset voivat tuntea pelkoa hyvin monista eri syistä. Onko sinulla joku fobia, josta tahtoisit päästä eroon?

Pelko on myös Raamatussa tuttu käsite. Ensimmäisen kerran "pelko" -sana tulee esille 1. Moos. 3:10:
"Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin". Adam ja Eeva olivat peloissaan, koska he olivat tehneet syntiä. He olivat rikkoneet Jumalan käskyn. Pelko oli nyt aivan uusi tunne, jota he eivät olleet kokeneet aikaisemmin. Se ei ollut miellyttävä kokemus. Ellen White sanoo, että kun Adam oli syönyt kiellettyä hedelmää, "hän kauhistui ajatellessaan syntiään" ja että syyllinen ihmispari hytisi Eedenin lauhkeassa lämmössä. He saivat "synnin tunnon, tulevaisuuden pelon ja sielun alastomuuden" (1AO 38).
Tästä päivästä alkaen pelkotilat ovat vaivanneet ihmisiä tähän päivään saakka, keitä enemmän ja keitä vähemmän.

Ihminen tuntee pelkoa kaikkina eri ikäkausina. On tärkeää, että vanhemmat huolehtivat siitä, että pieni lapsi kokee olonsa turvalliseksi. Lapsena koetut asiat seuraavat läpi elämän. Eräs ikääntynyt ihminen kertoi minulle, että hänellä on suljetun tilan fobia. Hän sanoi, että kun hän tulee johonkin huoneeseen tai tilaan, niin hänen on varmistettava aina pakoon pääsemisen reitti. Tilaisuuksissa hän istuu yleensä takana tai penkkirivin päässä, josta on hyvä ja nopea ulospääsy, jos jotakin odottamatonta sattuisi. Kun keskustelin hänen kanssaan pidemmän aikaa tästä aiheesta, niin sain tietää syyn hänen käyttäytymiseensä. Tämä ihminen oli sodan aikana joutunut juoksemaan usein pakoon, jopa juoksuhautoja pitkin. En muista tarkemmin, että oliko hän kokenut sodan tuomia kauhun hetkiä jo äitinsä kohdussa ollessaan? Hänen lapsuuteensa liittyneet suljetut tilat ja pelko olivat järkyttäneet hänen sisäistä maailmaansa niin paljon, että hän kärsi edelleenkin edellä kuvatulla tavalla.

Raamatussa Jumala rohkaisee meitä sanoilla: "Älä pelkää!" Nämä sanat ovat yleensä ensimmäiset sanat niissä tilanteissa, joissa Jumala tai Hänen sanansaattajansa kohtaa ihmisen. Syntiinlankeemuksen tähden kannamme sielussamme Jumalan kohtaamisen pelkoa. Sanat: "Älä pelkää" ovat hyvin lohdulliset sanat. Tarvitsemme näitä sanoja joka päivä. Raamatussa on kyllä sanat: "Pelkää Jumalaa"..., mutta tällä tarkoitetaan Jumalan kunnioittamista. Jumalan pelkoon ei siis liity kauhua, jota meidän tulisi paeta. Luottamus ja kunnioitus Jumalaa kohtaan ovat niiden ihmisten sydämessä, jotka pelkäävät Jumalaa ja pitävät hänen käskynsä. Usko Jeesukseen ja Häneltä saatu täydellinen rakkaus karkottavat pelon tunteet. Epäusko pelkää, mutta usko tuntee lepoa ja rauhaa. Mitä paremmin ja läheisemmin tunnemme Jumalan sitä vähemmän tunnemme pelkoa. Jumalan tunteminen karkottaa pelon. Lapset tuntevat elämänsä turvalliseksi, kun heillä on rakastavat ja huolehtivat vanhemmat. Meillä kaikilla on rakastava ja huolehtiva Taivaan Isä, joten meidän ei tarvitse pelätä mitään pahaa, kun olemme joka hetki lähellä Häntä. Jumalan kämmenellä ei tarvitse pelätä!