Ohikiitävä hetki johti ystävyyden alkuun!

Aamulla lähdimme kaikki eri suuntiin. Terho lähti oppilaittensa kanssa luokkaretkelle Kajaaniin. Anne lähti viemään Suvia ja Jessicaa Ouluun. Sini ja Mikael lähtivät Kuohuahoon. Minä lähdin kirkkoomme pitämään äitienpäiväjumalanpalvelusta. Annoimme äideille ruusun ja lauloimme "Äideistä parhain". Kuusamossa paistoi aurinko aamusta melko pitkään, mutta iltaa kohden alkoi taivaalle kerääntyä pilviä ja sitten saatiin sadetta. Iltapäivällä sain ulkoilla aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Kiersin tutun lenkkini Ranen kanssa. Vastaan tuli useita tuttuja, jotka nauttivat lenkkeilystä, kuten minäkin. Torankijärven ympäryslenkki on suosittu liikuntareitti. Tällä reitillä tapaa pyöräilijöitä, kävelijöitä, hölkkääjiä, rullaluistelijoita, rullasuksilla hiihtäjiä, sauvakävelijöitä. Tänään minua vastaan tuli nuori, joka liikkui ketterästi skeittilaudan tapaisella rullalaudalla. Näin tämän nuoren ensi kertaa ja tervehdin pikaisesti hänen sujahtaessaan ohi vauhdikkaasti. Käväisi mielessäni, että tuota kaveria olisi ollut mukava jututtaa vähän enemmänkin. Ensi kertaa näin tuollaisen liikuntavälineen ja sekin kiinnosti. Jotain erikoista välähti mielessäni tässä ohikiitävässä hetkessä. Poika paineli menojaan taakseen katsomatta ja minä Ranen kanssa eteenpäin. Kävellessäni ulkona rukoilen usein hiljaa ajatuksissani niiden ihmisten puolesta, joita tapaan. Rukousaiheita on aina paljon ja niiden puolesta voi huokaista missä ja milloin vain. Reitin varrella asuu yksinäinen sairas vanhempi mies, joka kuuluu seurakuntaamme. Tunsin kehotusta poiketa hänen luonaan. Keskustelimme tovin ja rukoilimme yhdessä. Hän halusi nähdä Ranen läheltä, koska hänelläkin on aikoinaan ollut lemmikkinä Suomen pystykorva. Jatkoin sitten matkaa. Kun pääsin tielle, niin melkein heti tuli vastaan sama nuori mies, joka rullalaudan kanssa pyyhälsi ohitseni vähän aikaisemmin. Hän oli kiertänyt laudan kanssa kymmenen kilometrin lenkin, joten vauhti oli jo hieman hiipunut. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja kysäisin, onko tuollaisella laudalla mukava liikkua? Nuori mies pysähtyi ja siitä alkoi vilkas keskustelu. Hän alkoi kertoa asioistaan kuin vanhalle tutulle. Hän sanoi, että se täällä Kuusamossa on mukavaa, kun kadulla voi alkaa jutella ihmisten kanssa tuosta vaan. Näin ei ollut etelässä. Hän kertoi, että hän on vaimonsa kanssa muuttanut Kuusamoon pari viikkoa sitten Tampereelta. Hän kertoi olevansa uskossa ja lupasi tulla kylään ja kirkkoomme. Vaihdoimme yhteystietomme. Totesimme molemmat, että tapaamisemme oli ihmeellinen Jumalan johdatus. Ohikiitävä hetki johti ystävyyden alkuun! Tämä kuuluu, Valtteri, niihin ihmeellisten kokemusten sarjaan!

Pasin rukousvastaus!

Muutama päivä sitten ystäväni kertoi edelliseen kirjoitukseen sopivan kokemuksensa. Pasi poikkesi toimistollani ja kertoi minulle rukousvastauksensa. Hän oli ylittämässä järveä kovalla lumimyräkällä eikä tahtonut päästä eteenpäin tuulen puhaltaessa tosi kovaa häntä vastaan. Sitten hän rukoili Herraa, että Jumala tyynnyttäisi ilman siksi ajaksi, että hän pääsisi järven yli turvallisesti. Tuuli tyyntyi välittömästi ja Pasi pääsi oikein hyvin järven yli. Heti, kun hän pääsi rantaan ja kipusi maalle, lumimyräkkä alkoi välittömästi entistä ankarampana. Pasi oli hyvin iloinen rukousvastauksestaan. Minä myös! Pidimme kiitosrukouksen ja kiitimme tästä kokemuksesta ja Jumalan huolenpidosta ja rakkaudesta meitä kohtaan. Herra kuulee rukoukset!

Huomenna on äitienpäiväsapatti. Tämä on minulle ensimmäinen äitienpäivä, kun äitiä ei ole tässä maailmassa. Hän lepää haudassa isäni kanssa ja odottaa ylösnousemusta. Äitienpäivänä olemme perinteisesti käyneet syömässä ulkona. Näin teemme nytkin, jos Herra suo.

Hyvää Äitienpäivää kaikille! Suville tämä on ensimmäinen äitienpäivä ja Sinille kolmas. Onnea Suvi ja Sini! Herra on suonut teille äitiyden onnen ja ilon ja suloiset lapset! Onnea Anne ja Irma-mummi! Äitiyden lisäksi olette saneet kokea myös mummiuden onnen ja ilon. Kiitetään Jumalaa ja iloitaan yhdessä!

"Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä." (Ps.139:13,14.)

Elämää lasten ehdoilla!

Pidin tänään aamupiirin Mikaelille. Olimme kirkkomme alakerrassa lastenkirkossa. Lauloin monia kauniita lastenlauluja "Lasten sävel" -kirjasta. Sitten luin "Uskollisia ystäviä" -kirjasta luvun, "Jeesus myrskyssä." "Jeesus seisoi veneessä - kalastusveneessä, jossa oli airot ja purje - ja puhui monille ihmisille, jotka olivat tulleet kuulemaan häntä. Koko pitkän päivän Jeesus kertoi heille kertomuksia. Kun ilta tuli, Jeesus sanoi apulaisilleen: "Mennään järven toiselle puolelle lepäämään." Jeesuksen opetuslapset irrottivat veneen. He työnsivät sen rannalta veteen ja nostivat purjeen. Yksi mies istui veneen takaosassa ja ohjasi venettä peräsimellä. Vene liikkui aluksi hitaasti ja sitten nopeammin tyynellä sinisellä järvellä. Pyöreä keltainen kuu nousi taivaalle. Tähdet tuikkivat korkealla pään yläpuolella. Jeesus oli niin väsynyt, että hän kävi nukkumaan pää tyynyllä, ja pian hän oli sikeässä unessa. Peräsimessä istuva mies ohjasi huolellisesti. Vene purjehti eteenpäin ja eteenpäin. Yhtäkkiä alkoi puhaltaa kova tuuli. Se puhalsi mustan pilven kuun eteen. Se puhalsi mustia pilviä, jotka peittivät tähdet. Se kuohutti veden valtavan suuriksi vihaisiksi aalloiksi. Aallot keinuttivat venettä sinne tänne, ylös ja alas. Sitten salamoi! Sitten ukkonen jyrisi! Peräsimessä istunut mies yritti ohjata venettä ja toiset yrittivät soutaa mutta eivät voineet. Vesi täytti veneen. Se alkoi upota. Miehet pelkäsivät. He herättivät Jeesuksen - "Herra, pelata meidät; me hukumme!" he huusivat. Jeesus kuuli heidän avunhuutonsa. Hän tunsi vihaisen tuulen. Hän näki salaman leimahduksen. Hän kuuli ukkosen jyrinän. Mutta hän ei pelännyt. Hän nousi seisomaan ja sanoi tuulelle ja aalloille: "Vaikene - ole hiljaa." Tuuli lakkasi puhaltamasta. Aallot hiljenivät. Pilvet kulkivat pois, ja tähdet tuikkivat jälleen. Vene purjehti pitkin kimaltelevaa vanaa, jonka kuu teki veteen, ja kulki järven toiselle puolelle. "Miksi pelkäsitte?" Jeesus kysyi opetuslapsiltaan. "Miksi te pelkäsitte, kun minä olin teidän kanssanne?" Jeesus sanoo tytöille ja pojille tänään - "Älä pelkää, kun salama leimahtaa." "Minä olen sinun kanssasi aina", Jeesus sanoo, "pimeässä ja myrskyssä, minä en koskaan jätä sinua. Älä pelkää." Etta B. Degering. Mikael istui vieressäni hiiren hiljaa ja katseli samalla kirjan kauniita kuvia. Rukoushetki oli mieleenpainuva. Saimme molemmat siunauksen. Jos sinulla on pieniä lapsia ja haluaisit itsellesi ko. kirjasarjan, ota yhteyttä. Katsotaan miten sinäkin saisit nämä hyvät kirjat? Kirjasarjaan kuuluu myös kasetti, johon kertomukset on luettu elävällä tavalla. Aiheisiin sopivat taustaäänet tehostavat kertomuksien vaikuttavuutta.

Aamupiirin jälkeen Suvi soitti ja pyysi minua katsomaan Jessicaa, koska hänen pitäisi käydä asioilla. Jessican hoito sujui hyvin, koska hän nukkui vaunuissa suurimman osan ajasta. Suvi ja Jessica ovat olleet koko viikon ilonamme. On ilo katsella Suvin äidillisiä otteita, kun hän hoitaa hellästi tytärtään. Huomenna Anne lähtee viemään heitä Ouluun. Toni-isi onkin jo ikävöinyt tyttöään kotiin. Lastenlapsemme tuovat mieleen nuoruutemme, kun lapsemme olivat pieniä.

Luontoretkellä päivän päätteeksi!

"Minä lähetin hänelle sanan: "Se, mitä sanoit, on aivan perätöntä. Olet itse keksinyt kaiken." "He tahtovat vain pelotella meitä, sillä he uskoivat meidän säikähtävän ja jättävän työn kesken. Mutta minä sain tästä lisää rohkeutta." (Neh. 6:8,9.) Nehemia ei säikähtänyt vastustajien pelottelua. Hän sai lisää rohkeutta. Jumala paljasti hänelle salajuonet. Hän ei mennyt vihollisen virittämiin lankoihin missään vaiheessa, suorittaessaan Herralta saamaa tehtävää. Ihmiset puhuvat usein Jumalan palvelijoista perättömiä juttuja estääkseen Herran työn etenemisen. Pelottelu ja uhkailu ovat vihollisen aseita. Tänä päivänä vihollinen käyttää soluttautumistekniikkaa hajottaakseen uskovien yhteyden. Vihollisen agentit pukeutuvat lammasten vaatteisiin, jotta heidän paha, petollinen, ja raateleva sydämensä ei paljastuisi. Sisäpiiriin soluttautuneet työn vastustajat ovat kaikkein tehokkaimpia aseita pahan palveluksessa. Vihollisen apureita ei huomata, koska he vaikuttavat olevan samalla puolella Jumalalle uskollisten kanssa. Järkyttävää oli aamulla lukea Neh. 6-luvusta, kuinka vastustajat yrittivät saada Nehemian satimeen palkkaamalla profeettoja kavalien suunnitelmiensa välimiehiksi. Olen usein kuullut puhuttavan "palkka papeista", mutta tänä aamuna jäin miettimään "palkka profeettojen" ovelaa toimintaa. Tekstissä mainittiin Semaja, Delajan poika, Mehetabelin pojanpoika tällaisena palkattuna profeettana ja myöskin naisprofeetta Noadja. Niitä oli muitakin, joiden sydämen tämän maailman mammona oli sokaissut toimimaan valheellisesti. Bileam oli myös "palkka profeetta", jota kiinnosti raha enemmän kuin Jumalan kansan menestys.

Jes. 58-luvussa kerrotaan sortuneiden muurien korjaajista. Oletko miettinyt keitä ovat nuo muurien korjaajat? Missä muurissa on aukoja, joita meidän pitäisi muurata umpeen? Suosittelen sinulle, että lukisit Jes. 58-luvun huolella rukouksen hengessä. Voit saada työnäyn ja löytää oman paikkasi ja tehtäväsi muurinaukossa!

Psalmi 46 vahvisti turvallisuuden tunnetta ja sana: "Lakatkaa te huolehtimasta!" ei anna lupaa murehtimiselle.

Illalla olin Mikaelin kanssa sillalla ja katselin kuinka kivet lensivät jokeen. Joessa oli paljon vettä ja sen virtaus oli huomattava. Meistä vähän edempänä uiskenteli sorsapari kevätpuuhat mielessään. Lintutornissa kävimme katsastamassa lintuja, joita olikin erittäin paljon. Tornissa kiikaroi kuuden hengen ryhmä, joista osan tunsin hyvin. Eräs heistä oli vastikään käynyt vierailulla Terhon koululla. Komeat laulujoutsenet lensivät matalalla ja ne kajauttivat kunnon sävelmän vasten tyyneen veteen. Pullea ruskea "piisku" oli noussut jään päälle sukimaan turkkiaan. Kun olimme leikkipuistossa, Mikael näki kauempana järven rannalla korkean kukkulan. Kukkula kutsui selvästikin Mikaelin valloitusretkelle, koska hän sanoi minulle, että mennään tuonne! Kukkula kiinnosti enemmän kuin leikkipuiston keinut ja kiipeilylaitteet. Kukkulan laelta avautui avaran raikas keväinen maisema ja ilman täytti lintujen äänekäs kevätkonsertti. Luontoretki oli virkistävä. Kevät on herättänyt talviuniltaan niin luonnon kuin ihmisetkin. Paluumatkalla autolle Mikael jäi ihmettelemään ja ihailemaan suuria rekka-autoja ja nostureita, joita oli tosi paljon Kuusamon liikuntakeskuksen parkkipaikalla. Kuulin kehotuksen: "Ukki menee ajamaan!" Totesin Mikaelille, ettei ukki osaa tuollaisia autoja ajaa. Siihen tarvitaan erikoismiehiä. Liikuntakeskuksessa on tulevana viikonloppuna perinteiset Kuusamon messut. Messut keräävät väkeä keskustaan, ilmeisesti melko paljon.

6.5. on hääpäivämme!

Tänään on hääpäivämme. Meidät vihittiin avioliittoon perjantaina 6.5.1977 Kajaanin Adventtikirkossa. Pastori Veikko Heikkinen oli vihkipappina ja kanttorina Keijo Kukkola. Molemmat ovat kuolleet. Keijo Kukkola kuoli auto-onnettomuudessa. Juhlapäivästä on kulunut 32 vuotta. (30 v. on helmi/norsunluu - ja 35 v. on koralli/jade -hääpäivä. Tästä tulikin mieleeni, että voisimme tehdä Annen kanssa vuonna 2012 hääpäivämatkan jonnekin koralliriutalle, koska silloin meillä olisi korallihääpäivä, jos Herra suo. Perjantai hääpäivänä tuntui meistäkin aika oudolta, mutta jostain syystä päädyimme siihen. Myöhemmin kuulin erään pastorin puheen, jossa hän kertoi "sopivista" hääpäivistä. Hän suositteli perjantaita parhaana mahdollisena hääpäivänä, koska Adam ja Eeva vihittiin hänen mielestään perjantaina, ennen ensimmäisen sapatin alkamista. Perjantai on sapatin valmistuspäivä ja sapatti on lauantai, viikon seitsemäs päivä. Hääpäivänämme satoi vettä, niin kuin tänään Kuusamossa.
Ostin kimpun ruusuja ja kirjan, "Ota onni omaksesi ... elämän suurin lahja", kirjoittanut Susan Squellati Florence. Vietimme pienen juhlan perhepiirissä. Iloitsimme erikoisesti kahdesta lastenlapsestamme, Mikaelista (2 v.) ja Jessicasta (4 kk), jotka olivat ilonamme. Olen Jumalalle kiitollinen Anne-vaimostani. Hän on lahja Herralta. Kukaan toinen ei olisi kestänyt katsella "samaa naamaa" näin pitkään.

Aamupiirin teksti oli sopivasti psalmi 45 "Häälaulu kuninkaalle."
Tämän psalmin sanat ovat hyvin runollisia. Psalmi 45 alkaa sanoilla: "Sydämeni on tulvillaan kauniita sanoja. Minä lausun säkeeni kuninkaalle - olkoon kieleni kuin taitavan kirjurin kynä. Kuningas olet kaunein ihmisten joukossa, sinun huulesi puhuvat suloisia sanoja." Mitä enemmän ajattelen tämän psalmin sanoja sitä vakuuttuneemmaksi tulen, että sanat ovat esikuvallisia ja kuvaavat Jeesuksen kuninkuutta. Hänessä laulun kauniit ajatukset toteutuvat täydellisesti.

Tämän päivän Koillissanomissa oli ilmoitus: "Myytävänä Ravintolakoulun koneet ja laitteet mm. 3 kpl taikinakoneita Metos-karhu 20 l, 30 l, 40 l. Perunankuorimakoneita 4 kpl. Rosteripöytiä, astianpesulinjasto Metos."
Soitin ilmoituksessa olevaan numeroon ja puhelu meni Raaheen. Myyjä tunsi Annen siskon, Päivin, joka asuu Raahessa. Sovimme, että Päivi menee miehensä kanssa katsomaan minkälaisia koneet ovat? Olisikohan nämä sopivia koneita Kasvisravintola Karpaloon? Tämä selviää, ehkä jo huomenna.

"Etsivä löytää" -piirissä tutkimme illalla Ilm.14:1-20. Tässä esitetään viimeinen armon sanoma, joka julistetaan kaikille kansoille todistukseksi ja sitten tulee sadonkorjuu. Tämän sanoman vastaanottajat pelastuvat seitsemältä viimeiseltä vitsaukselta. Tähän lukuun kannattaa perehtyä huolellisesti. Minulle avautui tämä luku vuonna 1975, Lohjalla. Tämän tähden olen nyt Kuusamossa. Olisitko kiinnostunut tutkimaan tätä lukua tarkemmin? Tai Ilmestyskirjaa kokonaisuudessaan? Jos vastauksesi on kyllä, niin ota minuun yhteyttä. Sinulla on mahdollisuus tutkia tätä aihetta myös kirjekurssin välityksellä.

Toivo kirkastaa katseemme

Kristillinen toivo perustuu Jeesukselle Kristukselle. Jumalan sanan lupauksiin, jotka ovat luotettavia, seitsenkertaisesti koeteltuja. Jos perustamme toivomme johonkin muuhun asiaan, se pettää meidät ennemmin tai myöhemmin. Kaikki mikä on ihmisistä, on epävarmaa. Tunteisiin ei voi luottaa. Ne tulevat ja menevät. Omaan sydämeensä ei ole luottamista. Jos kyselemme neuvoa ihmisiltä tärkeissä hengellisissä ratkaisuissamme, saamme niin monia vastauksia kuin on ihmisiäkin. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Raamattu kertoo, että Paavalin tullessa kääntymykseen hän otti heti alun pitäen omassa elämässään sellaisen asenteen, että hän ei kysele neuvoa lihalta ja vereltä, vaan, suoraan Jumalalta, kun on kysymys Jumalan tahdosta ja sen seuraamisesta. Meidän tulee kääntää katseemme Jeesukseen ja Raamattuun, kun etsimme toivollemme kestävää perustaa. Jeesus sanoo vuorisaarnassaan, että viisas mies on sellainen, joka kuulee Jumalan sanan ja tekee sen mukaan. Tyhmä rakentaa hiekalle, joka on heikko perusta. Ihmiskäsitykset ja ihmisopit ovat lentohiekkaa, joka huuhtoutuu myrskyissä, tuulissa ja tulvissa jäljettömiin. Pahan "tsunamin" edessä toivo katoaa, jos jalkojen alla ei ole kestävää ja tarpeeksi korkeaa perustusta. Kristuskallio antaa suojan, joka antaa turvan.

Eräs mies soitti minulle ja ihmetteli sanontaa: "Tarttuu kuin hukkuva oljenkorteen." Mitä tämä tarkoittaa? Miten hukkuva voi pelastua oljenkorren avulla? Oljenkorsi on niin heiveröinen tuki ja siihen tarttumalla hukkuu varmasti sen mukana. Sanoin, että ei sitä pidäkään tarttua oljenkorteen, vaan ristinpuuhun. Hän sanoi, että se on laho. Totesin hänelle, ettei se ole laho, koska se on Jeesuksen verellä kyllästetty. Se on kestopuuta, joka kestää iäti. Risti antaa meille kaikille toivon. Ristillä on maksettu syntivelkamme. Meitä ei ole lunastettu hopealla eikä kullalla, vaan Kristuksen kalliilla verellä. Kun synti painaa omallatunnollamme ja toivo pelastuksesta tuntuu katoavan, voimme rohkealla mielellä kääntää katseemme Golgatalle. Saamme tunnustaa syntimme, katua niitä ja tehdä parannuksen. "Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä". (1Joh. 1:9.) Syntiemme anteeksiannon varmuus antaa ihmeellisen toivon. Pelastusvarmuus Kristuksessa antaa toivon ja ilon.

Roomalaiskirjeen kahdeksas luku on täynnä toivoa. Mikään kadotustuomio ei voi kohdata Jeesuksen omia. Mikään ei voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta. Paavali puhuu kolmesta suuresta asiasta, uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Suurin on rakkaus, koska se on ainoa kolmesta, joka pysyy ja kestää ikuisesti. Toivo on keskellä. Se on kuin yhdistävä lenkki, joka kytkee uskon ja rakkauden toisiinsa ja näin muodostuu kolmisäikeinen lanka, joka ei katkea helposti. Toivo aivan kuin pitää kiinni uskosta ja rakkaudesta, niin etteivät ne pääse karkaamaan käsistämme. Jos toivo häviää, siinä samassa häviää uskokin ja rakkaus ei elä yksin, sekin kuolee sydämestämme pois. Tarvitsemme kaikkia kolmea.

Jeesus jätti opetuslapsilleen toivon hänen paluustaan. Tämä toivo on antanut Jeesuksen seuraajille toivoa historian pitkinä ja koettelevina vuosisatoina ja vuosituhansina. Adventtitoivo antaa meillekin ihmeellistä voimaa ja toivoa. Raamatussa on paljon toivon tekstejä. Niitä kannattaa painaa mieleen ja opetella ulkoa. Pyhä Henki muistuttaa niiden kautta meitä eri elämän tilanteissa. Kun teemme valintoja ja punnitsemme arvojamme, saamme Jumalan lupauksista rohkaisua oikeaan suuntaan, toivon suuntaan. Jos elämämme lähtee kulkemaan väärään suuntaan, Jumalasta poispäin, niin toivomme alkaa hiipua ja se voi jopa kuolla kokonaan pois. Pyhän Hengen pilkan tehneellä ei ole toivoa. Ilman Jumalaa elämä on tarkoitusta vailla ja toivo ei kirkasta katsettamme.

Pitäkäämme kiinni siitä toivosta, jonka olemme Herraltamme saaneet. Se on kuin ankkuri, joka kiinnittää elämämme lujasti Krsituskallioon. Ilmestyskirja kehottaa meitä pitämään kiinni siitä, mitä meille on annettu, ettei kukaan veisi voitonseppelettämme. (Huom., ne tekstit, jotka eivät ole lainausmerkkien sisällä, olen kirjoittanut ulkomuistista ja ne eivät ole sanatarkkoja.)

Herra antaa intoa työhön

Psalmin 44 avainsanat ovat: "sinä, sinun, sinua, sinusta". Sanat viittaavat Jumalaan. Jumalan voima on saanut aikaan kaikki suuret ihmeet Israelin kansan keskuudessa. Kaikki tappiot, epäonnistumiset, onnettomuudet, häpeä ja pilkkalaulut ovat seurausta Jumalan kansan luopumuksesta ja synneistä. Elämme vihollisen saartamassa maailmassa, joten kaikkien meidän tulee olla valppaina, ettemme tuhoutuisi. Etelä-Suomesta soitettiin tänään ja pyydettiin esirukousta kahden nuoren perheen puolesta, jotka ovat hajoamassa uskottomuuden tähden. Lapset joutuvat kärsimään vanhempien syntien tähden. Turvattomuus ja hätä, lisääntyy. Kuka kuivaa tuskan ja kärsimyksen kyyneleet näidenkin pienokaisten silmistä? Kuka parantaa haavat ja lohduttaa murtuneita sydämiä? Ei löydy ketään muuta kuin Jeesus. Jeesus on ainoa toivo elämän jatkumiselle.

"Me jatkoimme rakentamista. Muuri oli jo koko pituudeltaan puolessa korkeudessa, ja siitä kansa sai intoa työhön." (Neh. 3:38.) Tämä aamuvartiojae sopii jälleen kerran oikein hyvin myös seurakunnallemme Kuusamossa. Mekin olemme rakennuspuuhissamme nyt puolessa välissä. Toivottavasti "kansa" saa intoa tulla yhteistyöhön kanssamme, että saamme työn valmiiksi mahdollisimman pian. Herra antaa intoa työhön! Aikaa ei ole hukattavissa. Vihollinen on kiihdyttänyt toimintaansa paha mielessä. Jumalan lasten on noustava puolustamaan totuutta. Rukoilevat kristityt ovat voimakkaita ja Herran työ etenee Pyhän Hengen voimassa. Liittykäämme yhteen hengessä ja totuudessa, sillä senkaltaisia rukoilijoita Isä tahtoo.