"Kiittämättömyys on maailman palkka!"

"Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: "Jeesus, opettaja, armahda meitä!" Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: "Menkää näyttämään itsenne papeille." Mennessään he puhdistuivat. Huomatessaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?" Ja hän sanoi miehelle: "Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut." (Luuk. 17:11-19.)

Spitaalisten piti asua rajaseuduilla, kaukana muista ihmisistä, sairauden tartuntavaaran takia. Ihmisiä nähdessään heidän piti huutaa olevansa saastaisia. Heidän elämänsä oli kurjaa ja yksinäistä. Onneksi heillä oli kuitenkin vertaistuki muiden samaa tautia sarastavien kanssa. Spitaalitautia pidettiin synnin vertauskuvana. Tästä tuli heille lisätaakka, joka painoi heidän mielensä matalaksi syyllisyyden tähden. He tunsivat olevansa huonompia kuin muut ihmiset. Kaikki pelkäsivät heitä.

Nähdessään Jeesuksen, he eivät huutaneet saastaisuuttaan, vaan pyysivät armoa. Armoa pyytävä ihminen ei jää vastausta vaille. Jeesus pyysi spitaalisia menemään pappien luo näyttämään itsensä heille. Spitaaliset tiesivät, että papit toimivat terveystarkastajina ja heidän antama lausunto terveydentilasta ratkaisi yhteisöön palaamisen oikeuden. Kaikki spitaaliset ottivat uskon askeleet ja lähtivät tuota pikaa pappien luokse. Matkalla he kaikki parantuivat, mutta vain yksi heistä kääntyi takaisin Jeesuksen luokse antamaan kiitoksen, kunnian ja ylistyksen Jumalalle. Tämä mies oli juutalaisten halveksima samarialainen. Jeesus ihmetteli muiden parannettujen kiittämättömyyttä. Samarialainen sai syvällisemmän kokemuksen. Hän sai fyysisen parantumisen lisäksi hengellisen siunauksen. Usko pelasti hänet. Jos parantuminen johtaa pelastumiseen, niin Jumala saa siitä kunnian ja kiitoksen, mutta pelkän parantumisen jälkeen sydän voi jäädä kylmäksi hengellisille asioille ja ihminen voi jatkaa elämäänsä kuuntelematta Jumalan ääntä. "Kiittämättömyys on maailman palkka!"