PSL:n kesäjuhlat olivat historiallinen hetki!

Pohjois-Suomen lähetyksen kesäjuhlat pidettiin 13.-14.6.2014 Oulun Adventtikirkossa, Tuulimyllynkatu 18:ssa. Juhlat olivat historialliset, koska ne olivat viimeiset PSL:n kesäjuhlat. PSL on lakkautettu ja se on liittynyt seurakuntien unioniin, joka kattaa koko Suomen.

Kesäjuhlien motoksi oli valittu: "Meillä on Toivo".

Perjantai-illan isäntänä toimi Marko Huurre. Hän todisti uskostaan ja kertoi mistä ja miten hän oli löytänyt elämäänsä toivon. Kirjeellisen Raamattuopiston raamattukurssit olivat Markolle yksi tärkeä kanava kirkastamaan elämän polkua. Kurssit olivat antaneet hänelle vastauksia hänen hengellisiin kysymyksiinsä, herättäen toivon paremmasta elämästä. Marko johti tilaisuuden ja rukoili palavasti juhlien ja juhlavieraiden puolesta.

Juhlien musiikkitiimissä olivat: Miina, Maria, Matilda, Anja, Juhani, Seppo ja Elina. Yhteislaulut, lauluesitykset sekä viulu ja kantele antoivat juhlatilaisuuksiin toivon sävelet.

Ulla Pörhö kertoi miten Jeesuksen kohtaaminen ja hänen vastaanottaminen antoi toivon, joka edelleen tukee, auttaa ja kantaa elämän arjessa.

Perjantai-illan puheen piti Kari Nikkarinen. Hänen saarnansa aihe oli: "Toivossa väkevät Jumalan näkevät".

Sapatin jumalanpalveluksessa palvelivat: Juha Mikkonen, Jaakko Pappinen, Paavo Hautala, Kari Nikkarinen ja musiikkitiimi.

Minun tehtäväni oli pitää lähetystuokio. Kerroin kuusamolaisen Pirjon elämästä, jossa Jumalan käden ohjaus on ollut vahvasti mukana, antaen Pirjolle lohdutuksen ja toivon.

Iltapäivällä puhuin aiheesta: "Toivo kantaa". Mitä toivo on, mihin kristillinen toivo perustuu, miten se kantaa elämässä eteenpäin ja mihin se meidät vie? Nämä olivat kysymyksiä, joihin etsin kuulijoiden kanssa vastauksia. Kukaan ihminen ei ole Jumalalle toivoton tapaus, jos hän antaa Jumalalle mahdollisuuden tulla hänen elämäänsä, auttamaan ja pelastamaan. Jeesuksen risti mahdollistaa iankaikkisen elämän toivon kaikille, jotka uskovat evankeliumin ja ottavat sen vastaan.

Juhlat päättyivät iltapäivällä Juha Mikkosen henkilökohtaiseen todistukseen: "Meillä on toivo".