lauantai 5. toukokuuta 2012

Elämän valoja ja varjoja

Blogillani on ollut muutaman päivän hiljaista. Olet ollut ehkä pettynyt, kun olet tullut katsomaan, että olisiko mitään uutta juttua ilmestynyt sivuilleni ja todennut, ettei ole mitään uutta. Nyt on tilanne toinen. Kirjoitan jotain sieltä täältä. Huomioni on vienyt kävelykampanja. Askeleet -kampanja on ottanut vapaa-aikani melko tarkkaan. Olen kävellyt tosi paljon 23.4. päivästä alkaen. Noin 4000 kävelijää eri puolella Suomea on tehnyt samoin. Kampanja kestää 27.5. saakka, joten kävelemistä riittää. Näinä päivinä olen jättänyt melko usein autoni parkkiin ja kävellyt tai ajanut pyörällä. Kuusamossa oli tänään erittäin talvinen sää. Kylmä navakka tuuli ja lumisade tuntuivat luissa ja ytimissä asti. Usko lämpimään kesään hiipuu hiipumistaan. On suorastaan ihme, jos juhannuksena ei ole lunta missään näillä leveysasteilla. Eilen lähti naapuritalon autokatos ja varasto kaatopaikalle. Toukokuun aikana samalle paikalle on tarkoitus tehdä pohjatyöt uutta autotallia ja varastoa varten. Ammattikoulun pojat rakentavat siihen syksyllä uudet tilat. Ostin eilen okasahan ja siihen viiden metrin pituisen teleskooppivarren. Tällä työvälineellä pitäisi siistiä tien sivussa oleva kuusiaita ennen kasvukauden alkua. Anne lähti tänään iltapäivällä linja-autolla Ouluun Suvin, Tonin, Jessican ja Vilman luo hakemaan autoaan, jota Suvi lainasi täällä käydessään. Jumalanpalveluksessa olimme yhdessä, mutta iltapäivällä kävin yksin erään ystävän 50-vuotispäivillä. 50 vuotta on sellainen merkkipaalu, jossa usein pysähdytään miettimään ajan kulkua ja elettyä elämää. Nuoruus jää pikku hiljaa taaksepäin ja ikääntyminen ja harmaantuminen, alkaa. Tällä kerralla juhlaa varjosti vuosipäiväänsä viettävän äidin poismeno viime yönä. Mietin, että pitäisikö minun ostaa valkoinen vai punainen ruusu. Päädyin punaiseen, ettei suru olisi liian voimakkaana läsnä, ainakaan kukan muodossa, olihan kyseessä kuitenkin syntymäpäivä eikä hautajaiset. Onnittelujen ja suruvalitteluiden yhdistäminen ei ole helppo tehtävä. Elämä on toisinaan kovaa ja voimia kysyvää. Surua ja iloa on vaikea yhdistää samanaikaisesti. Voimia sinulle, joka jouduit näin tekemään elämäsi taitekohdassa. Herra vahvistakoon sinua jatkamaan elämää toivorikkaana kaikesta huolimatta. Tänään käsittelimme jumalanpalveluksen raamatuntutkistelussa evankeliointia. Aihe on monitahoinen ja tärkeä. Seurakunnan pitäisi usein miettiä olemassaolonsa tarkoitusta. Jeesuksen lähetyskäsky velvoittaa jokaista uskovaa ottamaan evankelioimistyön sydämen asiakseen. Evankeliumin julistaminen on tärkeintä työtä mitä kukaan voi tehdä. Sen eteneminen maailmassa on ajan merkeistä rohkaisevin ja kannustavin. Sielun pelastus on niin arvokas asia, ettei sen arvoa voi millään mitalla mitata. Toisaalta sielun katoaminen on niin suuri onnettomuus, ettei senkään suuruutta voi ihminen arvioida. Jumala tekee jokaisen meidän kohdallamme kaiken mahdollisen saadakseen viedä meidät luokseen taivaaseen, mutta hän ei voi ketään väkisin pelastaa. Valinnanvapaus liittyy rakkauteen hyvin oleellisesti.

Ei kommentteja: