Kävimme eilen retkellä Oulangan kansallispuistossa. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja ilma oli hyvin keväinen. Kiutaköngäs kuohui runsasvetisenä ja veden pärskeet löivät melko korkealle punaruskeisiin rantakallioihin. Panin merkille, että koski muodosti kolmen kosken kokonaisuuden. Ensimmäinen koski oli suurin ja vuolain ja seuraavat kosket pienenivät pienenemistään kunnes veden virtaus rauhoittui tyyneksi virraksi. Sanoin, että ensimmäinen koski "kuvasi" "äiti" -koskea ja ja toinen "äidin" tytärtä ja kolmas "tyttären tytärtä". Kysyin retkikavereilta, että tiesivätkö he mikä on näiden "äitien" yhteinen sukunimi. En saanut vastausta. Ehkä olisin saanutkin, jos olisin odottanut hetken kauemmin. - Sanoin, että se on "Koskinen" ja jatkoin: tuolla oikealla puolella on "Virtanen", koska vesi virtaa rauhallisemmin.
Nyt kannattaa käydä tervehtimässä "Koskista" ja "Virtasta". Ne ovat reippaalla ja iloisella päällä. "Heidän" intonsa ja eteenpäin pyrkivä olemuksensa on tarttuvaa ja inspiroivaa, kuten tästä tekstistä huomaatte.
Juuman Myllykoski oli myös näkemisen arvoinen kohde, kuten aina. Entisen myllyn ikkunaan oli ilmestynyt kasvot, jotka toivottivat tulijan tervetulleeksi jo kaukaa ja herätti mielenkiinnon, että kuka ikkunasta oikein kurkistelee? Jäin miettimään, että oliko hän kenties myllyn perustaja?
Kun pääsimme kotiin virkistävältä retkeltä, naapuri tuli kysymään, että olimmeko me tänään Kiutakönkäällä? He tulivat meitä vastaan tiellä ja tunsivat automme ja meidät. En ehtinyt havaitsemaan heitä, koska keskityin ajamiseen kapealla ja vähän kostealla ja kuoppaisella Liikasenvaaran tiellä. Meillä oli naapureidemme kanssa samat ajatukset mielessä lähes samanaikaisesti tietämättä toistemme ajatuksista.
Liikasenvaaran tie muistuttaa niistä teistä, joita lapsena kuljimme. Lapsuuden tiet olivat mäkisiä ja kuoppaisia hiekkateitä, kuten Oulangan kansallispuistoon johtava tiekin.
Tänä aamuna keväästä ei ollut tietoakaan. Maa oli valkoinen, koska yöllä oli satanut lunta. Tämä on nyt kolmas kerta, kun lumi peittää pälvensä. Olisikohan tämä nyt viimeinen lumisade tänä keväänä?
Tiedätkö miten tämä kertomus liittyy äitienpäivään?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei Paavo, Oli tosi kiva retki, näitähän me tehään lisää tällasia :) :)
Kävin tänään maksamassa Timoteukselle sen hunajan, samalla Käytiin citymarketissa Senoran kanssa. Katseltuani kristillistä kirjallisuutta ja musiikkia en löytänyt mitään! Ajattelin, ettei täällä Kuusamossa ole vielä ko. toimintaa lainkaan; eli kristillistä kirjakauppaa. Netistäkään ei löytynyt Kuusamosta mitään näillä hakusanoilla.
Kirpparin ohelle tälläinen? Jyväskylässä ja Helsingissäkin on ja niissä on aina tosi mukava pistäytyä, jokakerta jotain tulee ostettuakin. Lama ja ahdistus vain lisääntyy, ehkä ihmisiä kiinnostaisi tulla kauempaakin ostoksille jos olisi tällainen kristillistä musiikkia ja kirjallisuutta (kirjatoimelta, ehkä muualtakin) muuta kristillistä materiaalia myyvä paikka Kuusamolaisille ja Pohjois-Suomalaisille.
Ok, toivottavasti olet jo kunnossa, en viitsinyt soitolla häiritä tänään... :)
Yst. terv. Toni Puttonen
Hei Toni,
Kiitos viestistäsi! Retket ovat mukavia ja virkistäviä. Tehdään niitä mahdollisuuksien mukaan jatkossakin.
Olen myös ajatellut, että kristillinen kirjakauppa olisi Kuusamoon sopiva liike.
Se pitäisi kyllä olla omana yrityksenä, koska myynnistä maksetaan liikevaihtovero.
Pitäisi löytää rohkea yrittäjä, jolla olisi kutsumus tähän työhön. Uskon, että yrityksellä olisi mahdollisuuksia menestyä ja asiakkaita varmaan löytyisi. Tuotevalikoiman pitäisi olla monipuolinen. Olen rohkaissut Siniä perustamaan taidepainotteisen yrityksen. Tässä yhteydessä voisi olla myös kristillinen kirjakauppa.
Olisiko Senora kiinnostunut tällaisesta toiminnasta?
Olen jo vähitellen toipumassa flunssasta. Valkosipulin lemu leijuu ilmassa edelleen.
Kiitos raamatuntutkisteluiden johtamisesta. Ensi viikonloppuna tarvitsen apuasi jälleen, koska olen silloin Rovaniemellä ja Kemijärvellä, jos Herra suo.
Lähetä kommentti