Hautalan sukutapaaminen on tänään

Hautalan sukutapaaminen on tänään. Kuusamo hymyilee auringon paisteessa. Nostamme kohta lipun salkoon ja valmistaudumme lähtemään Käylän rajaseutukirkkoon. Jumalanpalvelus alkaa klo 10.00.
Saimme vieraiksemme tätini, Sanni Oinosen, ja setäni, Arvo Hautalan vaimon, Kaarina Hautalan, pikkuserkkuni Aila Sipolan ja hänen miehensä, Heikki Sipolan. Muista vieraista ei meillä olekaan mitään tietoa. Jännittävää nähdä ketä tulee.

Olette kaikki tervetulleita vieraiksemme!

Mansikkamaa innoitti minut runoilemaan

Keräsin eilen suuren kulhollisen mansikoita omalta maaltamme. Anne oli ostanut jostakin liikkeestä samana päivänä yhden laatikollisen mansikoita ja kaksi laatikollista puutarhavadelmia. Vertasin mansikoiden makua toisiinsa. Kyllä oman maan mansikat olivat paljon paremman makuisia.

Mansikkamaa innoitti minut runoilemaan.

Suuri punainen mansikka, alla vihreän lehtikaton. Tunsi poimijan sormet kannassaan. Irtosi helposti mehevästä tertustaan. Jäi kaveri vierellä odottamaan auringon paistetta lämpimää, koska vain puoliksi oli se ehtinyt kypsymään.

Kun ihminen kypsä on kokonaan, tulee puutarhuri hänet noutamaan. On leikkuumiehet hänellä mukanaan. Kun katselet elopeltoa tai maata mansikkaista, näetkö itsesi joukossa tähkien kultaisten tai puoliksi kypsänä paikallaan. Oletko sittenkin vain raakile, kuin hilla tupellaan. Ootatko paistetta auringon, armon säteitä pehmittämään.
Hengen sadetta ja tuulta kaipaat varmaan, että pääsisit sä kerran, luokse Isän armaan.

Einen mies sai sairauskohtauksen ja nukkui pois

Perjantaina 23.7. kirppiksen hoitajamme, Eine, sai kuulla, että hänen miehensä oli saanut sairauskohtauksen. Eine lähti tyttärensä kanssa välittömästi Etelä-Suomeen. Kun soitin eilen Einelle ja ilmoitin hänelle, että hänen silmälasinsa oli löytynyt Loma-Ajakasta ja Maija on tuonut ne kirppiksellemme, niin sain kuulla, että Einen mies kuoli maanantaina 26.7. perjantaina saamaansa sydänkohtaukseen.

Otamme osaa Einen ja hänen omaistensa suruun. Kuolema on aina syvästi koskettava asia. Herra vahvistakoon ja auttakoon teitä kestämään surun ja ikävän, joka on tullut yllättävänä vieraana sydämiinne. Muistamme teitä kaikkia rukouksin.

Lohduttakoon teidän sydämiänne seuraavat Ps. 62:6-9 sanat:
"Hiljene, sieluni, Jumalan edessä! Hän antaa minulle toivon. Hän on kallio, hän on minun pelastukseni, hän on linnani, minä en horju. Jumalassa on pelastukseni ja kunniani. Hän on luja kallio, hänessä on turvani. Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme."

Hautalan suvun esirukouspyynnöt!

Hei kaikki Hautalan sukuun kuuluvat!

Teillä on mahdollisuus lähettää, rovasti Seppo Ervastille, esirukouspyyntönne.
Seppo Ervasti haluaa saada esirukouspyynnöt etukäteen, koska hän haluaa valmistautua tähän tehtävään huolella.

Hautalan sukua koskevat esirukoukset lähetetään Taivaan Isän sydämelle la 31.7.2010 klo 10 alkavan jumalanpalveluksen yhteydessä.

Seppo Ervastin sähköpostiosoite on: seppo.ervasti@elisanet.fi

Vihkiminen meren rannalla oli herkkä ja kaunis hetki

Kirjoitin navigaattoriin osoitteeksi Peuhuntie 194, Oulunsalo ja lähdin ajamaan juhlapaikalle hyvissä ajoin. Kaikki oli nyt ok. Matkan aikana navigaattorin opas sanoi kaksi kertaa, että käänny takaisin, jos mahdollista, koska tein pari pientä ajovirhettä. Tie kapeni kapenemistaan. Minun piti ajaa autoni ohituspaikalla sivuun, että vastaantuleva auto pääsisi menemään ohitseni. Pian olin perillä.

Astuessani ulos autosta, ärhäkkäät hyttyset iskivät heti kimppuuni. Toivottavasti niitä ei ole meren rannalla, olivat ensimmäiset ajatukseni hyttysistä.
Kaunis, hyvin hoidettu, punainen, hirsistä tehty, kartano teki hyvän ensivaikutelman. Astuessani kartanon pääovesta sisään sain ystävällisen ja lämpimän vastaanoton.

Viimeiset valmistelut olivat käynnissä ja odottava jännitys oli käsin kosketeltavaa. Sain pienen esittelyn talosta, jonka jälkeen lähdin heti rannalle katsomaan vihkipaikkaa. Aurinko paistoi täydeltä terältään lämpimästi ja hyttysiä oli ilmassa melko paljon. Kaunis, lehtomaisen metsän halki johtava leveä polku, mutkitteli rannalle. Rannalla oli siisti ja melko iso saunarakennus, josta avautui sydäntä sykähdyttävä näkymä merelle. Meri oli tyyni ja se kimalteli kauniisti auringon paisteessa. Hiekkarannalla oli vihkipaikka, joka oli viimeistelyä vailla valmis. Sulhanen, bestman ja kameramies olivat rannalla työn touhussa. Esitin oman toivomukseni puhujapöydästä. Se oli hetkessä paikallaan. Jakkaran päälle nostettiin rannalla ollut kelopölkky ja valkoinen liina asetettiin sen päälle. Siinä se oli, juuri oikean korkuinen ja erittäin sopiva ja muuhun koristeluun sointuva. Vihkialttarilla oli neljä valkoista pylvästä, joiden päällä olivat muratit ja kaunis kukkakaari. Merikaisloista tehdyt matalat "aidat" yhdistivät pylväät toisiinsa ja muodostivat juhlallisen alttarin luonnon temppeliin. Merihenkinen ryijy oli asetettu sievästi aidatun alueen keskelle. Polvistuminen alttarilla oli otettu huomioon.

Nyt oli viimeisen hiljentymisen aika. Rukoilin useaan kertaan hääparin, häävieraiden ja tilaisuuden puolesta. Aika meni nopeasti. Ennen kolmea minä ja soittajat viuluineen ja selloineen astelimme juhlapaikalle.

Neljä nuorta naista asettelivat nuottitelineet ja nuotit paikoilleen ja virittivät soittimensa ja harjoittelivat viimeisen kerran ennen H-hetkeä.
Kun ensimmäisten vieraiden hameen helmat vilkahtelivat puiden lomasta, riensin paikalleni odottamaan vieraita ja hääparin tuloa.

Vieraat olivat nyt paikoillaan, samoin komea sulhanen, bestman sormusrasia taskussaan, ja kaaso kukkakimpun kera. Häämarssi soi ja hymyilevä isä saattaa sädehtivän kaunista tytärtään alttarille. Kauniilla morsiamella on yllään äidin valmistama upea valkoinen hääpuku. Ennen luovuttamistaan isä saa tyttärensä halauksen ja suukon poskelleen. Sulhanen kumartaa tulevaa appeaan kunnioittavasti. Isä on nyt luovuttanut tyttärensä ja pari astelee Jumalan kasvojen eteen solmimaan pyhän avioliiton. Rakkaus on lahja Jumalan. Tämän voimme kaikki nähdä hymyilevien nuorten onnellisilta kasvoilta.

Kaikki menee hyvin ja nuoret saavat toisensa. Ajatukseni menevät luomisen aamuun, jolloin avioliitto säädettiin Luojan toimesta.

Vihkiminen meren rannalla oli ainutlaatuinen, herkkä ja kaunis hetki. Saakoon tämä kokemus säilyä siunaavana muistona kaikkien Petran ja Juha-Matin häissä mukana olevien sydämissä.

Sokeripala oli jäänyt Kuusamoon

"Sinähän voisit tehdä sen tuosta valkoisesta mehukanisterista", sanoi Toni, kun en saanut mistään lainattua tarvitsemaani valkoista sokeripalaa.

Aamulla ihmettelin, miksi Anne soittelee Oulun eri seurakuntien papeille ja kyselee heiltä lainaksi jotakin. - Sokeripala oli jäänyt Kuusamoon, vaikka kysyin Annelta pariinkin kertaan, että oliko se mukana? En viitsinyt tarkistaa asiaa, koska sain kaksi kertaa saman kyllä-vastauksen. Onneksi häät alkaisivat vasta klo 15.00. Ajattelin, että meillä olisi riittävästi aikaa hoitaa tämä asia. Lähdimme Suvin ja Tonin kanssa kierrokselle. Sain tietää, että Biblia-seuran kirjakaupassa myydään sellaisia. Kauppa oli lauantaina suljettu ja ovessa oleva puhelinnumero ei vastannut. - "Tuossa on joku kirkko", katsotaan onko se auki, sanoin, ja ajoimme kirkon parkkipaikalle. Ovet olivat kiinni. Ilmoitustaululla oli monien pastoreiden nimet ja puhelinnumerot. En saanut kehenkään yhteyttä. Sitten joku mökillään ollut nainen, joka ei ollut enää työelämässä, vastasi, ja kehotti menemään Tuomiokirkon aulaan hakemaan lehden, josta näkyisi viikonlopulla työssä olevien pastoreiden nimet ja puhelinnumerot. Tuomiokirkossa oli meneillään hautajaiset. Kolmen miehen voimin etsimme sokeripalaa sakastista. Ei löytynyt. Suntio antoi minulle pienen valkoisen muistilapun ja sanoi, että tästä voisit tehdä sellaisen hätätapauksessa. Hän ehdotti myös, että tulisin puolen päivän aikaan uudelleen. Silloin kirkossa olisi häät ja ehkä vihkipappi voisi auttaa. Piti lähteä pois ilman sokeripalaa, vain valkoinen pieni paperilappu kädessä. En muistanut ottaa lehteäkään.

Tonin ehdotus olisi seuraava vaihtoehto. Keittiön alakaapissa oli tyhjä valkoinen mehukanisteri. Otin sen esille ja leikkasin saksilla sopivan palan. Kun se oli valmis ja sovitin sitä paitaani, niin puhelin soi. Naispastorin puhelinvastaajaan jättämäni viesti oli mennyt perille. Hän lupasi toimittaa sokeripalan Tuomiokirkon suntiolle, josta Suvi ja Toni sen hakivat. Kaikki oli nyt kunnossa ja lähdin ajelemaan Peuhun kartanoon. Uusi seikkailu oli alkamassa.

Hääjuhla meren rannalla!

Hääpuhe, vihkiraamattu ja kaikki tarvittava aineisto on nyt salkussani.
Lähdemme tänään ajelemaan Ouluun.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja Petran ja Juha-Matin juhlasta tulisi ikimuistoinen.
Pyydän matkalleni esirukousta! Muistetaan erityisesti Petraa ja Juha-Mattia rukouksin, että heidän yhteinen elämänsä olisi onnellinen ja Jumalan siunaama.

Minulla on ainutlaatuinen etuoikeus vihkiä nuoret meren rannalla, jos sää on suotuisa.