"Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä". (Jaak. 4:8.)
Lähestyminen on oikea suunta, kun on kysymyksessä Jumala. Jumala itse on lähestynyt meitä Jeesuksessa niin lähelle, että häntä on voinut koskettaa, kuunnella ja puhua hänen kanssaan kasvoista kasvoihin. Tänään me lähestymme Jumalaa sanan ja rukouksen kautta. Sana on meitä silloin hyvin lähellä, kun sana on sydämessä. Kuultu, luettu ja vastaanotettu sana tuo Jeesuksen meitä lähelle. "Onneni on olla Herraa lähellä", on niiden kokemus, jotka elävät Kristuksen kanssa jokapaäiväistä elämäänsä. Jokainen päivä on elämisen arvoinen Herran kanssa. Ilman häntä emme voi tehdä mitään hyvää. Hänessä voimme kaiken, koska hänen voimansa, hyvyytensä, armonsa ja rakkautensa on tämän maailman voimia suurempi. Kun ajattelemme enemmän hänen nimessä saamaamme voimaa, niin jättiläiset pienenevät ja kutistuvat olemattomiin. Tämän todistaa Raamatun kertomus Daavidista ja Goljatista. Lähestyminen kuvaa liikettä. Kun molemmat osapuolet lähestyvät toisiaan, niin he saavuttavat toisensa nopeasti. Jumala ei ole sellainen kuin paikallaan oleva epäjumala, jonka luokse ihminen tulee, vaan elävä, liikkeellä oleva Jumala, joka on heti läsnä siellä missä häntä avuksi huudetaan.
Jumalan lupaukset yhdessä uskon kanssa muuttavat sinun maailmasi ja sinun kauttasi tätä maailmaa paremmaksi paikaksi elää. Usko tarttuu voittoon, vaikka siitä ei ole vielä mitään tietoa. Voitto on hänen kädessään, joka on voittanut, eli Jeesuksella. Jeesus on ihmeellinen, kun hän antaa oman voittonsa hänen omilleen, kaikille, jotka haluavat ottaa tämän voiton vastaan. Jos me luotamme omiin saavutuksiimme ja voittoomme, häviämme varmasti.
tiistai 6. helmikuuta 2018
sunnuntai 4. helmikuuta 2018
Talousliitto ja säännöllinen uhraaminen
Mietin eilen talousliittoa Herran kanssa. Olisi hyvä, jos uhraamisemme olisi säännöllistä ja suunnitelmallista, eikä perustuisi tunteisiimme, eikä sattumiin. Tein itselleni taulukon, jossa oli erilaisia vaihtoehtoja ja mietin, mikä olisi minulle tai kenelle tahansa sopivin vaihtoehto. Suunitelmassani valitsin palkaksi 2000 €/kk.
1. jäsen antaa 200 € kymmenyksiä/kk ja 200 € uhrilahjoja/kk. Neljänä sapattina 50 € kolmeen eri kohteeseen. 1600 € omaan käyttöön.
2. jäsen antaa 200 € kymmenyksiä/kk ja 100 € uhrilahjoja/kk. Neljänä sapattina 25 € kolmeen eri kohteeseen. 1700 € omaan käyttöön.
3. jäsen antaa 100 € kymmenyksiä/kk ja 50 € uhrilahjoja/kk. Neljänä sapattina 12,5 € kolmeen eri kohteeseen. 1850 € omaan käyttöön.
4. jäsen antaa 50 € kymmenyksiä/kk ja 10 € uhrilahjoja/kk. Neljänä sapattina 2.50 € kolmeen eri kohteeseen. 1940 € omaan käyttöön.
5. jäsen ei anna yhtään kymmenyksiä, eikä yhtään uhrilahjoja. Ei käy enää kirkossa. 2000 € omaan käyttöön.
Kuka 1-5 jäsenistä haluaisit olla?
Kymmenykset ja uhrilahjat olisi hyvä erottaa palkasta heti, kun saamme sen. Voimme hankkia oman sapattikukkaron ja laittaa rahat siihen ja ottaa sen mukaan jumalanpalvelukseen ja antaa sieltä kunakin sapattina sille sapatille varaamamme summan. Jos emme pääse joka sapatti kirkkoon, niin annamme ne varat, jotka on jäänyt antamatta silloin, kun olemme paikalla. Jos pääsemme vain yhtenä sapattina/kk, annamme kaikki varaamamme varat kerralla. Jos näin teemme, uhraaminen ei ole tunteiden ja sattumien varassa.
Uhraamisen voi suorittaa myös verkkopankissa suoraan tilille.
1. jäsen antaa 200 € kymmenyksiä/kk ja 200 € uhrilahjoja/kk. Neljänä sapattina 50 € kolmeen eri kohteeseen. 1600 € omaan käyttöön.
2. jäsen antaa 200 € kymmenyksiä/kk ja 100 € uhrilahjoja/kk. Neljänä sapattina 25 € kolmeen eri kohteeseen. 1700 € omaan käyttöön.
3. jäsen antaa 100 € kymmenyksiä/kk ja 50 € uhrilahjoja/kk. Neljänä sapattina 12,5 € kolmeen eri kohteeseen. 1850 € omaan käyttöön.
4. jäsen antaa 50 € kymmenyksiä/kk ja 10 € uhrilahjoja/kk. Neljänä sapattina 2.50 € kolmeen eri kohteeseen. 1940 € omaan käyttöön.
5. jäsen ei anna yhtään kymmenyksiä, eikä yhtään uhrilahjoja. Ei käy enää kirkossa. 2000 € omaan käyttöön.
Kuka 1-5 jäsenistä haluaisit olla?
Kymmenykset ja uhrilahjat olisi hyvä erottaa palkasta heti, kun saamme sen. Voimme hankkia oman sapattikukkaron ja laittaa rahat siihen ja ottaa sen mukaan jumalanpalvelukseen ja antaa sieltä kunakin sapattina sille sapatille varaamamme summan. Jos emme pääse joka sapatti kirkkoon, niin annamme ne varat, jotka on jäänyt antamatta silloin, kun olemme paikalla. Jos pääsemme vain yhtenä sapattina/kk, annamme kaikki varaamamme varat kerralla. Jos näin teemme, uhraaminen ei ole tunteiden ja sattumien varassa.
Uhraamisen voi suorittaa myös verkkopankissa suoraan tilille.
Sydämessämme asuva Jeesus pitää Jumalan käskyt!
"Tämä on se liitto, jonka minä teen heidän kanssaan näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: minä panen lakini heidän sydämeensä ja kirjoitan ne heidän mieleensä." (Hepr. 10:16.)
Uudestisyntyneen ihmisen sydämeen Pyhä Henki kirjoittaa Jumalan lain. Sydämen lihatauluun kirjoitetut käskyt ovat sydämen asia. Rakkaus ja Pyhä Henki tekevät ne suuriksi ja ihaniksi. Jeesus eli ihmisenä kuuliaisena Isän tahdolle. Hän rakasti Isän tahtoa loppuun asti.
Kun Jeesus asuu Pyhän Hengen kautta sydämessämme, niin Jeesus on kuuliainen Jumalan käskyille ja ne eivät ole hänelle raskaita noudattaa. Me emme pysty omassa voimassamme niitä pitämään. Kun luovutamme tahtomme Jeesukselle ja annamme hänelle itsemme kokonaan, niin hän vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, niin, että Jumalan tahto tapahtuu.
Silloin kun käskyistä tulee etuoikeuksia ja siunauksia, eivätkä ne ole vaatimuksia, niin Jeesus meissä iloitsee niistä ja kuuliainen elämämämme on siitä hedelmä, joka tulee näkyviin valinnoissamme.
"Meillä on siis, veljet, rohkea luottamus siihen, että Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään uutta ja elävää tietä myöten, jonka hän on vihkinyt meille esiripun, oman lihansa, kautta. Koska meillä on suuri pappi Jumalan huoneen hallitsijana, astukaamme esiin vilpittömin sydämin, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme horjumatta toivon tunnustuksessa, sillä lupauksen antaja on uskollinen. Pitäkäämme huolta toisistamme rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin. Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme entistäkin enemmän, kun näette tuon päivän lähestyvän." (Hepr. 10:19-25.)
Uudestisyntyneen ihmisen sydämeen Pyhä Henki kirjoittaa Jumalan lain. Sydämen lihatauluun kirjoitetut käskyt ovat sydämen asia. Rakkaus ja Pyhä Henki tekevät ne suuriksi ja ihaniksi. Jeesus eli ihmisenä kuuliaisena Isän tahdolle. Hän rakasti Isän tahtoa loppuun asti.
Kun Jeesus asuu Pyhän Hengen kautta sydämessämme, niin Jeesus on kuuliainen Jumalan käskyille ja ne eivät ole hänelle raskaita noudattaa. Me emme pysty omassa voimassamme niitä pitämään. Kun luovutamme tahtomme Jeesukselle ja annamme hänelle itsemme kokonaan, niin hän vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, niin, että Jumalan tahto tapahtuu.
Silloin kun käskyistä tulee etuoikeuksia ja siunauksia, eivätkä ne ole vaatimuksia, niin Jeesus meissä iloitsee niistä ja kuuliainen elämämämme on siitä hedelmä, joka tulee näkyviin valinnoissamme.
"Meillä on siis, veljet, rohkea luottamus siihen, että Jeesuksen veren kautta meillä on pääsy kaikkeinpyhimpään uutta ja elävää tietä myöten, jonka hän on vihkinyt meille esiripun, oman lihansa, kautta. Koska meillä on suuri pappi Jumalan huoneen hallitsijana, astukaamme esiin vilpittömin sydämin, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme horjumatta toivon tunnustuksessa, sillä lupauksen antaja on uskollinen. Pitäkäämme huolta toisistamme rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin. Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme entistäkin enemmän, kun näette tuon päivän lähestyvän." (Hepr. 10:19-25.)
lauantai 20. tammikuuta 2018
Ortobedi Timo Paavilainen on siirtynyt tästä ajasta ikuisuuteen!
Veli Matti Huittinen, puheenjohtaja, professori
Sotainvalidien Veljesliitto
Kirjoitus ortobedi Timo Paavilaisen elämäntyöstä.
"Timo Paavilainen jatkaa eläkeläisenä työtään konsultoivana ja operoivana ortopedina. Hän syntyi Viipurissa, tuli ylioppilaaksi Tampereen lyseosta, valmistui lääkäriksi Turun yliopistosta 1964, sai erikoislääkärin oikeudet kirurgiassa 1970 ja ortopediassa 1974 ja väitteli Helsingin yliopistossa vuonna 1980. Hän on tehnyt »merkittävän työn käytännön lääketieteessä suoranaisen potilashoidon alalla» ja täyttää näin arvostetun Konrad ReijoWaaran palkinnon perusvaatimuksen.
Timo Paavilaisen käytännön lääkärintyön pääväylä avautui vuonna 1973, jolloin hän aloitti kirurgina Invalidisäätiön ortopedisessa sairaalassa. Hänen pääasiallinen mielenkiintonsa kohdistui tekonivelkirurgiaan ja sittemmin sen kaikkein vaativimmille alueille: tekonivelten hankaliin uusintaleikkauksiin, lonkkanivelen hoitamattoman synnynnäisen sijoiltaanmenon ja lonkan kehityshäiriön (dysplasia) proteettisiin korjauksiin sekä synnynnäistä ruston kehityshäiriötä (kondrodystrofia) potevien ja hemofiliapotilaiden tekonivelkirurgiseen hoitoon. Nämä vaikeat leikkaukset muodostuivat vähitellen hänen työnsä keskeiseksi alueeksi. Hemofiliapotilaiden tekonivelleikkaukset kaikkialta maasta keskitettiin hänen käsiinsä vuodesta 1984. Timo Paavilainen kehitti yhteistyössä SPR:n veripalvelun kanssa näistä harvinaisista leikkauksista toimivan kokonaisuuden. Kiitolliset hemofiliapotilaat kutsuivat hänet yhdistyksensä kunniajäseneksi.
Timo Paavilaisen kehittämät synnynnäisesti sijoiltaan olevan tai dysplastisen lonkan leikkausmenetelmät ovat kansainvälisesti arvostettuja. Hän on suunnitellut teollisessa valmistuksessa olevan proteesin lonkan dysplasian hoitoon (Biometin CDH). Avuliaana opettajana hän on kouluttanut suomalaisia ortopedeja kehittämiensä menetelmien osaajiksi. Ortopedeja kaikista Pohjoismaista, Euroopasta ja Yhdysvalloista on vieraillut Invalidisäätiön sairaalassa tutustumassa Paavilaisen menetelmiin. Suomen Ortopediyhdistys kutsui Paavilaisen vuonna 2003 Fabian Langenskiöldin muistoluennon pitäjäksi ja kunniajäsenekseen. Hänen saamansa julkiset tunnustukset osoittavat, että hän on sekä potilaiden että kollegojen arvostama käytännön lääkäri.
Timo Paavilainen on halunnut olla käytännön lääkäri. Hän on ehtinyt ansioitua myös tutkijana, mutta akateemisen tutkijan ambitioita hänellä ei ole ollut. Hän kehitti Invalidisäätiön ortopediseen sairaalaan toimivan hoitojärjestelmän tekonivelkirurgian erityisongelmia varten. Muun ohessa siihen tarvittiin hoitoyksikön koko henkilökunnan kouluttamista. Hänen ammattieettinen normistonsa, »kirurgin moraalinsa», on kunnioitettavan tiukka. Hän tuntee myös sosiaalista vastuuta, eivätkä taloudelliset kiihokkeet ole hänen luontaisen ahkeruutensa pontimia.
Timo Paavilaisen luonteenpiirteitä ovat ystävällisyys, avuliaisuus, tasainen mielenlaatu, henkinen aktiivisuus, innostuneisuus ja myönteisyys. Hänen elämäntapansa ovat kaikilta osiltaan moitteettomat. Lähimmät työtoverit tietävät liiallisen työsidonnaisuuden hänen ainoaksi paheekseen. Hänen ei ole kuultu syyllistävän potilaitaan, eikä hän moiti heitä aikaisemmin hoitaneita kollegoita. Hänen tekemänsä leikkaukset ovat usein pitkiä, vaikeita, rasittavia ja »verisiä». Silti häntä ei ole tavattu kiihtyneenä tai hermostuneena. Hänen äänensä ei kohoa leikkauksen aikana. Kriittisissä tilanteissa on havaittu lievää kolmiasteista tuohtumusta: ääntään korottamatta hän sanoo ensiksi »voi veljet», sitten »tytöt, tytöt» ja lopulta kaikkein voimallisimmin »voi pahkiainen». Leikkauksen pitkittyessä odottamattomasti hän saattaa pyytää leikkaussaliin »passaria» ilmoittamaan häntä poliklinikassa odottaville potilaille, että hän myöhästyy ja että odottavat voivat käydä kahviossa ostoksilla hänen laskuunsa. On kuin Timo Paavilaiseen olisi rikastunut ryväs kaikkein parhaita Karjalan heimon luonteenpiirteitä peräänantamattoman ahkeruuden ja parhaaseen mahdolliseen tulokseen pyrkivyyden mausteiksi. Hän ei puhu pahaa ihmisistä. Sairaalabyrokratialle hän on silti vihainen, jos se estää häntä hoitamasta esimerkiksi entisiä hemofiliapotilaitaan. Yleiseen tapaan hänen voi joskus kuulla moittivan verotuksen ankaruutta eli sitä, että se rankaisee ihmisiä heidän ahkeruudestaan.
Timo Paavilaisen kutsumanimi hänen omassa sairaalassaan on Paavi. Se on hänen työyhteisönsä kieleen vakiintunut ilmaisu, jonka alkuperä ei ole tiedossani. Tietysti se on hänen karjalaisperäisen sukunimensä lyhenne, mutta siihen ei liity mitään paavillisia sävyjä. Kuitenkin hänen asemansa vaikeimman tekonivelkirurgian keskiössä antaa lempinimelle latausta – ei erehtymättömyyden sädekehää, mutta todellisen vaikuttajan glooriaa. Sitä paitsi lempinimestä on muokattu leikkaussalin arkikieleen uudissanoja. Paavin erityisiä tarpeita varten muotoilemia instrumentteja – taivutettua kauhaa, lyhytkasvuiselle kondrodystrofiapotilaalle lyhennettyä reisiproteesin vartta tai proteesin muovaamista jopa leikkauksenaikaisella hitsauksella ja joitakin muita innovaatioita – kutsutaan paaviloiduiksi välineiksi. Työyhteisön menetelmät arvostuksen (tai sen puutteen) osoittamisessa ovat moninaiset.
Timo Paavilaisen käytännön lääkärintyön toinen päälinja, sen sosiaalisen vastuun alue, on toiminta sotainvalidien ortopedilääkärinä. Hän aloitti Sotainvalidien Veljesliiton Kaskisaaren kuntoutumislaitoksen ortopedilääkärinä vuonna 1973 ja jatkoi laitoksen ylilääkärinä vuodesta 1980 vuoteen 2001, jolloin laitoksen toiminta lopetettiin. Raaja-amputoitujen sotainvalidien lääkintähuolto perustui 1950-luvulta kolmen »kolmannen sektorin» toimijan Invalidisäätiön, Proteesisäätiön ja Kaskisaaren palveluihin. Timo Paavilaisella oli ainutlaatuisen vahva asema tässä kolmiossa. Hän tutki Kaskisaareen kuntoutuskursseille tulleet sotainvalidit. Jos hän totesi ortopedis-kirurgisen hoidon tarvetta amputaatiotyngässä ja amputoidun tai säilyneen raajan nivelissä tai lannerangassa, hän toteutti suunnitellun hoidon Invalidisäätiön ortopedisessa sairaalassa, jonka vieressä sijainneen Proteesisäätiön palvelut olivat jatkohoidossa käytettävissä. Paavilaiselle kertyi ylittämätön kokemus ikääntyvän suomalaisen raaja-amputoidun sotainvalidin ongelmista ja varsinkin niiden ratkaisuista. Amputoitujen kuntoutujien osoittamasta arvostuksesta hänen työllensä ja kiitollisuudesta hänen ystävälliselle asenteellensa tuli jatkuvasti palautetta laitoksen työnantajalle ja omistajalle Sotainvalidien Veljesliitolle. Hän oli Kaskisaaren isännistön jäsen yli kahden vuosikymmenen ajan. Kaskisaaren henkilökunta kiitteli hyvää »herraonneaan». Amputoitujen sotainvalidien sodanjälkeiseen apuvälinehuoltoon eniten vaikuttaneen asiantuntijan professori Kauko A. Solosen jälkeen laitoksen ylilääkäriksi tuli Timo Paavilainen. Hän oli laitoksen omistajan, sen potilaiden ja henkilökunnan mielestä huippuluokan ammattimies ja hyvä ihminen. Puolustusministeri myönsi hänelle vuonna 1995 Sotainvalidien ansioristin erityisistä ansioista toiminnassa suomalaisten sotainvalidien hyväksi.
Timo Paavilainen on aina tarvittaessa vuoden- tai vuorokaudenajasta riippumatta tullut kollegansa avuksi tai potilaansa vuoteen äärelle ystävällisenä ja kannustavana. Hänen työtään leimaavat ammattitaito, auttamisen halu, luotettavuus ja rehellisyys. Hän täyttää erinomaisesti Konrad ReijoWaaran palkinnon saamisen edellytykset."
Veli Matti Huittinen, puheenjohtaja, professori
Sotainvalidien Veljesliitto
Kasarmikatu 34 A Helsinki
Sotainvalidien Veljesliitto
Kirjoitus ortobedi Timo Paavilaisen elämäntyöstä.
"Timo Paavilainen jatkaa eläkeläisenä työtään konsultoivana ja operoivana ortopedina. Hän syntyi Viipurissa, tuli ylioppilaaksi Tampereen lyseosta, valmistui lääkäriksi Turun yliopistosta 1964, sai erikoislääkärin oikeudet kirurgiassa 1970 ja ortopediassa 1974 ja väitteli Helsingin yliopistossa vuonna 1980. Hän on tehnyt »merkittävän työn käytännön lääketieteessä suoranaisen potilashoidon alalla» ja täyttää näin arvostetun Konrad ReijoWaaran palkinnon perusvaatimuksen.
Timo Paavilaisen käytännön lääkärintyön pääväylä avautui vuonna 1973, jolloin hän aloitti kirurgina Invalidisäätiön ortopedisessa sairaalassa. Hänen pääasiallinen mielenkiintonsa kohdistui tekonivelkirurgiaan ja sittemmin sen kaikkein vaativimmille alueille: tekonivelten hankaliin uusintaleikkauksiin, lonkkanivelen hoitamattoman synnynnäisen sijoiltaanmenon ja lonkan kehityshäiriön (dysplasia) proteettisiin korjauksiin sekä synnynnäistä ruston kehityshäiriötä (kondrodystrofia) potevien ja hemofiliapotilaiden tekonivelkirurgiseen hoitoon. Nämä vaikeat leikkaukset muodostuivat vähitellen hänen työnsä keskeiseksi alueeksi. Hemofiliapotilaiden tekonivelleikkaukset kaikkialta maasta keskitettiin hänen käsiinsä vuodesta 1984. Timo Paavilainen kehitti yhteistyössä SPR:n veripalvelun kanssa näistä harvinaisista leikkauksista toimivan kokonaisuuden. Kiitolliset hemofiliapotilaat kutsuivat hänet yhdistyksensä kunniajäseneksi.
Timo Paavilaisen kehittämät synnynnäisesti sijoiltaan olevan tai dysplastisen lonkan leikkausmenetelmät ovat kansainvälisesti arvostettuja. Hän on suunnitellut teollisessa valmistuksessa olevan proteesin lonkan dysplasian hoitoon (Biometin CDH). Avuliaana opettajana hän on kouluttanut suomalaisia ortopedeja kehittämiensä menetelmien osaajiksi. Ortopedeja kaikista Pohjoismaista, Euroopasta ja Yhdysvalloista on vieraillut Invalidisäätiön sairaalassa tutustumassa Paavilaisen menetelmiin. Suomen Ortopediyhdistys kutsui Paavilaisen vuonna 2003 Fabian Langenskiöldin muistoluennon pitäjäksi ja kunniajäsenekseen. Hänen saamansa julkiset tunnustukset osoittavat, että hän on sekä potilaiden että kollegojen arvostama käytännön lääkäri.
Timo Paavilainen on halunnut olla käytännön lääkäri. Hän on ehtinyt ansioitua myös tutkijana, mutta akateemisen tutkijan ambitioita hänellä ei ole ollut. Hän kehitti Invalidisäätiön ortopediseen sairaalaan toimivan hoitojärjestelmän tekonivelkirurgian erityisongelmia varten. Muun ohessa siihen tarvittiin hoitoyksikön koko henkilökunnan kouluttamista. Hänen ammattieettinen normistonsa, »kirurgin moraalinsa», on kunnioitettavan tiukka. Hän tuntee myös sosiaalista vastuuta, eivätkä taloudelliset kiihokkeet ole hänen luontaisen ahkeruutensa pontimia.
Timo Paavilaisen luonteenpiirteitä ovat ystävällisyys, avuliaisuus, tasainen mielenlaatu, henkinen aktiivisuus, innostuneisuus ja myönteisyys. Hänen elämäntapansa ovat kaikilta osiltaan moitteettomat. Lähimmät työtoverit tietävät liiallisen työsidonnaisuuden hänen ainoaksi paheekseen. Hänen ei ole kuultu syyllistävän potilaitaan, eikä hän moiti heitä aikaisemmin hoitaneita kollegoita. Hänen tekemänsä leikkaukset ovat usein pitkiä, vaikeita, rasittavia ja »verisiä». Silti häntä ei ole tavattu kiihtyneenä tai hermostuneena. Hänen äänensä ei kohoa leikkauksen aikana. Kriittisissä tilanteissa on havaittu lievää kolmiasteista tuohtumusta: ääntään korottamatta hän sanoo ensiksi »voi veljet», sitten »tytöt, tytöt» ja lopulta kaikkein voimallisimmin »voi pahkiainen». Leikkauksen pitkittyessä odottamattomasti hän saattaa pyytää leikkaussaliin »passaria» ilmoittamaan häntä poliklinikassa odottaville potilaille, että hän myöhästyy ja että odottavat voivat käydä kahviossa ostoksilla hänen laskuunsa. On kuin Timo Paavilaiseen olisi rikastunut ryväs kaikkein parhaita Karjalan heimon luonteenpiirteitä peräänantamattoman ahkeruuden ja parhaaseen mahdolliseen tulokseen pyrkivyyden mausteiksi. Hän ei puhu pahaa ihmisistä. Sairaalabyrokratialle hän on silti vihainen, jos se estää häntä hoitamasta esimerkiksi entisiä hemofiliapotilaitaan. Yleiseen tapaan hänen voi joskus kuulla moittivan verotuksen ankaruutta eli sitä, että se rankaisee ihmisiä heidän ahkeruudestaan.
Timo Paavilaisen kutsumanimi hänen omassa sairaalassaan on Paavi. Se on hänen työyhteisönsä kieleen vakiintunut ilmaisu, jonka alkuperä ei ole tiedossani. Tietysti se on hänen karjalaisperäisen sukunimensä lyhenne, mutta siihen ei liity mitään paavillisia sävyjä. Kuitenkin hänen asemansa vaikeimman tekonivelkirurgian keskiössä antaa lempinimelle latausta – ei erehtymättömyyden sädekehää, mutta todellisen vaikuttajan glooriaa. Sitä paitsi lempinimestä on muokattu leikkaussalin arkikieleen uudissanoja. Paavin erityisiä tarpeita varten muotoilemia instrumentteja – taivutettua kauhaa, lyhytkasvuiselle kondrodystrofiapotilaalle lyhennettyä reisiproteesin vartta tai proteesin muovaamista jopa leikkauksenaikaisella hitsauksella ja joitakin muita innovaatioita – kutsutaan paaviloiduiksi välineiksi. Työyhteisön menetelmät arvostuksen (tai sen puutteen) osoittamisessa ovat moninaiset.
Timo Paavilaisen käytännön lääkärintyön toinen päälinja, sen sosiaalisen vastuun alue, on toiminta sotainvalidien ortopedilääkärinä. Hän aloitti Sotainvalidien Veljesliiton Kaskisaaren kuntoutumislaitoksen ortopedilääkärinä vuonna 1973 ja jatkoi laitoksen ylilääkärinä vuodesta 1980 vuoteen 2001, jolloin laitoksen toiminta lopetettiin. Raaja-amputoitujen sotainvalidien lääkintähuolto perustui 1950-luvulta kolmen »kolmannen sektorin» toimijan Invalidisäätiön, Proteesisäätiön ja Kaskisaaren palveluihin. Timo Paavilaisella oli ainutlaatuisen vahva asema tässä kolmiossa. Hän tutki Kaskisaareen kuntoutuskursseille tulleet sotainvalidit. Jos hän totesi ortopedis-kirurgisen hoidon tarvetta amputaatiotyngässä ja amputoidun tai säilyneen raajan nivelissä tai lannerangassa, hän toteutti suunnitellun hoidon Invalidisäätiön ortopedisessa sairaalassa, jonka vieressä sijainneen Proteesisäätiön palvelut olivat jatkohoidossa käytettävissä. Paavilaiselle kertyi ylittämätön kokemus ikääntyvän suomalaisen raaja-amputoidun sotainvalidin ongelmista ja varsinkin niiden ratkaisuista. Amputoitujen kuntoutujien osoittamasta arvostuksesta hänen työllensä ja kiitollisuudesta hänen ystävälliselle asenteellensa tuli jatkuvasti palautetta laitoksen työnantajalle ja omistajalle Sotainvalidien Veljesliitolle. Hän oli Kaskisaaren isännistön jäsen yli kahden vuosikymmenen ajan. Kaskisaaren henkilökunta kiitteli hyvää »herraonneaan». Amputoitujen sotainvalidien sodanjälkeiseen apuvälinehuoltoon eniten vaikuttaneen asiantuntijan professori Kauko A. Solosen jälkeen laitoksen ylilääkäriksi tuli Timo Paavilainen. Hän oli laitoksen omistajan, sen potilaiden ja henkilökunnan mielestä huippuluokan ammattimies ja hyvä ihminen. Puolustusministeri myönsi hänelle vuonna 1995 Sotainvalidien ansioristin erityisistä ansioista toiminnassa suomalaisten sotainvalidien hyväksi.
Timo Paavilainen on aina tarvittaessa vuoden- tai vuorokaudenajasta riippumatta tullut kollegansa avuksi tai potilaansa vuoteen äärelle ystävällisenä ja kannustavana. Hänen työtään leimaavat ammattitaito, auttamisen halu, luotettavuus ja rehellisyys. Hän täyttää erinomaisesti Konrad ReijoWaaran palkinnon saamisen edellytykset."
Veli Matti Huittinen, puheenjohtaja, professori
Sotainvalidien Veljesliitto
Kasarmikatu 34 A Helsinki
tiistai 16. tammikuuta 2018
Vieraita Italiasta!
Karpalossa on ollut eilen ja tänään kansainvälinen tunnelma.
Italialaisten lääkäreiden ja terveysalalla työnkenelevien vierailu on
vienyt Karpalon maailman kartalle. 30 hengen italialaisryhmä on
suorastaan mykistynyt näkemästään, kuulemastaan ja kokemastaan
Karpalossa ja Kuusamossa. Ryhmä saapui eilen Oulun lentokentälle ja
sieltä bussilla Kuusamoon ja Karpaloon syömään iltapalaa. Ryhmä otettiin
vastaan Kuusamon musiikkiopiston musiikinopettajien esityksillä.
Maanantaina Seppo Kallio, kitara ja
Teemu Huunonen, huilu, saivat vieraat suorastaan "hurmoksiin", koska he
kuulivat ensimmäisenä oman maansa musiikkia. Tänään oli vuorossa piano
ja sellomusiikkia, jota esittivät Katri Holma ja Cornelis Kok. Vieraat
kuuntelivat musiikkikappaleet kärsivällisesti loppuun saakka, vaikka
heidän aikataulunsa ylittyi yli puolella tunnilla. Karpalon kokki on
saanut paljon kiitosta hyvistä ruoista, joita Niina-kokki on
valmistanut. Karpalon ruokia he nauttivat koko viikon ajan. Tiloissamme
on esillä koko viikon Italiaan viittaavia ajatuksia! Olen ottanut
joitakin kuvia, joita laitan tänne myöhemmin. Kiitos vieraille
tuomastanne piristyksestä talven keskelle! 
sunnuntai 7. tammikuuta 2018
24/7 Rukousvartio Kuusamossa 10.-21.1.2018
Keskiviikkona 10.1.2018 klo 10.00 alkaa 24/7 Rukousvartio Kuusamon kristittyjen yhteisenä kampanjana. Rukousvartio päättyy sunnuntaina 21.1. klo 18-20 järjestettävään Rukouvastausten juhlaan! Rukoilijat vaihtuvat tunnin välein. Klo 10-20 rukoillaan Kuusamon adventtiseurakunnan Rukouspuutarhassa ja muut ajat kodeissa. Rukoilijoiden katseet kääntyvät Jeesuksen puoleen, joka toimii tällä hetkellä ylimmäisenä pappina taivaallisessa pyhäkössä.
Jos haluat olla mukana, niin voit tilata minulta oman rukousajan!
Aloitamme vuoden rukoksella!
Jos haluat olla mukana, niin voit tilata minulta oman rukousajan!
Aloitamme vuoden rukoksella!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
