Oulankajoen seikkailu!

Torstaina 16.7. heräsin hyvissä ajoin omassa mökissäni. Aamutoimien jälkeen valmistelin päivän avausta. Päivän teemana oli "Seuratkaa minua." Lippukentällä oli vain pieni joukko leiriläisiä, koska porukat valvoivat illalla melko myöhään ja heitä oli vaikea saada aamulla liikkeelle. Valtteri oli ainoa leiriläinen, joka oli mukana aamuhartaudessa jokaisena aamuna. Hän saikin usein nostaa lipun salkoon Maammelaulun sävelten kajahtaessa pitkin leiritilaa syntymäkuntani, Soinin, torvisoittokunnan sävelien tahdissa.

Sanan, laulujen ja rukouksen jälkeen kiirehdimme aamiaiselle. Lämmin kaurapuuro lisukkeineen sai vatsan hyvälle tuulelle. Retkipäivän tunnelma oli odottavan jännittynyt. Kun linja-auto ajoi Loma-Ajakan pihaan, niin jopa leiriläisiin tuli liikettä. Reppu selkään ja matkaan vaan. Vain kolmella pojalla oli kalastusvälineet mukana. Asserilla ja Valtterilla oli virveli ja Aleksilla perho. Kun kaikki tavarat oli lastattu autoon, matka Kiutakönkään alajuoksun kanoottiretken lähtöpisteeseen alkoi aikataulun mukaisesti. Aurinko paistoi lämpimästi. Ossi jakeli minitrip -pusseja kännyköiden suojaksi. Minäkin otin sellaisen varmuuden vuoksi. Eihän sitä tiedä vaikka kanootti kaatuisi. Aikaisemmat kokemukset palautuivat mieleeni. Olen kerran kiepsahtanut veteen, kun kaveri työnsi kanootin varomattomasti vesille Ansa-kämpän rannassa.

Kun kanootit oli saatu rantaan, liput kiinnitettyä, tavarat kyytiin ja melontakaverit tsekattua, seitsemäntoista kanoottia lähti liikkeelle. Useimmissa kanooteissa oli kaksi melojaa. Muutamissa kolme. Minun kanootissa oli kolme, kalastuksesta kiinnostuneet pojat, Asser ja Valtteri. Yli kaksikymmentä kilometriä mutkittelevaa Oulankajokea oli edessämme. Ajattelin, että tästä tulee hieno retki, kun aurinko paistaa ja on lämmin ilma. Olin varautunut huolella myös sateen varalle. Näytin linja-autossa lähelläni oleville leiriläisille ja ohjaajille hienoja saappaitani, joissa oli lämmin karvainen vuori. Sanoin, että jalat ovat todella lämpimät. Nauroimme yhdessä. Sain Ossilta vielä mustan jätesäkin, jonka halkaisimme kahtia. Tällä suojasin housuni, ettei melasta valuva vesi kastelisi niitä. Ajattelin pysyä kuivana koko matkan satoi tai paistoi.

Edellämme meloi kolmen pojan joukkue, jotka kellahtivat kumoon heti ensimmäisessä virtauksessa. Heidän kanoottinsa meni sivuttain ja virta kaatoi sen kumoon, kastellen pojat läpimäriksi. Tämä ei poikien matkantekoa haitannut. He vain nauroivat ja jatkoivat matkaansa iloisina. Pian aurinko kuivasi heidän vaatteensakin.

Kylläpä luonto oli kaunista. Vesilinnuilla oli pieniä poikasia, poroilla vasoja. Hienot hiekkarannat houkuttelivat pysähtymään, ottamaan aurinkoa ja viettämään rantalomaa. Siihen ei nyt kuitenkaan ollut aikaa tällä kerralla. Muutamat pysähtyivät uimaan. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Ansa-kämppä. Ei siinä maltettu kauaa viipyä. Oli suuri into päästä eteenpäin, Sirkkapuron laavulle.

Kun olimme meloneet yli kolme tuntia, saavuimme Sirkkapuron laavulle, jossa lepäsimme ja nautimme maastolounaan. Folioon käärityt kasvisnyytit olivat pysyneet lämpiminä ja maistuivat hyviltä, kun söimme niitä nuotion ympärillä istuessamme. Huomasimme, että taivaalle alkoi kerääntyä pilviä, joten oli parasta jatkaa matkaa seuraavalle pysähdyspaikalle. Muutamat olivat kaatuneet kanootilla ja kastelleet itsensä.

Seuraava pysähdyspaikka oli Siikauopajan laavu, josta ei ole enää pitkä matka Jäkälämutkaan. Sirkkapuron laavun jälkeen oli mahdollisuus kalastaa. Asser ja Valtteri kaivoivat virvelinsä esiin ja heittelivät uistinta kanootin molemmille puolille. Sitten tärppäsi! Valtterin uistimen päässä oli iso kala. Väsytyksen jälkeen näimme ison hauen uivan kanoottimme vieressä. Olimme kaikki tohkeissamme. Pojilla ei ollut haavia. Yritimme saada hauen kanoottiin, mutta emme onnistuneet. Pyysimme Juhaa auttamaan. Hän ei ennättänyt apuun. Hauki oli jo melani päällä ja kun olin nostamassa sitä melalla kanoottiin, se heilautti pyrstöään hyvin napakasti, katkaisi siiman ja hävisi saman tien "huulikoru" suupielessä omille teilleen. Samalla hetkellä kanoottimme kiepsahti nurin ja olimme hetkessä "hauen valtakunnassa." Kastuimme läpimäriksi ja tavarat lensivät veden varaan. Kännykkäni kellui minitrip -pussissa veden päällä, josta Valtteri nappasi sen talteen. Kiitos, Ossi, pelastit kännykkäni! Vedin kanootin rantaan ja aloimme kerätä tavaroitamme vedestä ja joen pohjasta. Asser itki rannalla ja Valtteri keräsi minun kanssani kamoja talteen. Valtteri tyynnytteli Asseria ja sanoi, että kyllä se sinun virvelisi löytyy vielä. Niin se löytyikin. Onneksi meillä oli vesitiivis pussi, jossa vaihtovaatteet pysyivät kuivina. Sadetakkini ei kuitenkaan ollut pussissa, joten se kastui. Lämpimistä saappaista ei ollut enää, iloa.
Lopuksi nauroimme yhdessä. Asserin itkukin vaihtui lopulta nauruksi. Asser totesi, että ensin minua itketti ja sitten nauratti. Siikauopajan laavulla meillä oli kerrottavana muille leiriläisille hauska kalajuttu. Kalan koko suureni suurenemistaan. Iso se kyllä olikin. Sanoin pojille, että nyt meillä on sitten unissa paistettua haukea päivälliseksi. Saimme kuulla, että ainakin kahdeksan leiriläistä oli ottanut lähikontaktin Oulankajokeen. Siikauopajan laavulla jouduimme pitämään kahden tunnin paussin, koska sää vaihtui yhtäkkiä ukkosmyrskyksi. Salamoi, jyrisi, satoi rankasti vettä, jopa rakeitakin. Söimme hernekeittoa ja pannukakkua ja pidimme sadetta. Kun sade taukosi jatkoimme matkaa ja saavuimme perille lähes aikataulun mukaan, kaikki enemmän tai vähemmän märkinä. Linja-auto vei meidät Loma-Ajakan täysihoitoon. Savusauna, tavallinen sauna ja lämminvesipalju olivat ahkerassa käytössä koko illan, pitkälle yöhön saakka. Retki onnistui hyvin ja sen muistaa pitkään.

Tästä kokemuksestamme Henri piirsi taidekilpailussa piirustuksen, joka voitti piirustuskilpailun. Sain piirustuksen muistoksi ja monet ottivat siitä myös kuvan.

Leiri meni hyvin! Nyt on palautumisen aika!

Eräripari ja Nuorten Seikkailuleiri on nyt pidetty. Poikia oli 20, tyttöjä seitsemän (7), ohjaajia koko leirin ajan seitsemän (7), vierailevia ohjaajia ja aikuisia avustajia neljä (4) ja vieraita sapattina n. kymmenen (10). Leirivahvuus koko leirin ajan oli 34. Ohjelma sujui hyvin käsikirjoituksen mukaan. Talon palvelut olivat erinomaiset. Ruoka oli erittäin maukasta ja terveellistä kasvisruokaa. Katja Pystynen lupasi kirjoittaa leiristä pienen kronikan. Sovin hänen kanssaan, että kirjoitan sen blogiini myöhemmin. Tämä viikko menee loppujärjestelyihin ja palautumiseen. Ensi viikolla alkaa lomani.

Leiri on valmis alkamaan!

Viime yönä puolenyön aikaan saimme leirijärjestelyt tehtyä niin, että leiri voi alkaa. Talon isäntä kysyi myöhään illalla, että eikö leiri meinaa millään valmistua ja yksinkö sinä tästä kaikesta vastaat? Kerroin heille, että suurin osa ohjaajista ja avustajista tulee sitten leirille. Monta askelta hekin ottivat illan aikana, kun he veivät pelivälineitä jne. leiritilan eri kulmille. Välillä joimme kuumaa juomista ja keskustelimme Raamatusta. Leiriemäntää kiinnosti pystyttämäni Danielin kuvapatsas niin paljon, että hän oli lukenut koko Danielin kirjan ja löytänyt sieltä vastauksen siihen, että miksi me halusimme leirille kasvisruoan. Lupasin toimittaa hänelle kirjallisuutta, koska hän oli kiinnostunut tietämään enemmän aikaamme koskevista tapahtumista. Kun ajelimme Juumasta kylälle, taivaalle nousi kaunis sateenkaari. Liiton kaari oli rohkaiseva merkki ja tuntui hyvältä. Kiitollisuus valtasi mielemme. Suurin osa leiriläisistä saapui eilen, omilla autoilla. Lentokoneella tuli kuusi poikaa Helsingistä. Mukana myös yksi sukulaiseni, siskonpoika Valtteri Ylä-Jääski, joka oli mukana myös viime kesänä. Valtteri oli suureksi avuksi leirivalmisteluissa eilen illalla. Hän kantoi tavaroita ja kokosi mm. pienoisbiljardipöydän ja teki frisbee-radan. Kun tulimme alkuyöstä kirkolle, patjoilla loikoili suuri joukko kirkassilmäisiä leiriläisiä. Kaikkien silmät olivat jännityksestä auki. Kävin jokaisen luona erikseen ja toivotin heidät kädestä pitäen tervetulleiksi leirille ja toivotin heille hyvää yötä. Muutamat pojat halusivat vielä lapata lappapuuroa vatsaansa meidän kanssamme. Odottava tunne valtasi mieleni ja Herran siunaava läsnäolo täytti temppelin.

Sulkeudun esirukouksiinne!

Vauhti päällä!

Kasvihuone on nyt siinä kunnossa, että istutin siihen Annen ostamat taimet. Tomaatin taimet olivat jo kukalla. Kurpitsan taimissa oli nuput, mutta kurkun taimet olivat melko pieniä. Kesä taitaa kuitenkin olla jo niin pitkällä, ettei mahda ehtiä tulla satoa.

Tänään oli kiireinen päivä. Ravasimme kaupunkia ristiin rastiin ja teimme ostoksia. Siivosimme kirkolla majoitustiloja. Kasvisravintola Karpalon tilat ovat nyt tarpeen. Ne ovat vielä tyhjänä ja sinne voi hyvin majoittaa leiriläisiä, joista suurin osa saapuu jo huomenna. Karpalon puolelle sopii 15 poikaa. Siellä on nyt patjat, tyynyt ja peitot valmiina. Kirkon tiloihin mahtuvat muut vieraat oikein hyvin. Rukoilin päivällä, että Herra lähettäisi jonkun siivoamaan kirkon, koska emme olisi millään ehtineet sitä tehdä. Sitten minulle soitti Marjatta Ollikainen, joka oli tullut miehensä Juhan kanssa kylälle asioimaan. Marjatta ja Juha asuvat Lohjalla. He ovat juuri rakentaneet kesämökin Hossaan. Kysyin heiltä apua kirkon siivoamiseen. He halusivat ystävällisesti auttaa meitä. He siivosivat kirkon erittäin siistiksi. Kiitos Herralle rukousvastauksesta ja sydämellinen kiitos ystävillemme. Teitte suuren palveluksen. Jumala palkitkoon runsaasti palvelutyönne. Veimme jälleen yhden kuorman tavaraa Loma-Ajakkaan. Leirikioskin tarvikkeet ja paljon muuta. Sillä välin kun avustajani tyhjensi peräkärryä, minä juoksin metsässä viemässä rastitehtävät paikoilleen. Autonavaimet jäivät yhdellä rastilla maahan, mutta löysin ne paluumatkalla ja pääsin jatkamaan matkaani hiekkatie "pölisten." Tai oikeastaan ravasta roiskuen, koska tie oli märkä sateen jälkeen. Tulee taas mieleeni erään papin sana poliisille, kun hän oli saanut ylinopeussakon. Tämä työ on sellainen, että tässä pitää ajaa kuin paholainen. Aikatauluni oli erittäin tiukka. Minulla oli hierojalle aika klo 19.15, koska selkäni ja niskani ovat jumissa. Vähemmästäkin! Myöhästyin pari minuuttia.
Kylläpä oli napakka käsittely. Olenkohan huomenna mustelmilla.
Illalla postia tutkiessani käsissäni oli muistutus siitä, että vuoden aikana saa tulla vain kolme sakkoa ja sitten otetaan kortti pois. Tämä oli minulle aiheellinen huomautus.

Kanaanilaisnaisen usko

"Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot!" (Matt. 15:28.)
Jeesus sanoi nämä sanat kanaanilaiselle naiselle, joka pyysi häneltä apua pahan hengen vaivaamalle tyttärelleen. Juutalaiset vihasivat kanaanilaisia, koska he olivat pakanoita ja palvelivat epäjumalia. Opetuslasten koulutus oli kesken. Heidän suhtautumisensa pakanoihin oli muututtava. Jeesus järjesti heille oppitunnin, jossa heidän oli mahdollista muuttaa asenteitaan avarampaan suuntaan. Käytäntö on paras koulu. Teoria on hyvä asia, mutta siitä ei ole apua, jos sitä ei sovella käytäntöön. Uskonnon harjoittamisesta ei ole mitään hyötyä, jos sydän on kylmä lähimmäisen hädälle.

Tyroksen ja Sidonin kaupungit olivat Välimeren rannalla. Kapernaumista katsoen lännessä. Näiden kaupunkien asukkaat olivat kanaanilaisia, joilla ei ollut niitä etuoikeuksia, joista juutalaiset saivat nauttia päivittäin. Jeesuksen maine oli levinnyt näille seuduille. Nainen oli kuullut Jeesuksen parannusihmeistä. Jeesus tiesi naisen halusta päästä tapaamaan häntä. Sen tähden hän tuli tämän naisen kulkureitille. Näin Jeesus teki usein, jotta ihmisillä oli mahdollisuus esittää asiansa ja pyyntönsä hänelle. Jeesus järjesti lääkärin vastaanoton ihmisten keskelle. Köyhilläkin oli mahdollista päästä lääkärin luo, koska Jeesus ei ottanut keneltäkään maksua, palvelustaan.

Jeesus vei opetuslapsensa Israelin rajojen yli, jotta he näkisivät maailman tarpeet. Heidän tuleva työnsä oli viedä heille evankeliumi. Ylpeys pystyttää korkeita muureja ihmisten välille. Jeesus halusi murtaa nämä muurit opetuslasten sydämestä, jotta heistä tulisi myötätuntoisia, avarasydämisiä ja kaikkia ihmisiä rakastavia lähetystyöntekijöitä. Meidän ihmisten ei tulisi koskaan ajatella, että joku ihminen on, ulkopuolinen.

Jeesus kohteli naista samalla tavalla kuin juutalaiset kohtelivat pakanoita. Välinpitämättömyys, kylmyys ja kovasydämisyys tulee esille tässä tekstissä, hyvin. Jeesus esitti omalla käyttäytymisellään juutalaisten ja myös opetuslasten asennetta ja suhtautumista vierasheimoisiin. Torjutuksi tuleminen on raskasta kestettävää. Nainen joutui kokemaan tämän hyvin voimakkaasti. Näytti siltä, että hän ei saisi apua ollenkaan. Lopulta opetuslapset pyysivät: "Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa." Mutta Jeesus vastasi: "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten." Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: "Herra auta minua!" Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille." "Ei olekaan, Herra", vastasi nainen, "mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia." Ajatus siitä, että ei ollut oikein antaa siunauksia muille kuin juutalaisille, oli naisen sydämelle raskasta kuultavaa. Moni olisi masentuneena jättänyt asian sikseen ja lähtenyt pois, mutta nainen oli innokas, eikä hellittänyt. Hänellä oli uskoa, joka näkee pintaa syvemmälle. Jeesus ei voinut salata ilmeitään ja äänensävyään. Nainen oli lukenut rivien välistä enemmän kuin muut. Vaikka häntä kohdeltiin kuin koiraa, hän ymmärsi, että koirillakin on oikeus ruokaan. Nainen toivoi saavansa murusen leipää, mutta hän sai Elämän leivän, joka ravitsi hänen sielunsa ikuisesti. Hänen tyttärensä sai myös suuren siunauksen. Uskon, että heistä tuli lähetystyöntekijöitä, jotka halusivat jakaa elämän leipää kaikille nälkäisille ja elämän vettä janoisille. Opetuslapset saivat tarvitsemansa oppitunnin. Toivottavasti tällä kertomuksella on muuttava vaikutus myös meihin.

Leiriläiset ovat jo lähtökuopissaan

Tänään 6.7. on äitini syntymäpäivä. Hän täyttäisi 86 vuotta, jos hän olisi elossa. Hän nukkui pois 22.1.2009. Äiti pääsi lepoon ja hän saa nyt levätä vaivoistaan ja odottaa Jeesuksen takaisintuloa, jolloin tapahtuu Herran omien ylösnousemus. Olen hyvin kiitollinen äidilleni erityisesti hengellisestä perinnöstä, jonka hän lapsilleen jätti. Ei yksin omille lapsilleen, vaan myös toistenkin lapsille. Äidin sydämellä oli pyhäkoulutyö. Lapsi- ja nuorisotyöllä on kauaskantoiset vaikutukset. Ajattelen tätä asiaa nyt kun valmistelen tämän kesän leiriä. Olin tänään leiritilalla laatimassa erilaisia tehtäviä. Suunnittelimme maastopyöräsuunnistusreitin ja rastien tehtävät. Reitti kulkee Loma-Ajakasta Halosen uuniluolalle. Oli jälleen elämys nähdä tuo kiinnostava paikka. Uuniluola ei ole yleinen turistinähtävyys. Harvat ovat tämän paikan nähneet. Se on kuitenkin näkemisen arvoinen paikka. Tuli mieleeni tehdä jotain uutta ja jännää näihin maisemiin.

Suunnittelimme myös rukouspolun. Tähän tehtävään minulla on hyvä runko. Veimme peräkärryllisen tavaroita, joita tarvitsemme leirin aikana. Tämä oli jo toinen kuorma. Talon emäntä ja isäntä ottivat meidät jälleen ystävällisesti vastaan ja tarjosivat uunituoreita pasteijoita, teen kanssa.

Leirillä on monenlaisia eläimiä ja kaikki ovat sopeutuneet toisiinsa. Neljä pientä kissanpentua leikkivät kaikessa rauhassa, kissaemon ja koiran katsellessa rauhallisina vieressä. Mikael innostuu varmasti näkemästään.

Isäni kuolemasta on kymmenen vuotta

Kasvihuoneen laittamisessa on paljon suurempi työ kuin osasin etukäteen arvata. Olen kaivanut 3 m x 2 m alueelta 50 cm maata pois. Harkkotiilistä muurataan kasvihuoneelle perustus. Huomenna minulle pitäisi tulla muurari, jos hän kiireiltään ehtii, muuraamaan perustuksen.

Päivät ovat menneet leirivalmisteluihin. Tänään tulin töistä vasta 21.30. Teimme avustajani kanssa jokaiselle leiriläiselle kansion, jossa on kaikki materiaali, jota leirillä tarvitsemme. Kansioita tuli yhteensä 38 kpl ja jokaiseen kansioon sujautettiin 33 paperia tai esitettä. Papereita liikkui hyppysissämme yhteensä 1188 kpl. Ei kukaan leiriläinen osaa arvata kuinka paljon työtä on leirin, valmisteluissa.

Tänään 1.7.2009 on isäni kuolinpäivä. Siitä on nyt kymmenen vuotta. Olin silloin Kallioniemen raamattuleirillä, kun sain tiedon isäni kuolemasta. Ritva-sisareni soitti minulle suruviestin. Kun isäni haudattiin Pomarkun hautausmaahan, lähdin perheeni kanssa hautajaisiin Eräriparilta, jonne palasin hautajaisten jälkeen takaisin.
"Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa." (Ps. 107:1.) Jumalan armo kantaa, kestää ja lohduttaa! Ellei tätä armoa olisi, ei olisi toivoakaan. Herra on hyvä! Hän tietää päiviemme määrän. Elämä ja kuolema ovat Herran kädessä. Paavo-isäni muisto herättää lämpimiä ajatuksia sydämessäni. Hän oli hyvä isä!

Kun ajattelen isääni, mieleeni tulee hengellinen laulu, "Sun armos varaan".

1. Sun armos varaan, oi Herra, jään, kun ansiota en yhtäkään voi tuoda, Herra, sun etehesi. Siis tuon mä syntisen sydämeni.
2. Sun veres yksin vain kokonaan mun sydämeni voi puhdistaa. Mä kaipaan luoksesi Golgatalle sun ristis siunatun virran alle.
3. On sulla autuus, mä tiedän sen. Sä olet ystävä syntisten. Sä kuormat kirvoitat kuormatulta, ja rauhan, Kristus, saa sielut sulta.
4. Mä sua varron, ja suurempaa henkeni voimaasi odottaa. Mua kasta kasteella taivahasi ja työsi syvennä sielussani.
5. Sun armos varaan mä jään, mä jään toivoen, että kun matkan tään mä päätän, luoksesi armo mulla ois päärlyporttien kautta tulla.

Lämpimät terveiset kaikille sisaruksilleni perheineen isämme muistopäivän johdosta! Terveiset myös isäni sisaruksille ja kaikille, sukulaisille!

"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi". (Ap.t. 16:31.)