Tulkaa, kaikki on valmiina!

Saimme tehdyksi kaikki juhlavalmistelut. Jäämme odottamaan vieraita. Ensimmäiset vieraat saapuivat Kuusamoon tänä iltana. Kaksi pariskuntaa majoittui kirkollemme. Mielenkiintoista nähdä ketkä pääsevät tulemaan juhlille ja minkälaisia siunauksia Herra on meille, varannut.

Autossani oli paljon tavaraa juhlapaikalle. Kun olimme viemässä niitä koululle, jäimme oven taa, koska ovet olivat menneet kiinni klo 16.00. Teimme sitten muita järjestelyjä ja lähdimme hakemaan koivuja pääsisäänkäynnin eteen. Kun tulimme laittamaan niitä paikoilleen, kaupungin miehet tulivat samalla hetkellä laskemaan lippuja. He avasivat meille oven ja pääsimme sisään tekemään kaikki loppujärjestelyt. Jumala tiesi paremmin kuin me, että milloin ovet pitäisi saada auki. Kaikki meni "nappiin". Aikataulu oli täsmälleen oikea. Rukoukseeni tuli vastaus juuri oikealla hetkellä. Ihmettelimme tätä johdatusta pitkään ja iloitsimme siitä, että Herra hoitaa meitä hyvin.

Tulkaa, kaikki on valmiina!

Juhlien valmisteluissa on paljon työtä!

Kylläpä oli työntäyteinen päivä. Lähdin aamupäivällä liikkeelle ja tulin kotiin vasta illalla myöhään. Jalat olivat väsyneet ja koko keho oli uupunut. En ehtinyt pitää ruokatuntia ollenkaan. Minulla oli kaksi asiantuntijaa jotka perehdyttivät minut Kuusamon lukion auditorion tekniikkaan. Siinä olikin yllättävän paljon huomioitavia asioita. Kirjoitin ohjeet muistiin. Ensimmäinen ongelma tuli eteen heti alkuunsa. Tietokoneeni johdot eivät sopineet yhteen lukion laitteiden kanssa. Onneksi Pehmo-Kuusamosta löytyi adapteri joka ratkaisi pulman. Mottokuvan heijastaminen ei onnistunut. Kuvasta pitää tehdä PowerPoint- kalvo. Katariina teki kovasti töitä. Tarvitsimme kuitenkin lisävoimia. Kuudelta soitin Kirstille ja pyysin häntä tulemaan auttamaan meitä. Kirsti tuli Tean kanssa seitsemän maissa laittamaan kirjapöytiä. Pöydät piti kantaa luokkahuoneesta. Pulpetteja tarvittiin n. 20 kpl. Lasten luokat piti suunnitella niin, että kaikki luokan tärkeät laitteet ovat turvassa. Luokat tulivat lopulta erittäin viihtyisiksi ja turvallisiksi. Yhden luokan laittaminen kuntoon jäi huomiseksi. Toivottavasti Herra lähettää runsaasti lapsia kuulemaan Jumalan sanaa. Huomenna on viimeinen päivä valmistella juhlia. Olen pannut merkille, että kaksi noin kymmenenvuotiasta tyttöä on hyppinyt lukion pihalle tehdyn kivispiraalin kivillä. Pyysin Teaa kutsumaan tyttöjä juhliin. Tea lähti heti toimittamaan asian. Kun kävin autollani viemässä tarvikkeita, esitin myös tytöille vetoavan kutsun. Toivottavasti näen heidät juhlilla. Muistakaa rukouksin, että Herra puhuttelisi tyttöjä ja he saapuisivat tilaisuuksiin. Meillä on paljon lapsille ja nuorille sopivaa ohjelmaa.

"Nukkelapsi"

"Elonmerkkejä oli niin vähän, että tyttö muistutti melkein nukkea. Erityisopettaja Torey Haydenin uusi oppilas on lähes puhumaton. Tyttö reagoi vain jos joku uhkaa tai ärsyttää häntä, ja silloinkin silmittömin raivokohtauksin. Ensivaikutelma on, että syynä oireiluun eivät ole neurologiset syyt, vaan hurjat elinolot. Alkoholistiäidin ja rikoksista tuomitun isäpuolen lisäksi Torey löytää kurjasta asuntovaunusta joukon sisaruksia. Myös hätkähdyttävä totuus Downin sydroomaa sairastavasta Wanda-sisaresta selittää osaltaan Venuksen erikoista käytöstä. Torey alkaa tavata oppilastaan kahden kesken päivittäin. Tie luottamuksen syntymiseen on pitkä mutta palkitseva. Nukkelapsen koskettava tositarina osoittaa, että turvallisten aikuisten avulla lapsen on mahdollista selvitä rankoistakin koettelemuksista."

Sain tänä iltana luettua Torey Haydenin kirjan "Nukkelapsi". Kirjan lukeminen oli hyvä erityisopetuksen oppikurssi. Aivan kuin olisin ollut mukana tunneilla ja kulkenut rinnalla ja seurannut läheltä Torey Haydenin opetusta. Sain hyvän kuvan hänen työstään ja lapsista joita hän kärsivällisesti opetti.

Ilma viileni huomattavasti!

Olen saanut kahdeksi kuukaudeksi työharjoittelijan kirkollemme. Katariina Helmius on ollut suureksi avuksi juhlien järjestelyissä. Hän on käynyt monenlaisia kursseja. Rakennuspiirtäjänä Katariina on tehnyt taidokkaasti juhlapaikan opasteet. En ole koskaan nähnyt niin hyvin tehtyjä opasteita missään. Nyt meillä on työn alla rukousvaelluksen suunnittelu. Rukouspolku kiemurtelee Kuusamon lukion jännittävissä tiloissa ja matkan varrella pysähdytään rukoilemaan ja tekemään erilaisia rukoukseen liittyviä tehtäviä. Uskon, että tämä tulee olemaan perjantai-illan mieleenpainuva kokemus. Olen tehnyt vastaavanlaisen tehtävän leirillä nuorten kanssa ja he ovat pitäneet siitä.

Istutin eilen kirkkomme kukkalaatikoihin kesäkukat. Ilma viileni heti ja ajattelin, että nyt kukat paleltuvat. Joku kertoi, että soilla on paljon hillankukkia. On suuri vaara, että halla vie ne ja sitten sato onkin mennyt menojaan ensi kesältä. Toivottavasti ei joka paikasta.

Orjuudesta vapauteen!

"Lain orjuus" ... Kirjoitin tästä aiheesta jotakin 28.5. ja lupasin palata tähän teemaan myöhemmin.

Mitä orjuus on?
"Orjuus on perinteisessä muodossaan yhteiskunnallinen järjestelmä, jossa ihminen on toisen ihmisen omaisuutta. Ennen orjiksi otettiin niin sotavankeja, rikollisia ja velkaantuneita, kuin siviilejäkin jotka pakotettiin työskentelemään omistajansa hyväksi." (Wikipedia.)

Kukaan ihminen ei pidä siitä, että häntä pakotetaan tekemään jotakin toisen hyväksi. Toisen ihmisen hyväksikäyttö on laitonta. Tässä maailmassa on paljon orjuuttavaa hyväksikäyttöä. Onko sinua käytetty hyväksi väärällä tavalla? Onko sinua pakotettu työskentelemään "omistajan" hyväksi? Koetko olevasi hyväksikäytetty vai hyväksikäyttäjä?
Kun ajattelet tämänhetkistä elämääsi, niin kumpi sana kuvaisi sitä paremmin, orjuus vai vapaus?

"Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.' Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken." (Luuk:15:11,12.) Kun tuhlaajapoika lähti isänsä kodista, hän ajatteli pääsevänsä vapaaksi lain orjuudesta. Tämä "vapaus" johti pojan elämän holtittomuuteen. Kun rahat loppuivat, "vapaus" vaihtui orjuudeksi. Synnin orjuudessa eläminen on raskasta. Orjuudessa isän koti alkoi tuntua "taivaalta" jonne poika halusi palata. Poika ajatteli, että mieluummin hän olisi isän orjana kuin sikopaimenena, kurjuudessa, ankaran isännän komennettavana. Palatessaan isän kotiin hän kokee suuren yllätyksen. Hän pääseekin takaisin lapsen asemaan. Nyt hän ei olekaan palkkalainen ja orja vaan vapaa, isän poika, perillinen jälleen. Nyt isän kodin säännöt eivät tunnu raskailta ja vaikeilta noudattaa. Poika palvelee isäänsä mielellään. Isän antama armo ja rakkaus muuttavat pojan sydämen asenteen kuuliaiseksi isän tahdolle. Kuuliaisuus on rakkaussuhteen hedelmä. Poika ei palvele isäänsä pakosta vaan rakkaudesta, koska isä on häntä kohtaan hyvä ja rakastava. Poika ei elä lain orjuudessa vaan evankeliumin vapaudessa. Näin tapahtuu kaikille, jotka ottavat Jeesuksen vastaan omana Vapahtajanaan ja Herranaan. Elämä Jeesuksen kanssa on todellista vapautta! Tietoisuus siitä kenen omia me olemme ohjaa valintojamme. Me emme ole itsemme omia, meidät on kalliisti ostettu!

Jumalan armo seurasi häntä!

"Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä." (Luuk. 2:40.)
Luukas kertoo yhdellätoista sanalla Jeesuksen lapsuuden tapahtumat. "Lapsi kasvoi". Kasvu ja kasvaminen ovat elämän merkki. Kaikkialla missä on elämää, siellä on kasvua, mutta myös kuihtumista ja kuolemaa. Jeesus-lapsi kasvoi ja vahvistui samojen lakien alaisena kuin mekin. Hän tarvitsi ruokaa, juomaa, lepoa, liikuntaa, ystävyyttä, rakkautta ja huolenpitoa jne. Maria hoiti Jeesusta samalla tavalla kuin äidit lapsiaan. Jeesus-lapsi täyttyi viisaudella. Kaksitoistavuotiaana hän oli täynnä viisautta. Tämä tuli esille ensimmäisen temppelivierailun yhteydessä, kun Jeesus keskusteli oppineiden miesten kanssa kirjoituksista. "Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia." (Luuk. 2:47.) "Jumalan armo seurasi häntä." Tässä on kiinnostava ilmaisu. Jäin pohtimaan mitä tarkoittaa kun armo seuraa meitä? Oletko sinä miettinyt tätä asiaa?

Jeesus on täynnä armoa ja totuutta! Miten tämä tulee sinun mielestäsi esille Jeesuksessa?

Kajaanissa koettua

Jatkan vielä Kajaanin kokemuksistani.
Kävimme sairaalassa katsomassa Arvoa. Hänen kuntonsa oli kohentunut. Tänään hän pääsee kotiin. Muistetaan Arvoa rukouksin. Arvon huoneessa oli neljä miestä. Viereisellä petillä oli puhelias mies, joka valmistautui sydämen ohitusleikkaukseen. Ajatuksiini nousi isäni, joka kävi tällaisen leikkauksen läpi kauan sitten. Vaikka tällä miehellä oli edessään suuri leikkaus, hän oli iloinen ja rauhallisen oloinen. Oli rohkaiseva nähdä kuinka hyvin lapset huolehtivat isänsä hyvinvoinnista. Hänelle oli tuotu voileipäkakkua ja muita herkkuja tyttärenpojan lakkiaisjuhlasta. Hänellä oli juomat valmiina huomista matkaa varten. Hän oli saanut myös valita, lähteekö hän Ouluun Mersulla vai Volvolla. Pojalla oli taksifirma. Lyhyen vierailumme aikana hän ehti kertoa työstään, perheestään ja harrastuksistaan jne. niin vaikuttavasti, että opin tuntemaan hänet melko hyvin. Kun pidin lopuksi pienen rukoushetken Arvon kotiuttamisen ja tämän miehen tulevan leikkauksen puolesta mies osoitti kiitollisuuden hyvin avoimesti. Hän on tänään lähtenyt Ouluun leikattavaksi Mersun kyydillä. Toivottavasti kaikki onnistuu hyvin. Toivottavasti Irma jaksaa hoitaa miestään kotona ja hän saa tarvittavaa hoitoapua riittävästi. 91-vuotias omaishoitaja on kyllä harvinainen tapaus.

Harmittelimme sitä, että jänikset olivat kalunneet omenapuun rungot paljaiksi. Onneksi rungon alaosassa oli elämän merkki. Sieltä näytti lähtevän uusi elämän alku. Laitoimme Annen kanssa potut maahan ja leikkasimme nurmikon. Kevättyöt tuli näin tehtyä porukalla. Sää oli mitä parhain, aurinkoinen ja lämmin.