"Tavoitelkaa sen kaupungin parasta, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen hyvinvointi koituu teidänkin parhaaksenne." (Jer. 29:7.)
Tässä on Jumalan kutsu meille kaikille siihen tehtävään, joka on meille uskottu, olimmepa siitolaisia tai kantaväestöä.
Jumala siirsi Jerusalemin asukkaat Baabelin kuninkaan palvelukseen. Kapinointi johti tuhoon, mutta vieraan vallan johtoon antautuminen koitui siunaukseksi.
Tänä aikana on paljon siirtolaisia, jotka ovat olosuhteiden pakosta lähteneet liikkeelle etsimään parempaa tulevaisuutta.
Miten kantaväestön pitäisi suhtautua siirtolaisiin?
Kun alamme rukoilla heidän puolestaan, niin Herra neuvoo ja opastaa meitä suhtaumaan heihin rakkaudella. Rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa! Rakkauden kieltä ymmärretään kaikkialla maailmassa. Sen vaikutukset ylittävät kieli- ja kulttuurimuurit.
Eilen saimme pitää vieraanamme nuorta afgaania, joka on lähtenyt yksin omasta maastaan kauaksi Suomeen. Hän sanoi rakastavansa Suomea.
Minulle tuli mieleen Jaakobin perhe, josta Joosef siirrettiin Egyptiin. Joosefilla oli vieraassa maassa paljon koettelemuksia, mutta lopulta kaikki kääntyi siunaukseksi. Joosef sai kutsua omaisensa, koko sukunsa, luokseen Egyptiin. Heitä oli silloin 75 henkeä.
Jawadilla on isä, äiti ja kymmenen sisarusta. Toivon, että jonakin päivänä saisin tavata heidät kaikki!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti