Jumala ei ole kaukana

Olen kirjoittanut psalmin 139 kohdalle Jer. 23:23,24.

"Olenko minä sellainen Jumala, jonka valta ulottuu vain lähelle? Eikö myös kauas? sanoo Herra. Voiko kukaan kätkeytyä sellaiseen piilopaikkaan, etten minä häntä näkisi? sanoo Herra. Enkö minä ole läsnä kaikkialla niin taivaassa kuin maassa? sanoo Herra."
Edellä olevia ajatuksia pohditaan psalmissa 139 hyvin syvällisesti. Toivon, että lukisit tuon psalmin tämän kirjoitukseni yhteydessä.

Psalmin 139 otsikko on: "Herra, sinä tunnet minut". Kaikkitietävä Jumala tuntee meidät henkilökohtaisesti, koska hän on meidän Luojamme. Meidät on luotu ainutlaatuisiksi yksilöiksi. Kaikki ihmiset ovat uniikkeja ja hyvin arvokkaita.

"Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut."

Jumala on kiinnostunut meidän jokapäiväisestä elämästämme. Menneisyytemme, nykyisyytemme ja tulevaisuutemme ovat hänen tiedossaan ja kädessään.
Jumala näkee kaikki liikkeemme, tekomme, toimintamme ja ajatuksemme "jo kaukaa". Hän haluaa vaikuttaa valintoihimme monien kanavien kautta, että valintamme koituisivat meille ja lähimmäisillemme siunaukseksi ja hänelle kunniaksi. Jumala haluaa varjella meidät, pahasta.

Jumalalta emme pysty salaamaan mitään. Kaikkien ihmisten "hyvät" ominaisuudet, pimeät puolet, helmasynnit, voitot ja tappiot ovat paljastettuina hänen edessään. Tuntuuko tämä ajatus sinusta pelottavalta vai rohkaisevalta?

Jos mielemme täyttää pelonsekainen kunnioitus Jumalaa kohtaan, niin tulemme varovaisiksi synnin kanssa. Emme suhtaudu syntiin välinpitämättömästi, vihaamme sitä ja haluamme tehdä parannuksen Pyhän Hengen puhuttelussa ja hänen voimassaan. Toinen ajatus, joka tulee mieleen psalmin 139 sanomasta, on tietoisuus Jumalan suuruudesta ja rakkaudesta. Tämä poistaa pelon ja täyttää sydämen kiitollisuudella ja rakkaudella Jumalaa kohtaan. Jumala on lähellä oleva Jumala. Hän ei ole meistä kaukana milloinkaan.

Talvitunnelmaa

Kotikoivu hopeoi, pakkasessa säkenöi.
Ripaus kauneutta talven, ritvoista ilmaan irtoaa.
Lumikiteiden lento, ilman siipiä on kovin hento.
Maassa niillä on valkoinen peti, siihen talviuneen vaipuvat heti.
Kevään aurinko ne sitten herättää, höyrynä ilmaan lennättää.
Kierto tää vuodesta toiseen jatkuu yhä, vaikka ois arki tai pyhä.

Harakka, mustassa takissaan, langalle lehahti istumaan.
Mietti hetken eloaan, muttei joutanut suremaan, ruokapöytää lähti etsimään.
Ruokapöytä, vaarallinen, on tielle katettu, autojen.
Eläin pieni, poloinen, on jäänyt alle, renkaiden. Lihaa siinä harakalle, varikselle myös vähäisen.
Ei kauan ehdi nokkimaan, kun lentää pitää yhtenään, pois vaaran alta, koneiden.

Tässä hauskaa talvitunnelmaa, kävin Isänpäivänä kuvailemaan.

Isänpäivänä 2010, Paavo

Hyvää Isänpäivää

Hyvää Isänpäivää kaikille isille, ukeille, papoille ja vaareille!
Eräs isien tärkeimmistä tehtävistä on perhesiteiden vahvistaminen ja perheen suojeleminen. Yhteys Jumalaan on numero yksi, muut numerot seuraavat perässä.
"Isän turva on lapsen tarpeista voimakkain". (Sigmund Freud).
Isänpäiväterveiset Terholle ja Tonille!

Tiesitkö, että ensi perjantaina 19.11. on kansainvälinen miestenpäivä. Kansainvälisen miestenpäivän vietto on aloitettu vuonna 1999. Tämä ei ole kuitenkaan liputuspäivä, ainakaan Suomessa, ulkomaista en tiedä.

Tupaantuliaisissa Posiolla

Senora ja Toni järjestivät tänään tupaantuliaiset seurakuntamme jäsenille. Lähdimme Posiolle heti kirkon jälkeen. Menomatkalla saimme ihailla "postikorttimaisemia", mutta palatessamme kotiin emme nähneet muuta kuin pimeyttä ja toisten autojen valoja. Pimeys kätki luonnon kauneuden kuin musta esirippu näyttämön. Pimeyden kätköistä oli kuitenkin uskaltautunut tulla esiin muutama iltavirkku poro tien laitaan ihmettelemään ihmisten kiirehtimistä "peltilehmillään" paikasta A paikkaan B. Mietin, miksi autoja on alettu nimittää "peltilehmiksi"? Pohjoisessa niitä voisi kutsua vaikkapa "peltiporoiksi".

Viimeksi, kun istuin Puttosten olohuoneessa, sain ihailla olohuoneen ikkunasta avautuvaa järvimaisemaa. Silloin silmät saivat katella aivan toisenlaista näkyä kuin nyt. Tuolloin järvi oli täynnä "pikku aurinkoja", jotka lähettivät valoa katsojan ihailtavaksi. Järvi kimalteli auringon säteiden heijastuessa veden laineiden väreilystä. Tällä kerralla järven aallot olivat jäätyneet ja valkoinen lumi verhosi kauniin kodin ihastuttavan ympäristön. Hetken aikaa näkyi hangella kapea valojuova taivaan suuremman valon pilkistäessä pilvien takaa heittäen ohuita säteitään lumikiteiden kaunistukseksi. Pakkanen on kuin "pesukone", joka pesee luonnon vaatteet puhtaan valkoisiksi.

Kun kaikki vieraat olivat saapuneet, lauloimme ruokalaulun ja asetuimme aterioimaan yhdessä. Menu hämmästytti meitä kaikkia. Senora oli valmistanut rakkaudella ja taidolla erittäin maukkaan aasialaisen aterian. Juhlatunnelma valtasi mielemme Senoran ja Tonin kodin lämmön "taikapiirissä".
Laulut, keskustelut, kuvat nuorenparin häistä, Senoran kotimaasta, Myanmarista, jne., virkistivät meitä kaikkia. Saimme nähdä välähdyksen Senoran ja Tonin elämän kohokohdista. Jokainen meistä näki myös oman kuvansa jossakin tilanteessa. Senora ja Toni ovat ihmisiä, jotka liikkuvat kamera kainalossa. Pyysin heiltä muutamia kuvia, jotka toivon mukaan saan joskus laitettua blogini kuva-arkistoon.

Sydämellinen kiitos Senoralle ja Tonille ikimuistoisesta hetkestä vieraanvaraisessa kauniissa kodissanne. Jumala siunatkoon teitä joka päivä aamusta iltaan ja yön hiljaisina hetkinäkin. Kaikkea hyvää myös niille, joiden kanssa saimme jakaa tämän herttaisen hetken. Nähdään taas pian uudelleen!

Tapasin tänään luonnontutkija Keijo Parkkusen

Koillismaan Uutiset -lehdessä 11.11.2010 oli mielenkiintoinen artikkeli Keijo Parkkusen ajatuksista. Keijo Parkkunen on turkulainen harrastajatutkija, joka väittää ettei mitään jääkautta maapallolla ole ollutkaan.
Kaikki maapallon muodonmuutokset ovat hänen mukaansa syntyneet vedenpaisumuksen yhteydessä.
Keijo Parkkunen on kirjoittanut Spede Pasasen kanssa kirjan: "Sateenkaaren tuolla puolen - Sadan vuoden harha-askel".

Keijo Parkkusen jääkausinäkemyksiin pääsi tutustumaan eilen ja tänään M-Marketin yhteydessä olevassa vanhan kioskin tiloissa. Asia kiinnosti minua niin paljon, että kävin katsomassa näyttelyä ja kuuntelemassa Parkkusen ajatuksia. Kuuntelin kiinnostuneena perusteellisen selvityksen hiidenkirnujen synnystä ja monista muista maapallon ihmeistä. Sain lainaksi pari kirjaa ja lehden. Keijo Parkkunen lupasi tulla käymään meillä kylässä, jatkamassa keskustelua, oikein ajan kanssa.

Valtterin kuulumisia Kuusamosta

Terhon tekemä haastattelu Valtterille.
Valtteri sai viettää parisen viikkoa Kuusamon lumisissa maisemissa.
Aika kului mukavasti TET-jakson merkeissä ja hän pääsi tutustumaan kahteen eri työpaikkaan.
Kirpputorilla meni ensimmäinen viikko ja Kuolion koululla vierähti toinen. Tässä Valtterin mietteitä kuluneista päivistä.

1. Mitä kaikkea teit Kuusamossa?
Kaikenlaista TET-työtä, mutta aikaa meni myös vapaa-ajan rientoihin: jääkiekkoa, Mikaelin ja muiden naapurin lasten kanssa leikkimistä jne.
2. Millaisia muistoja täältä jäi?
Päällimmäisenä mieleen jäi sukulaisten tapaaminen pitkästä aikaa. Oli myös mukavaa tavata uusia ihmisiä niin kirpparilla kuin koulullakin. Harrastuksiin liittyen oli todella hieno tunne, kun uudella jääkiekkomailallani sain ensimmäistä kertaa laukaukset lähtemään kunnolla.
3. Mitä haluaisit kokea uudelleen?
Olisi hauskaa tulla pian uudelleen Kuusamoon. Kuolion koululla olisi mielenkiintoista piipahtaa uudemman kerran tapaamaan oppilaita ja opettajia.
4. Mitä terveisiä jätät kuusamolaisille?
Kiitos kaikille näistä kahdesta viikosta! Oli hyvin antoisaa ja mukavaa viipyä täällä, talven keskellä, etelässä sitä saa odottaa varmaankin vielä tovin :( .Yritän päästä uudelleen pian, jos se vain kaikille sopii :)

Pianoasiantuntija tuli Kuusamoon

Pianon virittäjä ja - korjaaja Eero Hirvonen Saarijärveltä tuli käymään Kuusamossa. Eero on ammattinsa osaava pianoasiantuntija, jolla on "homma hanskassa". Hän tarkasti kirkkomme pianon, koska sen viritystaso ei tahdo pysyä oikealla kohdallaan. Eero totesi, että pianomme kaipaisi kunnon korjauksen. Tapit ovat löystyneet niin paljon, että viritys ei tule pysymään kohdallaan kuin hetken. Nyt meidän pitäisi lähettää piano Saarijärvelle korjattavaksi. Olisiko sinulla tiedossa hyvää ja edullista kuljetusta Saarijärvelle? Kuljetuksella ei ole mitään kiirettä, sen ehtisi tehdä joulun jälkeenkin. Jos sinulle tulee hyvä idea tähän asiaan, niin ottaisitko yhteyttä minuun.

Meidän pianoomme asennettiin kosteudensäätölaite, joka pitää pianon sisäisen kosteustason sopivana. Tämä auttaa pianoa pysymään paremmin vireessä. Huomenna Eero lupasi tulla virittämään pianomme aamuvarhaisella, ennen kotiinsa lähtöä. Valtterilla on myös huomen illalla paluulento Helsinkiin. Hän ehtii vielä soittaa viritetyllä pianolla säveltämänsä kappaleen, ennen kuin kone nousee Kuusamon taivaalle ja vie Valtterin etelään. Meillä on huomenna tarkoitus järjestää Valtterille pienimuotoinen läksiäisjuhla.